sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Vesileikkejä

Meillä on viimepäivät olleetkin rennot. Olemme menneet ilman satulaa ratsastusvyöllä ja suunnanneet järvelle. Keskiviikon jälkeen torstaina kävin taluttaen ja perjantaina laitoin vyön sekä menin selässä rannalle. Olemme menneet pelkästään käyntiä. Ja polskuttelun jälkeen olemme suunnanneet laitumelle. Perjantaina Tuikku pääsi laidunlohkolle tulevan daaminsa kanssa. Tuikun piti pullistella ja kumpainenkin olivat innoissaan, puhisivat ja kuumenivat. Tamman omistaja yritti rauhoitella omaansa, minä taas olin hyvinkin tyytyväinen kun Tuikku veti moovinsa, pukitteli ja pullisteli. Sitä iloittelua oli kiva katsella. Sääthän ovat olleet todella hienot. Etenkin lauantaina ja tänään sunnuntaina. Vuokraaja kävi lauantaina ja ratsastelivat tallin maastoissa uudella satulalla ja kävivät hekin polskimassa. 



Tuikku oli selvästi halukas menemään syvälle, mutta sitten kun olimme jo näinkin syvällä, osoitti se halua myös tulla pois. Nyt kun oli pelkästään kesähousut jalassa, tuntui pito hevosen selässä paljon heikommalta kuin ratsastushousujen kanssa. Niinkin pienestä se voi olla kiinni. 


Meillä oli myös Lilo mukana tallilla ja tarkoitus on totuttaa siitä tallikoiraa. Lilo oli kova haukkumaan kun olimme vedessä, mutta Tuikkua se ei tuntunut kovin häiritsevän. Eikä sitä haitannut moottoriveneet, mitkä olivat kauempana. 
  




Odotan kovasti kun Tuikku pääsee laiduntamaan, se on mielestäni hevoselle parasta aikaa vuodesta ja täällä on metsäsaarekkeet, minkä suojiin pääsee kuumuutta ja sadetta. 




Onhan tämä komea heppa. Kyllähän tälle kannattaa esitellä lihaksiaan ja pullistella. 


Alunperin oli tarkoitus tehdä tästäkin postauksesta hieman syvällisempi. Facebookissa oli linkki, missä kenttäratsastaja Elmo Jankari totesi, miten hevosharrastuksesta on Suomessa tehty kallista. Tähän täytyy todeta, että olen niin samaa mieltä siitä, mitä hän kirjoittajan mukaan kertoi. Harrastajilla kun pitää olla hienot trailerit, maneesitallien vuokrat ovat korkeat, vastaava Saksassa 300 euroa / kk. Nämä nyt muutamia, mitkä muistan tekstistä. Onhan se totta, että ratsupiireissä kun menet seuraluokkiin, katsot parkkipaikalle, ovat trailerit hienoja ja kalliita. Tai jos haluat harrastaa laadukkaasti ja kehittyä, on oltava maneesipaikka ja eteläisessä Suomessa maneesivuokrat eivät kovin edullisia ole. Tämähän on yksi, mikä lisää hevosenpidon kalleutta. Ei kovin köyhällä olekaan varaa harrastaa edes seurakilpailutasolla, mikäli vielä pitää hevosensa kalliilla maneesipaikalla. Oli vielä lisäksi hauska lukea sekin, että Saksassa hevosharrastus on monellekin mahdollista ja siellä voi traileri olla todella vanha, mutta toimiva ja käytännöllinen kuten meidänkin. Sillä ei voi kisapaikoilla koreilla. Suomessa kun harrastuksesta tehdään kallista, sillä järkevillä valinnoilla jos unohdetaan ns. ulkoiset paineet voi harrastaa edullisemminkin. Miten paljon valintoihin vaikuttaa ulkopuolisten mielipiteet, asenteet, yleiset näkemykset ja ns. halu sulautua massaan? Tässä nyt pintaraapaisuna.

Nyt kun olemme Tuikun kanssa viettäneet rauhallista loppuviikkoa ja uusi viikko edessä. Olen miettinyt, miten voisin kehittää meidän ratsastusta. Se kun tuntuu junnaavan hieman paikoillaan, en itse koe meidän edistyneen ja kaipaisin jotain  konkreettista tuntumaa, jotta voisin löytää taas motivaatiota. Suurin ongelmani on varmasti ratsastuksen ymmärtäminen, sisäistäminen, miksi mitäkin teen, mihin pyrin. Enemmänkin kentällä ratsastus on ollut sitä, että yritän saada Tuikun kantamaan itsensä, menemään pyöreänä jne. Ennenkaikkea tarvitisin joka ratsastuskerralle selkeät tehtävät, jotta päästäkseni tavoitteeseen, olisi minulla oltava ns. ratsastussuunnitelma, miten etenen. En vain kokeile ja katso, mikä useinkin tuottaa sen, että Tuikku ei toiminutkaan kuten halusin, ei taipunut tai kulkenut suorassa. Ja jatkan vain paineistusta. Ymmärtämättä, miksi niin käy ja yrittänyt korjata tilannetta siten, että kumpainenkin pysyvät rentoina. Asiat on pilkottava pienempiin osiin jokaiselle kerralle, löydettävä tätä kautta päämäärä ja pidettävä tekeminen yksinkertaisena, mutta sellaisena, että se motivoi. Jokaisella kerralla oltava jo selkeä etukäteissuunnitelma, missä pysytellä, jotta ratsastus ei olisi epämääräistä tekemistä ilman, että on tiedossa, mitä seuraavaksi tehdään. Ettei se olisi hetkessä olemista vaan suunnitelmallista toteutusta.


Koirien kanssa on mennyt mukavasti. Lilo on päässyt tänään ensimmäiselle pitkälle lenkille ja tänään vielä tallille ja siitä reppuun kun teimme pyöräretken Vesikansan maastoihin. Olihan melkoista kynnöspeltoa mennä pyörällä hevosteitä pitkin, kavion jäljet saavat tien pohjasta melkoisen epätasaista. Mutta maisemat ja säät olivat hienot.



Alla on kuvia meidän aamuisesta lenkistä. Aamu alkoi todella lämpimänä ja aurinko paistoi. Kaikki on niin vihreää. Kesän parasta aikaa vietämme kun luonto on kauniin vihreä, rehevä ja linnut laulavat. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.