maanantai 9. toukokuuta 2016

Satulanvaihtoviikko

Aloitetaanpa ihan ensimmäiseksi satuloista. Ja Tuikun kuvista.





Tuikulle on tullut takakorkeutta lisää, joten toivon, että se myös tasoittuu ja etuosakin saisi korkeutta enemmän. Meillä on ollut käytössä Mustangin yleisatula 17". Mikä on rungoltaan suora. Alkutalvesta huomasin sen aavistuksen valuvan lapojen päälle ratsastaessa. Muutoinhan se on ollut hyvä, Tuikku on liikkunut mielellään. Meillä kävi siis hieroja, ei tuttu, ei kenenkään suosittelema. Käsittely oli hyvää, Tuikku pysyi rauhallisena ja tyynenä. Hierontatyyli oli persoonallinen ja hänen mukaansa selkä oli todella kipeä, mitä en ole itse huomannut siis sitä kipeyttä. Enemmänkin olen ollut ristiselän alueesta huolissani. Ja toimintatavat olivat poikkeavat, mikä herätti itsessäni epävarmuutta, minkä vuoksi päädyin kahteen hierontakertaan. Joten Tuikulle on tulossa kiropraktikko, mistä toivon mukaan saadaan apu ja löytyisi syykin tämänhetkiseen liikkumiseen.

Tuikun selkä on lyhyt, siinä ei ole paljon satulalle sijaa. Takakorkeus tuo omat ehtonsa ja samoin sekin, että satula ei saisi tulla lapojen päälle. Joten päädyin satula.comiin, mistä olen aikaisemminkin hankkinut satulan. Ja testattavana on kolme satulaa Prestige Roma, Albion K2 Legend ja Amerigo CC Pinerolo. Satulan koot ovat 16", 16,5" ja 17". Kyseessä siis estesatulat, sillä maastoilen paljon, mihin ne sopivat hyvin ja kun hyppäämme esteitä. Toivottavasti yksi  näistä olisi sopiva Tuikulle eikä liukuisi lavoille. Tuo 16" satula oli itsellenikin sopiva, vaikka epäilinkin sen olevan liian pieni, mutta kyllä siihen takapuoleni hyvin mahtui - vielä. Ei siis auta kovin paljon herkutella, jotta mahtuisin siihen edelleenkin. Kun taas pituuttakaan ei saisi olla liikaa, jotta takaselkä ei rasitu. Satulat ovat hintavia, mutta jos olen tämn puolentoista vuoden aikana joutunut jo neljä satulaa vaihtamaan kai tässä on yritettävä löytää se yksi hyvä, tosin selkä muuttuu vielä. Ei ole helppoa tämä satulan etsintä.

Olemme maastoilleet kaverien kanssa ja yksin. Tällä tallilla olen saanut maastoseuraa ja on ollut kiva mennä yhdessä. Toisaalta nyt pitäisi myös lähteä pitkälle maastolle yksin, sillä helposti sitä itsekin alkaa turvautumaan kaverin seuraan, sillä näin matka sujuu joutuisammin ja on jutteluseuraa. Ja äitienpäivänä pääsimme jälleen kerran Bambin kanssa maastoilemaan ja selvästikn nämä pitävät toisistaan. Tuikku oli rauhallinen ja tyyni, kotiinpäin palatessa käynti muuttui reippaaksi, matkaavoittavaksi ja askel oli hyvää. Juuri sellaista, millaisen käynnin pitäisi parhaimmillaan olla. Annoin löyhät ohjat, mennä siinä muodossa kuin halusi. Ja miten voi Tuikku ollakaan tyytyväinen. Jo alkumatkasta pääsimme löyhin ohjin ravaamaan, rennosti. Ja säähän oli mitä mainioin.


Koirien kanssa on mennyt mukavasti. Lilo onkin ollut kovin rakastettava pieni pentu. Se on siis niin suloinen. Joka ilta otan sen kainalooni alkuillasta nukkumaan. Siinä se tyytyväisenä on ja kun alkaa olemaan levoton, lasken sen sängyn vieressä olevalle pedille ja siinä se nukkuu aamuun asti. Välillä se yöllä nousee sängyn reunalle ja itkee, mutta lasken käteni sen päälle ja silitän, näin se jatkaa uniaan. Ulkoilu on sujunut hyvin, näiden kahden kanssa. Olemme tehneet jo melko pitkiäkin lenkkejä ja Lilo on jaksanut ne hyvin. Välillä otan syliini, jotta lenkistä ei tule vielä liian raskas pienille raajoille. Mutta niin kovin eläväinen se on. Vili on hyväksynyt Lilon, mutta ruoka-aikaan on oltava tarkkana ja välillä mustasukkaisuus tulee esiin Vilin käytöksessä.



Lilo on ollut mukana tallillakin ja siitä taitaa tulla oivallinen tallikoira. Vielä elättelen toiveita, että se jaksaisi olla mukana maastoissakin kunhan kasvaa isommaksi ja vahvemmaksi. Tallilla sillä olikin lähes kokoisensa kaveri Anna, minkä kanssa ne leikkivätkin mielellään. Ja pääsihän Lilo tutustumaan hevosiin, mihin se suhtautui uteliaasti eikä räksyttänyt kuten fifit yleensä tahtovat tehdä. Mikä on hyvä, räksyttävää koiraa kun ei viitsi tallilla mukana pitää. Ja olihan Lilo mukana hihnassa kun vein Tuikun vihreätä syömään, sekin onnistui. Paluu olikin haastavampi, sillä Tuikku on ahmatti ja yhdellä kädellä ahneen hepan poisvieminen vihreältä ei ole ihan helppo, mutta tulihan Tuikku kiltisti, vaikka yrittikin ehdottaa vihreälle palaamista. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.