perjantai 13. toukokuuta 2016

Maastoilua ja kentällä pyörimistä

 Olen testaillut Albionin K2 Legend satulaa, mikä on osoittautunut varsin hyväksi satulaksi. Satulaseppä kävi sen tarkistamassa ja totesi, että se on toppausta vailla. Se istuisi selkään hyvin ja itsellenikin se olisi hyvä. Mutta ratsastuskertojan jälkeen karva on mielestäni sään alta hieman karhea, ikäänkuin karvojen päät olisivat vaalennuksesta kuivuneet kuten hiuksille käy. Minä kun en ole satuloiden kanssa kovin kärsivällinen kokeilija, mikä sitten on näkynytkin näissä valinnoissa ja nyt olen sitten päättänyt olla hätiköimättä kun siihen on mahdollisuus.

Tuikulla on ristiselkä jumissa, olen säännöllisesti itse hieronut selkää, liikutuksen jälkeen selkälihakset ovat pehmeät. Laittanut niihin Arnikaa ja nyt otin kotoa sellaisen hieromalaitteen, missä on pyöreä pää ja infrapunalamput, jotka eivät toimi, mutta muutoin laite ajaa asiansa. Ja sehän on oiva peli Tuikun selkään. Se näyttää siitä tykkäävän, vaikka vähän epäluuloinen olikin laitetta kohtaan, pienesti. Mutta laitteen tärinä tuntuu lihaksissa hyvältä. Jälleen kerran sitä on opittu kantapään ja hevosen kautta, mitä hyvältä satulalta vaaditaan.

Keskiviikkona kävimme kentällä, minkä olisin voinut jättää väliin. Kentälläratsastus ei kuulu siihen lajiin, mistä pitäisin. Tosin viimeaikoina olen ollut varsin innostunut, mutta nyt olen pitänyt taukoa ja kentällemeno ei ollut kummankaan mielestä TOP10 kärjessä. Mutta jumpattavahan se on, tosin tämän jumpan hyöty voi mennä enemmän miinuspuolelle kuin plussalle. Aloitimme kevyestä ravista ja annoin aluksi mennä pitkin ohjin ja pikkuhiljaa vaatimaan ja kuulolle, mutta vauhtia oli vaikea saada pois. Onhan se selvää, että hidas ravi vaatii jo työntekoa Tuikulta ja siihen sillä ei tuntunut olevan kovin suurta motivaatiota. Yritin ja pidätteiden vaikutus oli vastakkainen. Aloitin volttien teon päätyihin ja tästä suunnanvaihdot.

Keskittymisen saaminen on välillä varsin haasteellista, etenkin silloin kun samaan aikaan tulee metsätraktori tekemään raivaustöitä läheiseen pajukkoon. Siitäkin huolimatta Tuikku oli varsin tunnollinen, vaikka traktoripääty saikin pään kohoamaan ja korvat kääntymään melun suuntaan. Pikkuhiljaa saimme rauhallisemman tahdin raviin, otin harjoitusraviin ja sehän paljastaa sen, että vielä olisi rentoudessa toivomista. Ja vähitellen ympyröiden ja pidätteiden jälkeen saimme säällistä harjoitusravia, missä aloimme suorittamaan väistöjä. Teimme myös avotaivutusta tai sinne päin, mutta yritystä. Laukka oli mielestäni hyvää, myös vasempaan kierrokseen parempaa kuin yleensä. Uusi satula antaa omalle istunnalle tukea ja siinä on helppo istua. Vaikka kyseessä on estesatula, ovat toppaukset melko muhkeat ja tunne on enemmänkin yleissatulan tyyppinen.

Keskiviikon hiittisuoralta, kaksi vetoa.
Muutoin olemme menneet maastoillen. Tiistaina teimme maaston tallin metsissä ja siitä hiittisuoralle. Otimme kolme vetoa ja seuraavaksi järvelle. Tällä kertaa tuuli sai isommat laineet ja tämä oli Tuikulle selvästikin jännittävää. Jouduin vaatimaan enemmän, mutta veteen mentyään ja todettuaan vaarattomaksi, olisi Tuikku selvästi halukas menemään syvemmälle, mutta tämän joudun jättämään lämpimämpiin kertoihin ja kun oma varustus on myös siihen sopiva. Kokeilusatulan kanssa uittoa ei voi tehdä, sitä varten minulla onkin ratsastusvyö.


Torstaina halusin päästä maastoilemaan. Olen tullut Vihtiin maaliskuun lopussa ja olemme Tuikun kanssa maastoilleet tallin metsissä keskenään, mutta näille pidemmille maasto-osuuksille olemme menneet yhdessä kaverin kanssa. Joudumme ylittämään asfalttitien ja kulkemaan autoteitä pitkin, jännittävä osuus on yhden pihan läpi, missä on traktoreita ja kauhakuormaajia. Nämä saavat Tuikun jännittyneeksi, mutta ohi olemme menneet, vaikka hieman kylkimyyryssä. Joten nyt teimme muuttomme jälkeen ensimmäisen yksinmaastoilun näille reiteille ja hyvinhän se meni. Vaikkakin metsätieosuuksilla kuulimme jo moottorisahan äänen, mihin Tuikku selvästi reakoi. Kun lähestyimme miestä, joka sahasi tukkeja ja heitteli niitä autonsa peräkärryyn, lähestyi Tuikku varoen. Annoin sen katsella aikansa ja vaatien eteenpäin. Samalla huhuilin, mutta miehellä oli korvasuojaimet, joten eihän kuullut meitä ja kun en jaksanut kauan odottaa, vaadin Tuikkua eteenpäin. Kohdalla oltuamme Tuikku epäröi ja peruutti ojantapaiseen, missä oli vettä ja kun se totesi sen itselleen huonommaksi vaihtoehdoksi, suostui Tuikku etenemään, mutta silti hieman varuillaan. Olin tyytyväinen, miten hyvin selvitettiin jännittävä osuus. Siinä on vain itsensä pidettävä rauhallisena, vaikka vähän toki takaraivossa on valmius jos tuleekin äkkikäännös.

Torstain maasto.
Maastoilu meni erinomaisesti. Välillä pysähdyimme syömään vihreätä ja nautin ympäröivästä rauhasta ja maisemista. Koska ei meillä kiirettä ollut. Teimme noin 9 km mittaisen lenkin ja saimme siihen kulumaan lähes 1 h 50 min. Retken jälkeen hieroin Tuikun selän kotoa tuomallani laitteella, laitoin arnikat, annoin ruoan ja menimme laitumelle syömään vihreää. Se on paras palkinto Tuikulle.


Tuikun vatsa on ollut hyvä. Kun tulimme tallille, meni pari päivää ja Tuikun vatsa oli täysin kuiva, munkit kuivat. Mutta jossain vaiheessa välillä on tullut kosteampia kasoja, mutta nyt on ollut vatsa hyvä. Pientä kurnutusta on kuulunut. Mutta olihan Tuikulla pitkän aikaa lannan löysyyttä, ei ripulia, mutta vetisyyttä. Tämäkin vaihteli. Ei auttanut Hepoluxit + maitohappobakteerit, jonkin verran apua, mutta yleensä syynä hevosen vatsan oireiluhin on useimmiten heinä. Mikäli heinän laatu vaihtelee, vaikuttaa se hevosen vatsantoimintaan. Toinen on myös heinän sokeri, jos se on korkealla, hevosella on löysää lantaa ja märkäpieruja. Kaikki eivät tosin reakoi samoin. Kylmäveriset herkemmin, sillä lämminveriset sietävät korkeampisokerista heinää paremmin. Ja jos heinässä on sokerit koholla, auttaa myös runsaampi liikutus polttamaan ylimääräisen sokerin ja vähentää näin myös vatsan oireilua. Mutta ei aina. Ehkäpä tästä heinän merkityksestä myöhemmin oma aiheensa. Sitten on tietysti stressivatsa, herkät hevoset reakoivat jännittäviin tilanteisiin löysemmällä lannalla ja tätä epäilin Tuikunkin kohdalla, mikä varmasti sitä lisäsi, mutta ei ole ollut perussyy.


 

Tällä viikolla emme ole lainkaan kärrytelleet. Nyt olen keskittynyt satulan testaukseen, sillä maanantaina ne pitää palauttaa ja miettiä, otanko vielä lisää kokeiluun vai jätänkö Albionin käyttöön. Viikonloppuna on luvassa sateita. Tänään perjantaina saa Tuikku pitää vapaansa, lauantaina tulee Iida ja sunnuntaina jos sää sallii, olisi vuorossa ajopäivä. Tällöin on tulossa mukaan myös muitakin kyytiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.