keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Vesikupissa vai vettä kupissa


Meidän pieni Lilo on keksinyt mukavan ajanvietteen. Meillä on yhteinen juoma-astia Vilillä ja Lilolla. Lilo tahtoo uittaa tassujaan kupissa ja läiskyttää ja pärskiä juomaveden kanssa. Alle on pitänyt laittaa matto, jottei lattia mene pilalle sinne levinneestä vedestä. Lilo sai uudet valjaatkin, se on siis virallisesti ja todistetusti kasvanut. Hieman ne on löysät kaulan ympäriltä, mutta säädettävissä rungon ympäriltä ja näin niistä saa tukevat. Nyt niissä on leveyttäkin, mikä on minusta hyvä. Ja selvästi Lilo pitää uloslähdöstä. Se odottaa sitä. Heti herättyäni vien Lilon ulos. Vili on taas aamu-uninen ja se ei nosta korvaansa vaan jatkaa sikeästi uniaan, siellä missä se nukkuu. 

Liloa on tarkoitus totuttaa tallikoiraksi. Sellaisesta olen haaveillut. Koirasta, minkä kanssa voisin lähteä maastoon yhdessä hepan kanssa. Ja sunnuntaina olisi sitten pientä harjoitusta, Jari Lilon kanssa ja minä Tuikulla. Tallin metsämaastoissa. Tuikulla on tänään kiropraktikko niin liikutus varmaan jää tauolle käsittelyn jälkeen ja toivon, että sunnuntaina saisin jo mennä kevyesti käyntiä, jolloin voimme harjoitella jo ensimmäisiä kertoja yhteismaastoilua. 

Tuikulle hain sitten uuden satulan testattavaksi. Meillähän oli Albionin K2 Legend, wide, 17" ja toivoin lyhyempää. Toiset olivat sitä mieltä, ettei olisi vielä liian pitkä, satulaseppä sanoi, että ei saa valua yhtään taakse, muutoin tulee ongelmia. Ja kun itse mittailin, oli mielestäni ko. pituus niillä rajoilla. Joten onnekseni kokeilusatulat vietyäni liikkeeseen, löytyi sieltä sama satula 16,5", wide ja sen otin mukaani. Minulla olisi siis yksi päivä aikaa kokeilla sitä ennen kiropraktikon käyntiä. 

Tiistaina laitoin puomeja maahan ja tarkoitus oli mennä näitä yli. Tuikullekin on tullut selvästi tehtäviä ja paikkoja mistä se pitää. Maastoilu on mukavaa, etenkin kaverin kanssa. Hiittisuora on mukava ja kärryillä Tuikku tuntuu pitävän erityisesti hiittisuorasta. Ja tuntuu se pitävän kahlailustakin, sillä reitti kulkee juuri kentän ohi. Eilen menimme kentälle. Kävimme ensin metsäteillä ja ensituntuma oli miellyttävä, tunsin selvästi Tuikun liikkeet satulassa, miten se käytti selkäänsä. Tunsinko näin aikaisemmin muiden satuloiden kanssa ja täytyy myöntää, etten ole huomannut. Tässä pohdinkin olisiko niin, että se 17" ottaisi kuitenkin enemmän kiinni takaosaan ja nyt kun ristiselän alue mielestäni oireilee, vaikuttaa tämä selän käyttöön rajoittavasti. 

Tuikku oli alussa sählä, hieman kyräilevä ympäristön äänien suhteen. Teimme pienen alkuverryttelyn metsässä ja siitä siirryimme kentälle. Tuikkuhan meni kentän tietä tyytyväisenä, mutta kun se huomasi, että suuntaamme kentälle, tuli käyntiin  nahkeutta. Tämä työskentely ei siis kuulu sen mukavuusalueen sisäpuolelle. Mutta kentällä puomit ylittyivät ravissa hyvin, askel nousi, ravi oli joustava ja selässä oli helppo istua. Alussa verryttelynä käyntiä, pysähdys, peruutus. Seuraavaksi ravia löyhemmin ohjin ja vähitellen aloin lyhentämään ohjia. Teimme suunnan vaihtoja, kiemurauraa, väistöä uralla, jotta saan tulemaan ohjalle ja reakoimaan pohkeeseen. Ravissa huomaan, että Tuikku ottaa kiinni vasempaan kuolaimeen oikeassa kierroksessa, heti kun vaihdamme suunnan vasempaan, on tuntuma hyvä ja tasainen. Tämä kielisi oikean puolen takapolvesta tai siitä aiheutuneesta jumista.


Yllä kuva uudesta satulasta. Istuu hyvin, asettuu oikealle paikalleen. Istunta tuntui alussa oudolta kun olin tottunut istumaan 17", mutta löysin paikkani. Eniten juuri mietitytti, ottaako satula kiinni säkään, mikä on olematon, onko satula aavistuksen leveä kuitenkin edestä, mutta seurattuani näytti etukaari olevan sopiva ja katsoinkin, että toppaukset ovat sään ympärillä eikä etukaaren reunat paina säkää.


Hieman pimeä kuva, mutta tästäkin kuvakulmasta satula näyttäisi hyvältä. Sopivan mittaiselta, ja kun katsoo sekä ylintä että alinta kuvaa, huomaan sen, että satula ei saisi olla yhtään pidempi. Jää niin vähän tilaa tälläkin satulalla selän taakse. 


Meillä oli Jepan tunti maanantaina ja se meni hyvin. Meillä oli testisatula alla, Albionin 17", missä oikeanpuoleinen toppaus on heikompi kuin vasemman puoleisen, eli se vaatisi täytettä. Jepahan ei tätä tiennyt. Jalustimet olivat samanmittaiset ja hän huomautti heti, että vasen jalustin on liian lyhyt. Sanoin, että ne ovat samalla korkeudella, uudet eivätkä venyneet. Mutta toppaus aiheutti sen, että pidensimme vasemmanpuoleista jalustin yhdellä. Huomasin jo itsekin eron. Näin sitä tottuu pieniin virheisiin ja jatkaa ratsastusta siitä huolimatta.

Meillä on Tuikun kanssa ollut haastetta nostaa vasen laukka käynnistä ja maanantaina sen onnistuimme heti ensimmäisestä yrityksestä lähtien ilman, että olisimme tätä harjoitelleet erityisesti edellisestä tunnista, sillä olemme paljon maastoilleet ja jättäneet tarkoituksella sileällä ratsastuksen vähemmälle. Olin tyytyväinen niin oli Tuikkukin. Olen kokenut, että meillä on melko muuttumaton jakso menossa, mielestäni emme ole edistyneet kovin isoin harppauksin. Siltä se ainakin minusta itsestäni vaikuttaa. Mutta kaudet vaihtelevat ja maastoiluun aion taas panostaa enemmän. 


Tiistain ratsastuksen jälkeen suuntasimme järvelle. Sinne pääsee pellon reunaa pitkin ja luonto on kauneimmillaan, tarjoaa kauniita vaaleita vihreän sävyjä. Tuikku tietä jo reitin. Kylmässä vedessä on hyvä jäähdytellä jalkojaan ja sinne suuntasimme. Järvessä talsimme noin polven yläpuolella yltävään veteen, jotta nivelet ja jänteet saisivat hieman viillennystä. Kuvaa en ottanut selästä käsin juurikin sen takia jos tulee yllättävä tilanne ja pudotan puhelimeni veteen. 


Nyt on tallilla suljettu harjoituslaidun, minne voi viedä hevosen syömää vihreää tarvikkeiden puhdistuksen ajaksi. Tuikkuhan pitää erityisesti tästä hetkestä. Sen karva kiiltää ja kasvu on nopeaa. Sillä oli talvella mattainen karva, mikä loimen alla kului pois isoiltakin alueilta. Odotan kovin laidunkauden alkamista. Laiduntaminen on kuitenkin hevoselle mukavaa riippuen toki hevosesta. Mutta muutoin on tilaa vaeltaa, syödä vihreää kavereiden kanssa ja mikä parasta, tällä tallilla tarhaus- ja laiduntaminen menee siten kuin kukin hevosen omistaja haluaa. Toiset haluavat pitää hevosen kesällä päivisin laitumella ja yöksi karsinaan. Tuikulle haluan laidunnuksen koko vuorokaudeksi ja nyt se pääsee laitumelle, missä on myös metsää.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.