sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Laitumella

Maanantain tunnin jälkeen tiistaina lähdimme Tuikun kanssa pitkälle maastolle. Teimme sellaisen yli 10 km:n maastolenkin ja menimme myös uutta reittiä matkan varrella. Maastoilu sujui hyvin. Hiekkateillä menimme pääosin käyntiä, pehmeillä metsäteillä harjoittelimme ravia ja otimme vähän laukkaakin. Muutoin Tuikulla on tällä viikolla ollutkin vapaapäiviä kolme ja ansainnutkin ne. Normaalisti pidän viikossa paria vapaapäivää, jotta saa levätä. Eipä silti Tuikku tulee mielellään mukaan, vaikka työnteko olisi ollut kuinka raskasta. Se on niin aina valmiina kaikkeen. Toki on päiviä, jolloin valmiudesta huolimatta ei muutoin tekeminen tunnu luonnistuvan.

Perjantaina lakkiaisten valmistelujen lomassa lähdin ratsastamaan omasta mielestäni varsin rennoissa merkeissä. Toki olin kiireinen, aikataulu oli tiukka, mutta ratsastukseen suhtauduin myönteisesti. Tuikku ei keskittynyt lainkaan, ei maasto-osuuksilla eikä kentällä. Hiittisuoralla oli rusakkoja, heinäpelto on pitkää ja nyt Tuikku selvästi tiesi, että pellolla on jotain. Ja olihan siellä kaksi isoa rusakkoa, pariskunta ilmeisesti <3. Kentällä taas Tuikun mielenkiinnon vei mullilaidun kentän päädyn puoleisessa metsässä. Ja yritinhän minä saada työnteosta edes jollain tavalla onnistuvaa ja kun havaitsin, että ei oikein onnistu. Otimme laukkaa ja menimme maastolaukkaa yrittäen tehdä Vermon rataennätystä. Tämän jälkeen taas uutta yritystä ja keskittyminen oli hieman parempaa. Mutta on päiviä, jolloin hevosellakaan ei ole se paras päivä ja perjantai oli sellainen. Mutta muutoin oli kuuma ja Tuikku niin hikinen, etten varmaan koskaan ole nähnytkään sitä niin hikisenä. Menimme siis pesuun ja siitä tarhaan piehtaroimaan. 

Tänään sunnuntaina oli Tuikun laitumellelasku. Tuikku pääsi kahden tamman kaveriksi. Tuikkuhan on ollut Samuli -suokin kaverina talvitarhassa, mutta Samuli ei voi laiduntaa. Haikein mielin otin Tuikun pois. Samuli on pappahevonen ja nämä ovat tulleet hyvin keskenään toimeen. Olen useinkin miettinyt, miten me valitsemme hevosemme. Muistuttaako hevonen meidän omaa luonnettamme ja voiko edes niin ajatella. Eikä minulla ole tarkoitus inhimillistää hevosta, mutta jollain tavalla kun olen katsonut eri hevosia ja heidän omistajiaan, on kenties perää siinä, että ihminen, jolla on tempperamenttia enemmän, valitsee myös hevosen, jolla myös löytyy luonnetta. Ehkä kuitenkaan tämä ei ole yksi yhteen eikä varmasti kaikilta osin pidä paikkaansa. Mielestäni itse pyrin välttämään konflikteja, mukautumaan tilanteisiin kuin hakemaan omaa paikkaani. Välttelen viimeiseen asti sitä, että joutuisin vastakkain toisen kanssa ja pyrin olemaan joustava joskus, useinkin jopa oman etuni kustannuksella. Tuikku on ns. helppo, mukautuva ja sopeutuva hevonen, mikä alistuu laumassa ja on useinkin lauman alimmainen. Me molemmat olemme ns. kilttejä ja nytkin kun Tuikku pääsi laumaan, on se selvästi vielä tammoista erillään, välttelee johtajatammaa ja seurailee tilannetta. Ei haasta vaan on valpas, omassa tilassaan ja hakeutuu siihen paikkaan, minkä tammat sille antavat. Tuikku pitää myös rutiineista, joten tätä olen hyödyntänyt maastoillessa. Vaikka tutustummekin uusiin reitteihin, on maastossa hyvä olla myös tuttuja osuuksia, jolloin maastoilu on Tuikulle mukavaa kun se tietää, että täällä olemme olleet ennenkin. Nyt toivon, että vähitellen laumassa tulee rutiineja, mitkä Tuikulle ovat merkityksellisiä. Ainahan on jännittävää uuteen laumaan laitto, etenkin kun laumassa on vahva johtajatamma, jolla on omat erityispiirteensä. Tosin tämän tamman kanssa on Tuikulla maastoillessa ollut selvästi hyvä olla puolin ja toisin ja toivon, että tämä näkyy myös laiduntaessa kun hyväksyvät Tuikun laumaan vähitellen.




Ennen laitumellelaskua kävimme Tuikun kanssa maastoilemassa ja se meni hyvin. Teimme 7 km:n mittaisen maaston, minkä lomassa tein avotaivutuksia ja väistöjä. Maastoreitillä ne sujuvat hyvin ja Tuikkukin kulki maastossa todella kivasti, selkä pyöreänä, omalla moottorilla. Tänään meille oli hyvä päivä ja se näkyi Tuikustakin. Sen keskittyminen oli alusta lähtien jo hyvä kuten normaalisti. Nyt kun on laidunkauden ensimmäiset päivät ja varmasti tietyllä tapaa stressaavat, on syytä työnteko pitää rentona vastapainona ja vaatimukset vielä alussa pitää vähäisenä. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.