maanantai 4. heinäkuuta 2016

Esteitä ja hyvää mieltä

Tuikulle kentällä ratsastus ei ole se mieluisin, mutta kun mukana ovat esteet, alkaa Tuikkukin syttymään. Jarilla alkoi loma, joten sain hänet mukaan ensimmäisenä lomapäivänä. Otettiin videota ja nyt ei ollut tarkoitus ottaa hyviä kuvia, tehdä töitä, jotta saadaan näyttämään kaikki niin hyvältä vaan haluan nähdä, miten paljon ja missä on korjattavaa. Ja kyllähän ne samat virheet kulkevat mukana. Toisaalta kykenen itsekin huomaamaan virheitäni, mutta niiden korjaaminen ei ihan niin vain onnistu. Tällä kertaa asennoiduin vanhojen oppien mukaan ja otin ohjat hivenen korkeammalle kuin sileällä mentäessä. Ei siis etukaaren tuntumaan vaan vähän ylemmäs, jolloin myötäisin luontevasti hypyissä paremmin enkä jäisi niin herkästi suuhun kiinni. Tämä auttoi. Tosin tiedostin jo hypätessäni, että ylävartaloni on jännittynyt ja jäykkä.

Mutta parasta oli Tuikun innokkuus, vauhti ja yritteliäisyys. Meillä oli hirmu kiva ja positiivinen ratsastus kentällä. Tykkäsin aivan älyttömästi, tosin en tykännyt kyllä lainkaan kun katsoin videota jälkikäteen ja no, päteekö tähän sanonta, että vanha koira ei opi uusille tavoille. Mutta tärkeintä on se yhteinen ilo, myönteisyys ja se, että yhdessä on ollut mukavaa. Tuikku on saanut kokea osaavansa, siitäkin huolimatta, että ratsastaja mokailee ja ei muista olla hypyissä mukana, pohkeet ja pidäte unohtuivat ja mentiin yli hieman Tuikun tehdessä sen suurimman osuuden. Siitäkin huolimatta Tuikku itse onnistui. Välillä tuli hypyt liian kaukaa, välillä läheltä, mutta hyvin silti mentiin. Vauhtia oli ja pidätteisiin ei tullut ihan sitä vastausta kuin olisin toivonut, mutta näitä on harjoiteltava lisää. Voi kun näitä hetkiä olisi enemmänkin. Etenkin silloin koetellaan sitä oman palautekyvyn positiivista antamista kun huomaa, että hevonen ei olekaan innostunut, laittaa vähän vastaan, ei myötää tai taivu pohkeelle ja koko ratsastus menee siihen, että yrität saada jotain tulosta aikaan. Kun sitä osaisikin löytää ne hyvät hetket niistä epäonnisista ratsastuskerroista kun mikään ei tunnu sujuvan siten kuin itse toivoisi. Näiden hetkien lomassa kun osaa olla positiivinen ja luoda hevoselle kuitenkin kokemuksen, että osasit ja teit minkä pystyit kun en ratsastajana vain saanut tällä kertaa toimimaan. Tähän kun itse vielä pääsisin, niin olisin mennyt jo ison harppauksen eteenpäin.














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.