sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kohti esteitä

Meillä on menty melko kevyesti loman jälkeiset päivät. Torstaina menimme kevyen maaston, kuten edellisessä postauksessa kerroin. Perjantaina suuntasimme kohti kenttää ja aikomuksena juoksuttaa sivuohjilla. Tuikulla oli sivuohjat ensimmäistä kertaa ja asentelin niitä aluksi hyvin löysälle, jotta Tuikku ei ihmettelisi uusia härpäkkeitä sivussa. Tuikku toimi sangen hienosti, alussa oli valmis jo omaehtoiseen raviin ja pyysin käyntiä. Aika nopeasti siirsin raviin, sillä huomasin Tuikun malttamattomuuden. Sivuohjat vaikuttivat hyvältä idealta ja alkuravaamisen myötä kiristin sivuohjia, jotteivat ne heilu kuin pyykkinarut vaan tulee jo tuntumaa kuolaimiin. Tuikku alkoi myödätä ja menikin hyvässä muodossa, tosin selkä ei täysin vielä ollut pyöreänä. Laukassa tahtoi muoto jo nousta, mutta sivuohjista olisi apua Tuikun kanssa liikuttamiseen, mikä myös ohjaisi Tuikkuakin luontevampaan työskentelymuotoon. Lopussa päästin Tuikun vapaaksi ja se oli käskyn alla, liikkui ravissa ja käynnissä ympärilläni, kunnes tuli se hetki kun se sitten oli sitä mieltä, että nyt riittää. Ja Tuikku ei nyt kovin paljon yleensä riehaannu, vähän meni pukkilaukkaa ja päädystä kurvasi keskelle. Sen verran vielä tasapaino ei ole riittävä vaan liirasi irtohiekka takaosan alta ja liukui vasemmalta takaa maahan muks ja siitä hitaasti ja hämmästyneesti ylös. Tarkistin takaosan ja vasemman takapolven kohdalla pari nirhaumaa ja vuohisen yläpuolella pari rikamaa. Kylmäsin ja puhdistin eikä seuraavana päivän turvotusta eikä lämpöä.

Vuokraaja meni lauantaina luvan saatuaan ratsastamaan ja Tuikku oli toiminut alusta lähtien hyvin. Oli ollut kuulolla ja muutoinkin oli mennyt pitkästä aikaa hyvin ja vuokralainen oli ollut tyytyväinen menoon.

Joten tänään mietin, että Ypäjän reissumme lähestyy ja mehän emme ole kovinkaan usein esteitä hypänneet. Tälläkin kertaa maltillinen estekorkeus ja kentälle oli pitkälle sivulle toiseen päähän asetettu pystyeste ja toiselle sivulle lyhyen sivun puoliväliin päädystä noin 20 metrin päähän asetettu ristikko. Tarkoitus oli mennä tätä siten, että tekisin lyhyellä sivulla suunnanvaihdot.

Ratsastus alkoi tälläkin kertaa samoin kuin torstaina, Tuikku oli jännittynyt ja kulki kirahvina. Yritin alussa saada rentoutuneeksi. Alussa se tuntui olevankin melko hankalaa, sillä Tuikku olisi mieluummin tikittänyt ja juossut ravia. Kun mentiin raville oli se juoksemista eikä hidastamisesta ollut toivoakaan. Otin väistöjä keskihalkaisijalta siten, että väistön suuntaan kaksi askelta, suoristus, väistö taas vastakkaiseen suuntaan ja suoristus. Vielä ei reakointia. Mietin, onko istuntani sellainen, että annan sillä vihjeitä jännittymisestä, videolta katsottuna voisin toki istua rennommin. Mutta ohjien löyhääminen pyykkinarulle toi sitten tarvittavan rentouden ja ne olivat todella löyhällä, ei tuntumalla juurikaan, mutta selvästi auttoi siihen, että Tuikulta jäi vastustelu pois ja ympyrällä kulki pelkästään istunnan ja pohkeiden pyynnöstä. Tämän jälkeen lyhensin jalustimia ja pääsimme itse asiaan melko pian, sillä Tuikku oli selvästi jo mukana ja tyytyväisen oloinen. Ensimmäiset hypyt olivat tunnestelevia ja pyrin siihen, että ennen esteitä tuen pohkeilla, annan pidätteen hyppypaikan kohdalla ja yritän olla hypyssä mukana luontevasti.


Täytyy vain todeta, että ohjatuista estetunneista on jo aikaa reilusti kolme vuotta ja olisihan  niille tarvetta. Mutta meidän tämän kertainen esteiden ylitys olikin oikein mukavaa jälleen kerran. Sain nauraa kun Tuikun kanssa tuntui sujuvan kaikki niin mukavasti siitäkin huolimatta, että minä annoin epäselviä apuja, pari kertaa pudotettiin ihan ratsastajan vuoksi. Mutta siltikin tuntuu siltä, että siinä missä joku muu vastaava heppa vetäisi virheistäni herneet, lopettaisi hyppäämisen tai muutoin protestoisi, on Tuikku taas yhtä valmis seuraavalle esteelle ja liikkuu vauhdikkaasti. Pidän sen vauhdista. Minun ei tarvitse sitä hoputtaa esteillä eikä raippaakaan ollut mukana, sillä niin oli Tuikku vauhdikas. Raipan olin varannut mukaan, mutta verkan aikaan haluan pitää sen poissa ja niin se jäi pois hypyistäkin. Virtaa ja intoa riitti. Kauan emme hypänneet. Haluan pitää työskentelyosuuden melko lyhyenä ja tavoittelen myös sitä, että pääsemme haluttuun lopputulokseen ilman pitkällistä veivaamista ja toistoa. Ei minulle ole tärkeintä täydellinen onnistuminen vaan se ilo, mikä mielestäni välittyy Tuikusta kun sen kanssa hyppään esteitä. Sillä sen verran hyvin sen tunnen, että tiedän kyllä, mistä se pitää ja mistä ei.


Mikä minua tietysti on jo jonkin aikaa mietityttänyt, onkin se, että usein vuokraajan jälkeen vaikuttaisi siltä, että Tuikku on valmiiksi jännittynyt ja sellainen normaali rento työskentelymuoto alkuverryttelyssä on vaikea saavuttaa. Kun yleensä alusta lähtien käynti on ollut se, missä olemme päässeet hyvään tahtiin ja muotoon, mikä alkumenoon on ollut riittävä. Vuokraajahan on taidoiltaan huomattavasti parempi kuin minä, rauhallinen ja toimii harkitusti. Siitäkin huolimatta voi olla, että meillä on niin erilaiset tavat ratsastaa, että se saa hämmennystä aikaan ja minun tapaani ratsastaa vaatii Tuikulta enemmän sopeutumista, voi ollakin että se tuo jännittymistä Tuikulle ja kun on sitten päästy jo sunnuntain ohi ja ratsastuskertoja pari takana, toimitaan kuten ennenkin yhdessä ja Tuikku on hyväksynyt taas minun tyylini ratsastuksessa.

 








Kuvia laitoin paljon ja videonkin editoin. Jätin itselleni epämiellyttävät kohdat myös esille, viimeisenkin ylityksen mihin jätin työskentelyn, missä tehtiin myös laukanvaihto ei ihan täydellisesti onnistuen. Turha siis selitellä, eiköhän oleellinen tule videoltakin esille. Tuikulla on eteenpäinpyrkimystä ja intoa ja minulla paljon korjattavaa, toisaalta olen tyytyväinen etenkin siihen, että alun jännittyneisyyden onnistuimme selättämään, vaikka paikoin kulkeekin selättömänä ja olisin halunnut videon perusteella jos olisin itse ollut kentän laidalla ohjaamassa vielä verkata ja saada pyöristymään selästään eli olisi pitänyt vielä jatkaa. Mutta Tuikku on aivan mahtava heppa esteillä, sillä on riittävästi eteenpäinpyrkimystä ja selvästi innostuu esteistä kun oivaltaa, ettei kentällä ratsastus ole pelkästään taas sitä hienosäätämistä. :D Toki huomaan, että painoa on tullut Jalin myymisen jälkeen kolmisen kiloa lisää, mikä olisi hyvä saada pois. Nuoren ja pienen hepan kanssa olisi kuitenkin hyvä pitää kilot kurissa etenkin jos mennään esteitä enemmän, sillä istunnassani on vielä sen verran paljon puutteita, että sitä tulisi saada tasaisemmaksi hevosenkin kannalta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.