perjantai 15. heinäkuuta 2016

Lomailua


Olin lomalla viikon ja se menikin leireillessä ja mökillä. Tuikkukin sai pitää lomaa - minusta :D. Teki molemmille hyvää. Torstaina oli kengitys ja pyysin ennestään tutun kengittäjän, joka onkin hyvä. Häntä on vain ollut hyvin vaikea saada kiinni ja toisaalta jos aika on varattu, on käynyt kertoja, jolloin on unohtanut tulla ja edes ilmoittaa tai tullut hyvinkin myöhässä. Kyllästyin tähän ja vaihdoin kengittäjää - ei olisi pitänyt. Mutta hän asuu Vihdissä, joten sijaintimme on nykyisin sopiva ja päätin sinnikkäästi sitten pyytää häntä ottamaan vielä meidät listoille. Ja olin tyytyväinen. Kengityksessä näki heti siistin, tarkan työn. Samoin nyt reilun viikon jälkeen siistit ja oikein laitetut kengät. Hänellä oli huomautettavaa Tuikun kavioista. Ja käsittely oli rauhallista ja sen huomasi Tuikustakin, että oli tyytyväinen.

Alkuloma meni leireillessä ja pääsin itsekin kiipeämään puuhun ja siitä naruille, mitä pitkin käveltiin ja laskeuduttiin alas. Eikä pelottanut, tosin en katsonut alas, sillä välimatka maahan voisi saadakin jalat hyytymään. Sen verran on ollut ratsastuksesta hyötyä, että tietynlainen rohkeus on ylittää itsensä. 



Mökkeilimme Raumalla ja siellä oli luontopolku, missä koirat saivat olla vapaana. Tätä reittiä kuljimme usein ja huomasin, miten koirat pitivätkään tästä vapaudesta. Ja Lilo löysi maa-ampiaispesän ja onnekseen vain yhdellä pistolla selvisi eikä käynyt pahemmin. 



Loman päätyttyä pääsinkin rutiineihin kiinni. Tallilla minua odotti vireä, hieman häslä Tuikku, mikä pörisi vähän minut nähtyään. Mentiin tallin maastoihin ja laitoin jalustimet estekorkeudelle, mikäli lentävä meno meidät yllättäisi. Tuikku oli yllättävän jännittynyt, säikkyi uusiakin asioita ja pidin lenkin rauhallisena, pääasiassa käyntiä. Tunsin selästä, miten jännittynyt se olikaan. Vähitellen rentous palasi, hiittisuoralla otimme rauhallista ravia ja pyrin istumaan kevyessä istunnassa, antaen ohjia, jotta saisi venytettyä itseään alas ja rentouttamaan selkänsä jännityksestä. Maaston lopussa otin pienen laukkapätkän ja se sujui niin hyvin, että siihen lopetin, tulin alas ja kiitin, taputtelin Tuikkua. Tämä kerta oli kuitenkin loman jälkeen, joten kevyt aloitus. Tosin vuokraaja oli käynyt lauantaina ratsastamassa, mikä oli päättynyt lyhyeen, sillä ukonilma oli yllättänyt ja Tuikku oli säntäillyt kentällä. Maanantaina olivat käyneet maastossa, Tuikku säikkynyt ja vuokraaja tippunut onnekseen pehmeästi alas kun Tuikku oli äkkiarvaamatta tehnyt uukkarin ravissa. 

Sitä on pitänyt Tuikkua maastovarmana hevosena, toki se säikähtää asioita, mutta ei lähde pitkälle eteen, voi ottaa muutaman pyrähdyksen ja se on siinä. Ja olemme hioutuneet yhteen ja siinä mielessä olen tottunut omaan hevoseen ja se minuun, joten maastoilun olen kokenut varmana. Yllättävää onkin, että on ollutkin varsin säikky toisen kanssa ja vuokraaja on kuitenkin taitava ratsastaja, tulee toimeen hankalien, vireiden ja kuumenevien hevosten kanssa. Joten siinä mielessä yllätys. Tosin voi olla, että nuoremmalta puuttuu iän tuomaa auktoriteettia, mitä ei saavuteta ratsastustaidolla vaan vuosien tuomalla kokemuksella. Näin sitä hevonen toimii niin erilailla kuin sitä olettaisi. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.