torstai 4. elokuuta 2016

Juoksutuspäivä

Päivät ovat kuluneet niin vauhdikkaasti. Olen tiistaista lähtien ollut töissä. Tehnyt lyhyempää päivää, mutta siltikin lyhyelle päivälle kahdeksankin asiakkaan tekeminen ns. puoliteholla on onnistunut. Perjantaille oli jo pakko laittaa stoppi, sillä pitkiä töitä en voi kovin montaa ottaa samalle päivälle. Eilen oli myös totuuden hetki, kontrolliröntgen ja ortopedin vastaanotto. Tulokset olivat hyviä, olen parantunut hyvin, jopa siinä määrin, että lääkärikin hämmästeli. Kerroin myös käyväni töissä, mihin tämä nuori mieslääkäri vastasi, että sen saattoi arvata, olen ihminen, joka tekee mitä tahtoo ja siihen eivät lääkärin kiellot auta. Minullahan olisi virallisesti ollut sairaslomaa elokuun loppuun, mutta sellainen käsite ei yrittäjälle ole mahdollista. Pää ei ollut vielä kainalossa ja toisaalta olen luonteeltani sisukas ja periksiantamaton, mutta en suinkaan ylpeä. En vain voi jäädä lepäilemään, toki töiden jälkeen suuntaan petiin ja lepäilen. Suurin ongelma on se, että lantiossa oleva murtuma mukailee hermorataa pitkin, joten sen takia tulisi olla varovainen. Jos hermot vaurioituvat voi vaivana olla pidätyskyvyn menetys virtsatessa ja ulostaessa.

Joten uutiset olivat niin innostavat, että odotan päivää, milloin pääsen Tuikun selkään. En toki kiirehdi, seuraan vointiani ja kipulääkkeen määrää olen laskenut jo alle 2000 mgr/vrk eli aamulla en ota lainkaan, työpäivällä yhden ja illalla sitten isomman annoksen jos on tarve. Seuraamalla omaa vointiani, kertoo se parhaiten, mitä pitää varoa ja toki en halua riskeerata enempää. Mutta tänään pääsimme Jarin ja Tuikun kanssa kentälle. Minä menin onnettomuuden jälkeen ensimmäistä kertaa auton rattiin ja totesin, että voin varmaan jo jatkossa ajaa töihinkin. Ja näin pääsen itsenäisemmin tallille useammin niin halutessani. Sillä haluan pitää sitä sidettä yllä, mikä minulla Tuikkuun on. Ei pelkästään tehden töitä vaan käyden näyttäytymässä ja katsomassa, miten Tuikku voi.


Juoksutus meni hyvin ja kokeilin itsekin juoksutusta ja huomaan, että kyllä meillä keskinäistä kunnioitusta on puolin ja toisin. Näen Tuikusta, että hän suhtautuu minuun kuunnellen ja tekee mitä pyydän. On selvästi Tuikun olemus erilainen kanssani kuin Jarin, josta Tuikku näkee vielä kokemattomuuden tuomaa epävarmuutta, mutta toimii siltikin kuuliaisesti, mutta selvästikin säästellen itseään. Mutta saimme näin yhteistä tekemistä ja haluan tätä jatkaa edelleenkin, sillä juoksutus tuo vaihtelua ratsastukseen ja saa tätä kautta venyttää ylälinjaansa ja otetaan muutoinkin rennosti nämä juoksutushetket. Tällöin saamme vain olla yhdessä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.