tiistai 30. elokuuta 2016

Kengitystä ja ratsastusta

Tänään tiistaina oli Tuikulla aamupäivällä kengitys. Viime kengityksestä olikin mennyt lähes 8 viikkoa, mikä toisaalta ei ollut haitaksi, tosin varpaat olivat jo pitkät. Mutta kengittäjä sairastui ja tästä syystä aikataulut muuttuivat. Nyt saatiin sitten uudet kengät ja olihan varpaat jo repaleiset, mutta sen verran sai reippaasti vuolla, että kavioista tulikin varsin hyvät. Kengittäjä huomautti reakoivasta takapolvesta, mikä näkyi takajalkojen kengityksessä.


Kengityksen jälkeen suuntasin röntgeniin ja ortopedn vastaanotolle. Vaikka vointi on ollut hyvä ja olen tuntenut itseni terveeksi, heräsi mielessä tosin epäilys olenko sittenkin liikkunut liikaa. Mutta ortopedi totesi, että olen häkellyttävän hyvin parantunut, joten minun tulee liikkua paljon, jotta kunto kohenee. Ja sitähän olen jo tehnyt. Olen liikkunut sen mukaan, miltä on tuntunut. Koirien kanssa lenkkeily onnistuu jo hyvin. Ratsastus on luonnistunut myös, mutta kentällä meno on tuntunut vaikeammalta etenkin silloin jos joutuu käyttämään pohjeapua esim. väistöissä. Ja tänäänkin koin, että Tuikku on liian leveä minulle, mutta päättäväisesti vain ratsastin.





Hyvien uutisten jälkeen suuntasin kentälle. Edelliskertainen ratsastus kentällä oli vielä varsin löysää ja nyt päätin, että jotain tulosta on tultava. Ennen onnettomuutta koin meidän ratsastuksessa hankalamman jakson, Tuikku liikkui hyvin ja maastothan meillä oli mukavia. Mutta sieleällä ratsastus ei ollut sitä, mitä meillä oli jo ollut. Ohjasote oli muuttunut pidättäväksi ja koin enemmän vastustelua Tuikun taholta. Toki meillä oli tarkoitus saada Tuikkuun ryhtiä, jotta se ei menisi niin etupainoisena ja matalassa muodossa. Vaikka se taipuisikin kaulastaan, kulkisi paikoitellen selkä pyöreänä, mutta ryntäät jäivät alas ja niitä tulisi nostaa ja saada säkää ylemmäs. Ja tätä kun tavoiteltiin jäin useinkin kiinni, pidätin, yritin ja Tuikun taholta oli enemmänkin vastustelua. Nyt tämä äkillinen onnettomuus katkaisi tämän kierteen, jouduin pakkolomalle ja on myönnettävä, että se teki hyvää. Varmasti osuutensa myös vuokraajan hyvällä ratsastuksella. Mutta pääsin aloittamaan taas tuntuman pehmeänä, ohjien pituutta sain jätettyä enemmän ja siltikin Tuikku on tuntumalla. Tämän oli kadottanut.


Tosin huomasin tänään ratsastuksessa, että vasen kierros ravissa oli Tuikulla parempi, myötäsi paremmin ja tämä johtuu vuokraajan vahvemmasta omasta puolesta. Minulle taas oikea puoli on ollut parempi. Joten tässä kohden Tuikulla on ollut selvää parannusta taas kuitenkin siten, että oikeasta on tullut heikompi. Mutta muutoin Tuikku on ollut tyyni ja tyytyväinen. Laukkapidätteet ovat jollain tapaa heikentyneet, laukannostoissa on viivettä ja ulko-ohjan pidätteeseen nostaessa laukkaa ei vastaa, kuten olemme oppineet. Lähtee laukkaan hieman juosten, mutta vähitellen tätäkin taas pääsemme harjoittelemaan. Kokonaisuutena Tuikku on mennyt taas eteenpäin ja etenkin olin iloinen saadessani vanhan, tutun Tuikun takaisin ja sen tuntuman, minkä olin väliaikaisesti menettänyt. Tämänpäiväinen ratsastus kesti 45 minuuttia.

Mutta kaiken kaikkiaan mukava ratsastushetki ja huomenna menee tallillainen maastoilemaan Tuikulla. Tuikku pääsee laukkaamaan vauhdikkaasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.