maanantai 22. elokuuta 2016

Mummoravia :)

Tänään oli maanantai. Minun vapaapäiväni. Tänään sain aloittaa vapaapäiväni kuten normaalisti. Siivosin, järjestelin ja odottelin sateen vähenemistä. Tänään menisin tallille ja taas selkään. Nyt yksin Tuikun kanssa. Alunperin olin suunnittelut meneväni maastoon, mutta satoi, joten tienpohjat ovat märät ja sateen liukastamat. Sunnuntaina oli Iida käynyt, mennyt kentällä. Joten tästäkin syystä vähän mietin Tuikun kannalta, miten motivoivaa sille on taas perätysten päätyä kentälle. Mutta en oikeastaan kykenisi ratsastamaan raskaasti vaan enemmänkin oman kuntoni kannalta olisi tällä ratsastuksella merkitystä. Lihakset ovat osittain kadonneet, joten kevennetty ravi voisi olla hyväksi minulle pienissä pätkissä kentällä.

Tallilla alkoi satamaan juuri kun olimme lähdössä ratsastamaan. Laitoin Aiverin joustorunkoisen koulusatulan ja sehän oli muuten aika hyvä, ollakseen laadultaan edullinen, selkärangantila ei kovin tilava ole, mutta satulavyön kiristämisen jälkeen ei painanut lavoilta eikä sään päältä. Laitoin vielä satulahuovan lisäksi lampaankarvahuovan alle. Ja noustessani selkään, asettaessani itseni satulaan, oli tuntuma yllättävän hyvä. Ei tunnetta siitä, että olisin nöksähtänyt nenälleni kuten alkukuukausina. Paljon on siis Tuikku lihaksiltaan kehittynyt ja nyt se kantaakin itsensä paremmin. Toki jalustimet tuntuivat alussa pitkiltä, mutta kentällä mennessä, oli Tuikku hieman pyöreämpi selästään ja pidin kokonaisuudesta. Olin jopa tyytyväinen ja satula saakin jäädä edelleenkin käyttöön sileällä ratsastukseen. Tällä hetkellä se on oikein oiva satula käyttöön.

Tuikku oli niin mukava kentällä. Se teki kaiken mitä pyysin ja sain pohkeet hyvin, pidin ohjat riittävän pitkällä ja Tuikku oli rento, ei kulkenut kaula kirahvina vaan alusta lähtien kaula oli alhaalla. Jotenkin sain sen tuttuuden takaisin, mitä olen kaivannut. Eikä ratsastettavuus ainakaan ole huompaan mennyt kun olen ollut sairaslomalla. Hyvältä tuntui yhteinen meno. No, raviin siirryttäessä tarjosi Tuikku mummoravia. Viisas hevonen, se tietää, ettei nyt oikein voi isoja askelia ottaa. Mutta se olikin oikeaa mummoravia ja yritinhän minä siihen hieman muutosta saada. Ja vähitellen mentiin jo vähän säällisempää ravia, tosin ei sekään nyt ihan jippiitä aiheuttanut, mutta minulle oikein hyvä. Koulusatulan kanssa kevennys pysyi maltillisena, sain pidettyä itseni kasassa ja ryhti vaikutti hyvältä. Ja Tuikku oli kyllä ihan täyttä sydäntä, se kai oli vähän hämillään kun niin vähästä taputetaan ja saa jopa makupalan. :D 





Ylläolevissa kuvissa näkyy, miten Tuikku tulee luokse vielä toisen kerran tarhaan mennessäni ja tämäkin ratsastuksen jälkeen. Se olisi aina valmis tulemaan mukaan. Onhan se kiirehdittävä kun Samulikin tulisi tyköni, onhan sen ehdittävä ensin. Kaikki me ollaan kavereita. Lauantaisen ratsastuksen jälkeen leijuin pilvissä, olin tyytyväinen ja saan ratsatuksesta energiaa, iloa ja tämä rasti sai taas odottamaan tätä maanantaita. Miten tärkeää se itselle on päästä Tuikun selkään, kokea sitä yhteisyyttä oman hevosensa kanssa. Vaikka vähän jännittää, sillä en saa tippua. On siis vain pidettävä itsensä kasassa, vaikka pariin otteeseen tulikin kyttäilyä ja varautuneisuutta palatessa tallille. Mutta muutoin ei haitannut sade, eikä se tainnut haitata Tuikkuakaan. Me olemme taas yhdessä. :D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.