maanantai 1. elokuuta 2016

Meidän karvaiset kaverimme

Tuikku on keskiviikon juoksutuksen jälkeen saanut olla vapaalla pari päivää. Lauantaina meni Iida ja oli mennyt jälleen kerran hienosti. Toiminut alusta lähtien hyvin ja ollut kuulolla ja myönteinen. Toinen ratsastaja taas kertoo tykkäävänsä mennä Tuikulla, maastoilee pääasiassa ja sanoo, että Tuikun kanssa riittää haastetta eli sitä kuuluista suomalaista juntturaakin tulee esille. Se minkä olen havainnut Iidan ratsastaessa pelkästään keskiviikkoisen juoksutuksen lisäksi, oli selkälihakset ja ristiselkä hyvä, ei jännityksiä. Pitkien maastojen jälkeen maanantaina oli Tuikun ristiselkä edestä hieman turvoksissa, lihakset hieman kireinä, myös selkälihakset. Olivat tehneetkin edellisenä päivänä pitkän maaston ravikärryjen perässä. Mutta vapaat ja vähäinen liikunta sekä kentälläratsastus on ainakin Tuikun selän kannalta ollut hyvä.


Olen päässyt tallille kolmisen kertaa ja siivonnut kaapinkin. Ja tässä kohden olen myös kivunnut tikkaille ylös ja alas. Minähän voin liikkua ilman keppejä, mitä kylläkään ei saisi tehdä, sillä painoa ei saisi oikealle puolelle laittaa, joten yritän tämän sitten huomioida jos on tilanteita, milloin olen ilman keppejä, jolloin paino on enemmän vasemmalla jalalla. Päivittäinen kipulääkeannos on lähes puolittunut, alussa otinkin 4800 mgr / vrk ja viime päivien annostus on ollut siinä 2000 mgr / vrk tuntumassa joinakin kertoina enemmän riippuen siitä, millaista kipu on ollut. Yleensä hankalin aika on juuri nukkumaan mennessä, mihin olenkin säästänyt päiväannoksen suurimman osan.


Turvallisuuteenkin olen panostanut. Edellinen panssariratsastusturvaliivi hajosi ja en ole saanut sen jälkeen hankittua uutta. Ikäänkuin olen todennut sen tarpeettomaksi, mutta nyt kävin sitten lauantaina ostamassa uuden, mikä on samankaltainen kuin raviturvaliivi ja ratsastuksessakin mukavampi kuin panssariliivi. Joten tämäkin on hoidettu. Odotan kovasti parantumista, tosin huomaan, että se vielä vaatii aikaa, mutta jo tämän puolentoista viikon aikana on edistystä tapahtunut paljon. Tuikku on toki ihmeissään siitä, ettei se pääse mukaan. Voin harjailla sitä tai vain rapsutella tarhassa ja antaa makupaloja. Sitähän se ei laita pahakseen, mutta aina se olisi valmis lähtemään mukaan.



Meillä oli Lilo viikon mökkilomalla vanhemman tyttäremme kanssa. Se helpotti ulkoilutusta ja minähän en pääse koirien kanssa lenkille, joten Jari sai sitten hoitaa Vilin ulkoilutuksen. Lauantaina saimme Lilon kotiin ja kotiinpaluu on tehnyt Vilille hyvää. Se on piristynyt taas huomattavasti, sillä viikon ollessaan yksin se oli lähes huomaamaton ja nukkui. Ihmeekseni on vain sanottava, että kaiken sen Lilon komentelun jälkeen se siltikin tykkää kaveristaan, on eloisampi, hakee Liloa leikkiin mukaan ulkona. Juoksevat perätysten ja Vili on enemmän läsnä eikä vetäydy makuuhuoneeseemme lepäilemään. Ja Lilo on syönytkin hyvin kun on päässyt kotiin. Vaikka mökkiloma onkin ollut mukava ja viihtynyt hyvin, niin syöminen on jäänyt vähäisemmäksi. Kotiin tultuaan ruoat on syöty ja kaikki on mennyt, mitä eteen olen laittanut.




Sairaslomani on alustavasti elokuun loppuun. Tosin yrittäjänä sairaslomani päättyy huomiseen ja suuntaan kohti töitä. Apunani on satulatuoli, minkä hankin onnettomuuden jälkeen ja se on osoittautunut hyväksi. Viimeisenä kuva myös kotiakvaariosta, minkä sain puhdistettua Jarin avustuksella. Paljon oli kasvit taas rehevöityneet ja niitä pitikin karsia. Akvaario on silmänilo, mutta jännä, miten välillä sen hoitaminen tuntuukin vaivalloiselta, vaikkei se aikaa kovin paljon viekään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.