maanantai 19. syyskuuta 2016

Kävelypäivät

Olemme kävelleet klinikkapäivien jälkeen. Ainoa päivä, mikä jäi väliin oli lauantai. Tuolloin oli rusakon metsästystä. Pari naismetsästäjää tuli poikien tarhojen kautta. Samuli ei oikein luottanut ja tarjosi peräpäätään ja uhkasi potkuilla, pukitti siis tulijoita päin. Joten tulin tarhaan, hätistin pojat kauemmas, jolloin metsänaiset pääsivät koirat kainalossaan tarhasta pois. Kovin suurta pörinää ei metsästys aiheuttanut, mutta en halunnut lähteä kävelemään tallin teille kun ympärillä ja puskoissa asteli metsästäjiä aseet mukanaan ja tallilla oli tiedoitettu ajankohdasta, jolloin metsästäjät ovat paikalla.

Olemme kävelleet Tuikun kanssa, minä kovin mietteissäni ja Tuikku niin rauhallinen, tyyni. Lenkki on eräänläinen ympyrälenkki ja kun Tuikku tietää, milloin alkaa se kotiinpaluu osuus, alkaa askel tihentymään, Tuikku painaa kuolaimelle ja minä joudun kävelemään reippaammin. Osuudella on myös ylämäki, mikä tekeekin hyvää.

Olen miettinyt meidän liikuntaa ja katsonut videoita. Nyt en niin optimistisen toiveikkaana vaan pyrkinyt katsomaan liikettä ilman vaalenpunaisia laseja. Ja kyllähän laukassa näkyy ongelmat. Etenkin siirtyminen laukasta raviin on kaarteissa olipa sitten kyse isosta peltoaukeasta (laajemmasta ympyrän kaaresta) tai sitten kentällä ympyrän kaarella, on siirtyminen hankalan näköistä, oikea takajalka jää pystyyn, mikä selvästi näyttää vaikealta ja viittaa lantion alueen ongelmaan, jäykkyyteen, lukkiutumiseen. Tuikulla on ollut alusta lähtien nelitahtinen laukka ja minä toiveikkaana toivoin, että vähitellen voimistuessa, lihasten tullessa parannustakin tulisi. Kyllähän sitä on tullut, mutta laukka on edelleenkin Tuikun huonoin askellaji, nelitahtinen helposti, maastossa pääsee parempaan kolmetahtiseen helpommin suoralla linjalla.




Ja selkälihakset, joita pitäisi olla, mutta selän lihakset ovat puutteelliset. Jepan sanoessa Tuikun rakenteen olevan haasteellinen, takakorkeus ja tapa liikkua, mistä myös Karenko huomautti samaa, tuo omat ongelmansa. Lisänä vielä minun riittämätön taitoni ratsastajana viedä Tuikkua parempaan suuntaan, saada polkemaan alleen paremmin. Tämähän onnistuu ravissa ja käynnissä, mutta kentällä jos haluaa laukan polkevan hyvin, vaatiikin se jo työstämistä kauemmin. Normaalissa työskentelyssä päästään hyvään liikkumiseen ravissa jo parinkymmenen minuutin ajassa. Ei veivaamista vaan rennosti liikkumista ja Tuikku alkaa pyöristymään ja muoto paranemaan. Toki matalassa muodossa.

Toisaalta nykyisen tallin kenttä on Tuikun kannalta huonompi kuin edellisen tallin kenttä. Nykyisen tallinkin kenttä on hyvä, mutta olen huomannut sen Tuikulle olevan liian raskas, pehmeä, altarullaava ja vaatisi hiekkaa pintakerrokseen, jotta kentästä tulisi pitävämpi ja tiiviimpi. Edellisen tallin kenttä oli selvästi pitävämpi ja siellä Tuikku liikkui paremmin. Olihan se tehty esteitä silmälläpitäen. 
Näistä johtuen olen päätynyt siihen, että liikumme maastoillen. Siellä voimme tehdä myös sileän työskentelyä, jättäen ympyrät pois, jolloin rasitus jää vähemmälle. Kärryajelu on myös hyvä ja välillä otan mukaan unohtamani ohjasajon. Kun nivelten takia tulisi lihaksia vahvistaa, olisi liikkuminen oltava oikeanlaista. Ja tämähän ei aina onnistu, sitä ei voi kieltää. Joten hyvä mennä siten, mikä on Tuikun kannalta se parempi vaihtoehto ja edetä varovaisemmin sekä liikkua siellä, missä hevonenkin luontaisesti liikkuu paremmin. Toki Tuikku liikkuu mielellään siinä mielessä kentällä, että tekee mitä pyydetään. Ei sillä ole sitä vastustelua eikä haluttomuutta vaan on reipas ja tyytyväinen. Ja senpä takia olikin klinikan tulos niin yllättävä. Vaikka olin kauan jo sanonutkin, että Tuikulla on takaosassa ongelmia, mikä tuo haastetta sen ratsastukseen. Ja rehellisesti sanottuna Tuikku olisi pitänyt kuvauttaa jo vuosi takaperin viimeistään, mielellään jo ostosyksynä. 

 


Tuikun selän piikitys on tuonut huomattavan eron entiseen. Nyt sen näkee, ristiselkä on pehmennyt, samoin on käynyt oikean takareiden, mikä oli pinkeämpi kuin myös kylkilihakset ovat saaneet rentouden takaisin. On mielenkiintoista seurata, miten iso vaikutus piikityksellä on ollut. Huomenna tiistaina on Tuikulla osteopaatti. Katsotaan, millaista apua saadaan ja tämän viikon aikana päästäänkin jo ratsastamaan käyntiä. Ostin Tuikulle Equitop Gonex -nivelvalmistetta. Katsotaan onko tämä enemmän omistajan korvien väliin hyvä tuote vai onko siitä näkyvää apua.

Mielelläni toki ottaisin vastaan hyviä ennaltaehkäiseviä neuvoja niin liikutuksen kuin myös lisäravinteiden osalta. Ruusunmarja on ilmeisen hyvä valmiste, missä on c-vitamiinia. Sitäkin on suositeltu. Kokemuksia olisi kiva kuulla, näkemyksiä etc.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.