perjantai 9. syyskuuta 2016

Rakas, sinusta on tullut pullukka

Niin tässä sitten kävi, että minun sporttisesta suokistani on tullut pullukka. :D Ja tähän kului aikaa 7 viikkoa. Eikä ole edes laitumella, oikealla sellaisella. Päivät on ruohotarhassa ja jonkin verran sieltä löytyy syötävää, mutta niin on ollut pidemmänkin aikaa. Mutta uusi kaadettu heinä on mitä todennäköisemmin tämän laajenneen olemuksen syynä ja myös se, että kulutus on ollut vähemmän kuin ennen. Tosin aion hyödyntää tätä uutta vähäisempää kulutusta ja pysyä siinä, sillä kyllähän me liikuimmekin. Mutta jostain on siis otettava pois ja väkirehut ne vähäisetkin jäävät pois. Niiden määrä olikin laskettu edellisen analyysin mukaan ja hyvin toimi. Tämä on ensimmäinen kerta kun Tuikku on näin pullukka. Onhan se ollut pari kesää laitumella alkukesästä loppusyksyyn ja siitäkin huolimatta ei ollut paino-ongelmia.



Kävimme eilen maastossa, nyt ensimmäinen pitkä maasto minulle. Mukaan saimme Bambin, minkä kanssa Tuikku on maastoillut aikaisemminkin ja rauhallisesti matka eteni. Kuljimme pääasiassa käyntiä tai oikeastaan lähes koko matkan. Tuikku oli rauhallinen. Alkuosuudesta metsässä kuului oksien rasahtelua ja se sai Tuikun valppaaksi. Minäkin olin varautunut siihen, että tulee säikähdys, mutta tie ylitettiin varoen ja hieman ulkokylki uloispäin kaarella - ihan vain varmuuden vuoksi. Kävelyvauhtiin tuli ripeyttä. Kumpainenkin kun olivat kovin haluttomia liikkumaan reippaasti eteenpäin. Muutoin maasto meni hyvin ja sain nauttia pitkästä aikaa kauniista maisemista, oman hevosen keinunnasta, rauhasta ja hyvästä seurasta. Palatessamme tallin teille, suuntasimme vielä lyhyelle reitille ja sen ylämäkiosuudella Tuikku meni ensin ja Bambi perässä. Otimme pienen spurtin ravia ja wroom - Tuikkuhan suorastaan innostui ja ponkaisi vauhtiin, minä pidätin. Sillä seurauksella, että Tuikku jännittyi kropastaan ja liikkui peitsissä ja ohjaa löyhäämällä, puolipidätteellä yritin saada ravia tulemaan. Ja tulihan sieltä, mutta Tuikku ilmeisesti odotti, että tässä saa sitten mennä vähän pidemmänkin matkan kuin lyhyen ylämäen. Mutta niin oli Bambikin innokas, tuli laukalla perässä ja siitä huolimatta Tuikku pysyy siinä askellajissa, mitä vaadin, vaikkakin olisi halunnut tehdä samoin. Bambi liikkuu luonnostaan oikeinpäin ja on kaunis hevonen. Asettaa itsensä ratsukon muotoon eikä ratsastajan tarvitse tehdä tähän päästäkseen mitään, istua selässä. Kuullostaa helpolta ja toiset hevoset ovat tällaisia, tosin historian perusteella yhteinen tie ja ratsastajan taidolla on varmasti oma osuutensa.


Tuikulla on tiistaina klinikka ja viikon päästä osteopaatti. Tiina on käynyt ennenkin, tosin tuolloin Jalin aikaan. Nyt sitten haluan vielä klinikan jälkeen hoidattaa osteopaatilla ja marraskuussa on kiropraktikko. Tuikun ongelmana on ristiselän lihasten kiristyminen. Muutoinkin sillä on vaikeutena takajalkojen polkeminen alleen ja tämä tuo ongelmat lihaksistoon. Kentällä itse mennessäni Tuikku liikkuu alusta lähtien rennonoloisesti, mutta ihan se viimeinen silaus ei ole aina tavoitettavissa, tekee mitä pyydän, mutta kunnollinen, luonnostaan oikeinpäin meneminen ei ole aina helposti saavutettavissa. Lihasten kireys ei aina ole yksiyhteen siihen, miten on edellisen kerran ratsastettu. Sitä luulisi, että maaston jälkeen kun on saanut mennä rennosti, pitkin askelin tai ottaa laukkasuorat, ei välttämättä lihaskireys ole vähentynyt vaan kireämpi. Ja kun on tehty kentällä töitä ja miettii, ettei kaikki mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt, on kireys vähäisempää. Takapolven kivun olin jo huomannut ja tämä lisää / aiheuttaa ristiselkään kireyttä. Näiden yhdistelmä taas aiheuttaa sen, että lihaksissa on kireyksiä, mitkä hankaloittavat takajalkojen työskentelyä. Tuikun kanssa pitäisi välttää pieniä voltteja ja tehdä kentällä töitä ravissa ja laukassa oikeaa takajalkaa vahvistaen, mutta sitä rasittamatta eli ei liikaa. Maastoillessa laukkatyöskentely on helpompaa ja hevosenkin kannalta miellyttävää. Mutta miten tämä näkyy Tuikussa? Tuikku on tästäkin huolimatta valmis lähtemään töihin, tekee mitä pyydetään, liikkuu hyvin ja liikkuisi erittäin mielellään vielä reippaamminkin. Tuikun oireilua ei huomaa ulkopuolinen sitä ratsastaessa eikä sivusta seuraavana. Sen oireilu näkyy ristiselän lihasten kireytenä, oikean takareiden lihaksen kireytenä. Ja tätä olen auttanut arnikalla ja hierontalaitteella, missä on infrapunalämmitin. Joten tiistaina kai olemme vähän viisaampia ja toivon mukaan ei mitään sellaista löydy, mikä ei olisi parannettavissa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.