sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Ratsain ja ohjasajoa

Meillä on mennyt Tuikun kanssa mukavasti. Tänään tosin huomasin oman motivaationi jo vähentyneen - yllätys, yllätys - ja ehkäpä pienoinen loma Tuikusta tekisi taas hyvää. Olen ollut  niin innoissani päästessäni taas normaalisti tallille ja kova into onkin ollut päästä ratsaille. Jopa niin, etten raaskinut luopua arkirutiineistani vuokraajan estyttyä lauantaivuoroistaan. Olen siis saanut  mennä ihan yksin Tuikulla ja täytyy sanoa, että Tuikku on toiminut kuten ennenkin, yllättävän hyvin ja mutkattomasti, ei vääntöä eikä vastustelua. Kentällä on mennyt mukavasti, tosin pitkään ei välttämättä jaksa siellä olla, joskus kyllä, useimmiten ei. Sairaslomani jälkeen en ole mennyt tunneilla ja rehellisesti on sanottava, että sekin on tehnyt hyvää. Olen kuitenkin kova jännittämään. Sitä haluaisi tehdä oikein ja osata ja senpä takia yritys on kova. Ja nyt kun olemme vain humputelleet, olen ollut tyytyväinen. Tässä olenkin miettinyt myös pientä taukoa ohjattuun opetukseen, mihin olisi tarve, mutta toisaalta haluan välttää nyt kaikkea ei-niin-ohjelmoitua liikkumista.

Tuikun kanssa olen suunnitellut jonkin verran aina etukäteen, mitä teemme kentällä. Näin se ei ole sitä haahuilua kuten helposti yleensä käy. Ja jos ei ole suunnitelmaa, on tekeminen vähän sitä sun tätä eli katsotaan, mitä tehdään seuraavan kulman jälkeen jne. Olen yrittänyt tehdä kevyesti, mutta siten, että pääsisimme hyvään tuntumaan. Seuraavalla kerralla onkin varmaan vuorossa siirtymisiä ja vaatia, että pyyntöihin tulee reaktio ja katsoa, miten saada avut läpi, ettei tulisi viivettä. Jarillekin olisi oma paikkansa etenkin väistöjen ja avotaivutusten kanssa. Olla ikäänkuin puuttuva peili, mitä välillä kaipaisin nähdäkseni, miten väistöt sujuu takaosalla tai kulkeeko Tuikku kolmella uralla vai meneekö enemmänkin kaula taipuneena. Näihin on vielä hyvä saada ulkopuolisen silmäpari kertomaan paikanpäällä, miltä meno oikeasti näyttää eikä vasta kotona kamerasta nähtynä. Korjauksia voi sitten tehdä välittömästi kun tietää, ettei se takajalka välttämättä astu ristiin niin syvälle kuin pitäisi tai luultu taivutus onkin vain kaulan taipumista.


Tuikku on ollut erittäin rauhallinen, jota olen ihmetellyt. Onhan se rauhallinen ja vakaa luonteeltaan, mutta kyllä sillä sen verran on luonnetta ja yllätyksiä nuorestakin iästä johtuen, joten päivät eivät aina ole kovin varmat. Nyt on ollut eiliseen asti. :D Tuikulla oli perjantai vapaa ja lauantaina kun pääsin taas itse, päätin mennä kentälle, mutta maastoilun kautta. Alkuverryttely kentällä ei houkutellut, joten maaston kautta saisimme tämänkin hoidettua mukavammin. Niinhän sitä luulisi. Joten Albionin satula selkään ja menoksi. Lähdin siis hiittisuoraa kohti, kuljimme latokuivurin ohi, missä viljaa käsiteltiin. Rauhallisesti meni osuus ja lähestyimme hiittisuoraa. Kaukana on laidun, missä on kaksi tammaa ja ori. Mitä tekikään Tuikku, ilmeisesti se ei nähnyt kunnolla, häikäisikö aurinko vai oliko tähtien asento ollut väärä, mutta Tuikkuhan otti näistä kierroksia. Se ei ollut varma, mistä oli kyse, mutta siellä liikkui. Siellä kaukana. Ja pakkohan näistä oli jännittyä. Käännyimme hiittisuoralle. Suoran viereisellä omakotitalotontilla oli päältäajettava ruohonleikkuri mies kyydissä. Ja tämähän lisäsi entisestään Tuikun jännittymistä. Sitä tikitettiin kuin seipään niellyt, pöristiin ja puhistiin, minä yritin olla kuin ei mitään, vaikka alla kulki neljän tikun päällä pieni Tuikku. Ja kun tämä ei riittänyt tarjottiin sähäkkää peruutusta, pään viskomista ja kyllä, kyllä minä mietin jalkaudunko. Koska en halua tippua ja jos tippuisin, olisin taas saikulla. Tosin en ole näistä aikaisemminkaan tippunut, mutta voisinko olla aivan varma, etten tippuisi. Näitä pohdin ja päätin, että nyt katsomme kunnolla, mikä se ruohonleikkuri on. No rauhoittuiko Tuikku kuten olisin halunnut. Ei tietenkään. Joten Tuikku tarjosi liikettä eteen, minä kielsin, sillä halusin sen lähtevän liikkeelle vasta kun annan luvan. Okei, ei sitten, peruutetaan sitten oikein tomerasti. Pääsimmehän me eteenpäin, jännittyneesti, mutta eteenpäin. Metsäteillä oli eteneminen jännittynyttä, mutta vähäisempää ja kentälle päästyäni ajattelin, mitähän meidän ratsastuksesta tulee.


Mutta yllätys olikin, että kentällä Tuikku olikin niin rauhallinen, jopa liiankin. Hiittisuoralla tarjottiin ryhdikästä menoa. Kentällä me jolkoteltiin ravissa ja kokeiltiin laukkaa. Tuikku alkoi myödätä ja koin meidän työskentelyn mukavaksi ja rennoksi. Meillä kului kameran asennuksesta sulkemiseen noin 22 minuuttia, joten kohtuullinen aika eikä prässiä juurikaan. Joten lähdimme lopuksi takaisin maastoon ja halusin mennä taas hiittisuoran samaan suuntaan kuin tultuammekin. Ja loppu menikin oikein mukavasti. Nyt ei otettu kierroksia laidunhevosista eikä ruohonleikkurista. Ja hiittisuoralla kokeilimme avotaivutusta, mitkä menivät minulta yllättävän hyvin, olin tyytyväinen.

Tänään taas suuntasimme kentälle. Tällä kertaa juoksutusta sivuohjilla ja tämän jälkeen ohjasajoa. Hyvin meni tämäkin, tosin vähän aikaltiin laukkaan siirtymisessä ja tässä kohden olisi ollut hyvä jos mukana olisi ollut juoksutusraippa, millä tehdä selväksi, että haluttuun askellajiin siirrytään välittömästi pyynnöstä eikä viidestoista päivä. :D Ohjasajokin meni hyvin. Tätä olenkin tehnyt Tuikun kanssa viimeksi pari vuotta takaperin syksyllä. Meillähän tuli täyteen parin vuotta yhdessäoloa 7.9. Ohjasajossa Tuikku pysyi hyvässä muodossa, turpa luotiviivan yläpuolella, mutta käytti selkäänsä. Samoin sivuohjienkin kanssa. Laukka olikin lähes alusta alkaen kolmetahtista ja kulki näin myös hitaammassakin menossa. Se mikä tietysti kiinnitti huomioni oli vasemmassa kierroksessa sivuohjilla juoksutuksessa lievää tahditusta näkyi ensialkuun ravissa, mikä alkuverryttelyn jälkeen jäi pois. Huomenna olisi tarkoitus mennäkin kärryillä, ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen. Olen tilannut monilenkkiohjat, joiden kanssa on helpompi ottaa nopeammin lyhyemmäksi ja saada pidettyä helpommin. En koe pelkääväni, mutta koskaanhan mikään ei ole varmaa.

Tämänpäiväisen ohjasajon jälkeen suuntasimme metsäteille kävelylle. Selfiet eivät onnistu meiltä yhdessä. Mutta tausta oli minusta oikein mukava. 
 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.