maanantai 24. lokakuuta 2016

Hiittisuoralla

Sunnuntaina tallille. Sain Jarin mukaan ja hän otti videokuvaa, mistä voi sitten löytää sopivia pysäytyskuvia. Tällä kertaa menimme hiittisuoralle, teimme alkuverryttelyn tallin poluilla ja metsäteillä. Kun tiesin, että tulossa on ravureita, suuntasimme melko pian hiittisuoralle. Tuikku oli vireä, mutta alkumatkalla sain muistuttaa reippaudesta. Tuulikin niin paljon, mutta hiittisuoralla taas puuskittaista tuulta ei juurikaan ollut.


Videokuva on siinä mielessä "hyvä", että siitä näkee kaiken. Ja kyllähän se hiittisuora muistuttaa Tuikkuakin sen opeista, ravia mennään levitetyin takajaloin ja ensimmäisellä ravipätkällä tahti alkoi vähitellen kiihtymään enkä tällä kertaa edes lähtenyt kovin vaatimaan ratsun menoa. Tarkoitus kun olikin ottaa vauhtia, katsoa miten Tuikku liikkuu. Ensimmäinen laukkasuora oli mielestäni ihan hyvä. Toisella vedolla olikin Tuikulla jo menohalua ja tarjosi kiitoravista kiitolaukkaan. Vauhtiakin tuntui olevan alla ja en antanut Tuikun mennä niin lujaa kuin se olisi tahtonut. Lujaa siltikin mentiin. Teimme siis kaksi vetoa, kokonaismatkaksi tuli tälläkin harjoituskerralla kaikkinensa n. 5 km, joten ei ainakaan kovin pitkää matkaa tällä kertaa tehty. Lauantaikin pidettiin vapaana. Ja seuraillut olen Tuikun lihaksia ja ne vaikuttavat edelleenkin hyvältä.

Meillä kun on ollut verkkaista tämä meno, niin vauhdit tuntuivatkin itsestänikin jo siltä, etten halunnut ihan täysiä vapauksia antaa Tuikulle. Kiitoravista kiitolaukkaan lähtö tuntui siltä, että vauhtia löytyisi jos siihen luvan saisi. Mutta näin ratsastajan näkökulmasta selkään tuntuma on se, että ratsun laukka hevosen selän kannalta vaikuttaisi kuitenkin paremmalta kuin se, minkä Tuikku itse valitsi. Mielestäni tässä kiitoravista kiitolaukkaan selkä "lukittuu" ja liikkeessä huomaa jalkojen tärähtelyt maahan. Kun taas ratsun nopeassakin laukkavauhdissa askellus on pehmeämpää ja selässä joustoa paremmin. Tällöin liike tulee koko hevosen läpi, jolloin selkäkin pääsee venymään. Mutta varsin tyytyväisiä olimme. 

2 kommenttia:

  1. Onpa hienon näköinen tuo suora, missä laukkaatte! Kyllä kelpaa päästellä! Ilmeisesti siellä vielä näkee hyvin, että kukaan ei tule vastaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kiva hiittisuora ja nyt siihen on laitettu uudet hiekat ja lanattu. Aika hyvin siinä näkee, mutta tien reunalla oleva mäntypuusto tulee suoran päälle. Ja metsästä on tullut hevosen jalkoihin rusakoita ja yhdelle ratsukolle kävikin huonosti, ratsastaja sairaalaan. Täysin turvallinen ei siis hiittisuora ole. On oltava aina vähän varautunut jos sattuukin jotain yllättävää.

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.