torstai 6. lokakuuta 2016

Hyvän mielen päivät

Tuikun kanssa on mennyt päivät niin mukavasti. Kaiken se tekee, mitä pyydetään. On tyytyväinen ja liikkuminen näyttää hyvältä ja tuntuukin siltä. Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä tallilaisen kanssa maastoon, mutta hevoselta oli irronnut etukenkä, joten lähdimme Tuikun kanssa yksin. Tuikku on rauhallinen ja sen hoitaminen on vaivatonta ja mukavaa. Olen laittanut sille nykyisin Back on Track -selänlämmittimen siksi aikaa kun laitan muut varusteet, jolloin selkä saa lämmetä loimen alla. Selkä vaikuttaa edelleenkin hyvältä, tunnustelen sen läpi joka kerta ja oikean sisätakajalan lihakset ovat myös hyvät.

Keskiviikon ratsastus koostui siirtymisistä, peruutuksista ja otimme tuttuun ylämäkeen jo laukan siten, että pidin vauhtia yllä, mutta mahdollisimman hitaassa temmossa. Se vaatiikin jo ylämäen päällä vähän enemmän hevoselta kantokykyä ylläpitää laukkaa ja huomasin, että Tuikku olisi jo siirtynyt mielellään käyntiin, mutta vaadin ylläpitämään laukan. Kävelimme polkuja pitkin ja siirryimme hiittisuoralle. Talliin suuntaan pyysin raviin ja pidätin, jos tuntui siltä, että tahtoi vain juosta. Helposti tällä suoralla tulee ravurin ravia ja pidätettä ei voi antaa kovin napakasti, sillä tämä osuus on Tuikulle siinä mielessä haasteellinen, että se haluaisi juosta. Mutta hyvin vastasi pidätteeseen, ravasi hitaammin ja vähän matkan päästä pyysin pidentämään askelta ja näin kävi ja taas uudestaan pidätystä. Käännyimme takaisin ja nyt nostettin laukka. Pyysin vasenta laukkaa, pidätystä, jotta lyhentää askelta ja menee rauhallisessa temmossa. Seuraavaksi sitten pidempää muotoa ja pidempää askelta ja vauhdin lisäystä, tätä vaihtelimme. Tuikku väsyi. Otimme tätä harjoitusta kaksi kertaa ja siinä oli riittävästi Tuikulle. Tämä olikin sen ensimmäinen "hikitreeni" ja kävelimme pellon kautta tallille ottaen pätkän laukkaa tutulla niittypolulla. Vasenta laukkaa, missä tuntuikin jo hiittisuoran harjoitus.


Tänään torstaina menimme ohjasajaen. Minun oli tarkoitus ottaa kypäräkamera mukaan, mutta unohdin sen. Joten otin muutaman kuvan kännykällä. Liikuimme käynnissä ja teimme metsäreitillä kaksi kierrosta. Harjoittelimme peruutusta ja sekin onnistui hyvin. Ohjasajo on siinä mielessä hyvä treenimuoto, siitä näkee, miten suorassa hevonen kulkee ja peruutuksissa osassa ei suoruudesta ollut tietoakaan. Mutta muutoin kulki hyvin. Kokeilin myös taivutusta ja sain Tuikun kulkemaan kolmella uralla eikä jäänyt pelkästään kaulan taipumiseksi. Tosin kovin isoa taivutusta ei runkoon tullut, mutta muutoin tätä voimme silloin tällöin harjoitella. Tuikun kanssa on ollut niin mukavaa. Toki mietin, aiheuttaako liikkumisemme jumitusta, kipeytymistä, mutta tässä vaiheessa vaikuttaa hyvältä. Olen pyrkinyt välttämään kaikenlaista jännittymistä, mieluummin rentona pitkänä. Ohjasajo on siinä mielessä hyvä, että tässä näkee miten Tuikku liikkuu. Tuntuma on ollut hyvä ja niin ratsastaen kuin ohjasajaenkin Tuikku on liikkunut hyvässä muodossa, toki pitkänä, mutta kaulastaan hyvin taipuneena, selästään liikkuvana ja sen näkee myös ohjasajossa, että selkä on käytössä.


Lauantaina olisi tarkoitus laittaa kärryt perään, sunnuntaina lähteä pidemmälle maastolle, mutta sen aiomme molemmat mennä osan matkaa juosten ja osan kävellen. Minulla on uudet juoksukengät, joten niiden kanssa juokseminen tuntuu hyvältä. Olen tehnyt jo muutaman juoksulenkin koirien kanssa ja jonkin verran nivusten seutuun vielä lopussa tuntuu painetta, mutta muutoin tämäkin laji jo onnistuu. Täytyy nyt yrittää saada vaihtelua Tuikun kanssa. Saada lihaksia ja tehdä se monipuolisesti liikutusta vaihdellen, vähentäen selän rasitusta, mutta kuitenkin niin, että käyttäisi selkäänsä ja saisi sitä vahvistettua. Etenkin takapolven vahvistusta yritetään parantaa. Mutta tärkeintä on ollut kokea sitä yhteistä sidettä Tuikun kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.