sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Vähitellen jo vauhtia

Meillä on ollut mukavat päivät. Arki on rullannut hyvin ja Tuikku on ollut - no sanoisinko mukavuudenhaluinen - sangen tyytyväinen. Samoin minä. Ratsastus on sujunut mutkattomasti ja ainoastaan lauantainen ratsastus oli pientä puskemista eteenpäin. Muutoin olemme kylläkin menneet edelleenkin kevyesti, ensimmäiset laukat otettiin torstaina samoin ravi ja nämäkin ylämäkeen. Muutoin menimmekin käyntiä. Torstaina menimme yhdessä Bambin kanssa ja olin laittanut karvasatulan. Olen vaihdellut rungollista ja karvasatulaa vuoropäivin. Lauantaina olikin sitten Albion selässä ja otettiinkin jo peruutuksia ja siitä raviin harjoituksia. Toki harjoittelimme myös siirtymisiä ja erityisesti käynnistä pysähdykseen sai minut hieman kohottamaan painetta, sillä vastine pysähdykseen tuli hieman viipyillen eikä heti. Peruutuksia teimme ylämäkeen, samoin harjoittelimme peruutusta hiittisuoralla. Ja tässä saa hyvin takapään alle sekä tuntuman siihen, miltä sen pitäisi liikkeessäkin olla.


Karvasatulan kanssa tuntee hyvin Tuikun liikkeen, ravissa sen huomaa ottavan selkää jo pyöreämmäksi ja Tuikku ei kulje selkä notkolla, mutta se viimeinen silaus eli tuntuma kuten peruutuksessa niin tähän emme päässeet. Siihen siis vähitellen näillä meidän maastoilla. Ylämäkiä olemme menneet. Käynti sujuu Tuikulla hyvin ja ravikaan ei ole matalaa vaan siinä on liikettä, mistä olen tyytyväinen. Enkä ole lähtenyt vielä ravin askelta lyhentämään vaan antanut vielä liikkua ravissa pyöreänä ja eteenpäin. Jonkin verran tosin harjoittelimme temmonvaihtelua käynnissä ja tämä onnistuikin hyvin. Lauantainen ratsastus oli juurikin siirtymisiä käynti-pysähdys, käynti-ravi, peruutusta ja harjoittelin myös istunnalla pidätystä ja miten Tuikku siihen reakoi.

Tänään päivä oli niin hieno ja sain Jarin mukaani tallille. Tein lyhkäisen videon, mistä näkee, millaista reittiä kuljemme ja reitit tosiaan alkavat olla jo niin tutut, että voimme mennä ne pian simät kiinnikin. Tänään olikin mukavan rentoa, ei juurikaan muuta kuin etenemistä ja välillä otimme lyhyen pätkän laukkaa. Se tuntuikin sujuvan Tuikulta hyvin ja kun palailimme tallille hiittisuoran kautta, nostimme laukan ja oli mukavaa huomata, että Tuikkuhan syttyi. Se olisi halunnut mennä vauhdikkaammin, mutta pysyi siinä vauhdissa, mihin sai luvan. Käännyimme ja laukkasimme takaisin Jarin luo. Tuikku odotti, että saa luvan juosta ja annoin sille luvan mennä hieman lujempaa. Ja tähän jätimme tämänkin kertaisen ratsastuksen, tulin alas selästä ja talutinkin loppumatkan tallille. Tuikku saa jäädä parin päivän vapaalle.


Tuikulta olen saanut kiloja karistettua. Ja se on hyvä. Sen väliheinien määrää on vähennetty ja Tuikkuhan on saanut esikuivattua ja siltikin lanta on hyvää. Täällä esikuivattu on hyvänlaatuista ja sen näkee jo päällepäin. Pehmeää, lehtevää ja vihreää. Tosin Tuikku on saanut esikuivattua, vaikka olenkin pyytänyt, että se olisi kuivaheinällä pelkästään. Se tuli ilmi ja voin tunnustaa, että olin erittäin tuohtunut. Ihan siitäkin syystä, että olen sanonut, ettei sen vatsalle tee hyvää ja näkyy lannassa, tosin näin ei ole käynyt tämän tallin esikuivatun kanssa, mutta jonkin verran se vatsa pitää ääntä. Perustelut esikuivatulle kuivaheinän joukossa oli maistuvuus ja se, että kuivaheinä riittäisi pidempäänkin. Tämän kesän kuivaheinäsato kun monin paikoi on ollut heikkoa ja latokuivurissakin kuivatut heinät ovat paikoin homehtuneet. Mennyt kesä oli heinän kannalta myös erittäin huono. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.