keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Iivarintien lenkki

Tuikulla oli maanantai kevyt, irtohypytystä ja pyöröaitauksessa lyhyesti. Tiistain sai pitää vapaana ja sainkin tänään töihin kuvan kun hevoset ovat päivälevolla. Tuikkukin jo pötköttää pihatossa. Billy on sen kaveri, ne hengailevat yhdessä ja Tuikku selvästikin haastaa sitä leikkiin mukaan, se menee sen luokse ja närppii, jotta saisi mielenkiinnon ja innostettua leikkiin. Kaksi kaverusta. 💖 Jostakin syystä nämä tulevat hyvin keskenään toimeen, jos Tuikku tulee hoidettavaksi, Billy tulee pihattoon ja odottaa. Jos Billy on hoidettavana, tulee taas Tuikku pihattoon ja odottaa.


Tänään lähdimme maastoon ja suunnitelmissa oli tehdä Iivarintien lenkki. Tämä olisi uusi pätkä Tuikulle. Tarkoitus oli laittaa Sports Tracker päälle ja nähdä, mitä vauhtia menemme (mutta ohjelma ei toiminutkaan) ja mikä on lenkin pituus. Sen pitäisi olla noin 8 km:n mittainen ja menimme aika paljon laukkaa, ravia ja väliin käyntiä. Loppujen lopuksi Tuikku ei hikoillut kovinkaan paljon, kainalot ja vatsan alus, sisäreidet olivat hikiset ja satulan alta. Laukkasimme myös jyrkän ylämäen ja nyt menimmekin hieman vauhdikkaammin, mutta annoin löysätä jo mäen yläosassa, jottei tule liian raskasta osuutta tästä. Sää oli tosiaan kaunis ja aurinkoinen. Kylmä, mutta siltikin tarkeni hyvin. Tuikku vaikutti hieman jännittyneemmältä alussa kuin aikaisemmilla kerroilla, mutta siltikin meni hyvin.

Iivarintien lenkki, noin 8 km pitkä.
Matkan varrella näimme peuroja, joita Tuikku hieman katseli. Se kun ei ehtinyt nähdä tupsuhäntiä kunnolla, mutta sen verran tajusi, että jotain vilahti edestä ohi, mutta mitä. Ja rusakkokin juoksi metsässä ja hieman sitä pörisi, mutta ei aiheuttanut muuta kuin hieman mietintää, pitäisikö pelätä vai onko ihan riittävä vain jos pörisee. Meillä oli mukava maasto. Tästä se pikkuhiljaa kuntokin nousee ja huomasin, että omat reisilihakset olivat koetuksella laukkamäkiosuuksien jälkeen. Tuikku juoksi suht kivaa vauhtia, mutta kuuntelee kaiken, mitä siltä pyydän. Ei yhtään enempää. Pienet pidätteet menevät läpi. Olen yrittänyt saada laukan toimimaan niin, että saa venyttää itseään pitkäksi eteen. 

Odotan kovasti luonnon heräämistä. Sitä kun puut saavat pienet lehtisilmut, ruoho alkaa vihertämään. Ja hevoset pääsevät laitumelle. Meiltä vielä on tutkimatta rantapolku, mikä myötäilee saaren reunoja pitkin. Voisin kuvitella, että Tuikku hieman jännittää tätä osuutta, sillä järvi on pienen loikan päässä, joten askeleet on syytä asetella tarkkaan polulla, jottei lipeä ja lipsahda järveen. Tätä kautta pääsee myös Lohjansaareen ja sinne meneville reiteille, joten tiedossa vielä pitkiä maastoja ja pitkiä laukkaosuuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.