lauantai 15. huhtikuuta 2017

Jotain uutta, jotain vanhaa

Pääsiäisen vietto alkoi muutolla. Tuikku pääsi entuudestaan vanhaan paikkaan, Tuikulle uusi, minulle tuttu. Lähdimme lokakuussa Niemenkylästä ja saatesanoiksi laitoinkin omistajalle jos jostain syystä pihattoelämä ei sovi Tuikulle, palaamme takaisin. Emme palanneet Niemenkylään vaan Huhtasaareen. Tuikku jatkaa edelleenkin pihatossa ja laumakavereina sillä on suomenhevonen, shettis, lämppäri ja ratsuhevonen (mahdollisesti pv). Ensimmäinen yö vietettiin karsinassa. Ja hyvin oli mennyt, rauhallinen Tuikku. Lastaus sujui mukavasti samoin matka kohti Huhtasaarta.

Perjantaina pääsin tallille jo aamupäivästä ja Tuikku oli kulmatarhauksessa pihattolauman vieressä. Selvästikin odotti, että pääsee liikkeelle. Sää oli kolea, mutta muutoin hyvä. Meillä oli tavoite lähteä maastoilemaan ja yksin. Reitit ovat minulle tutut, joten siinä mielessä ei tarvinnut empiä, mitä reittiä menee. Yksi haaste oli edessä, silta ja sen jälkeinen tie. Tie on melko kapea ja molemmin puolin järveä. Tätä mietin, miten Tuikku suhtautuu, pääsemmekö yli vai tuleeko jännittymistä.

Vielä saa olla yksin. Juoma-automaatti kuvassa kuusesta vähän sivuun.
Yllättävän vaivattomasti päästiinkin järven yli kapeaa tietä pitkin ja Tuikku oli mukavan rauhallinen. Toki valpas ja tarkkaili ympäristöään. Saimme laukata pitkän ylämäen ja Tuikku oli selvästi innoissaan. Se kun tarjosi reippaampaa menoa aina kun siihen vain oli mahdollisuus. Kävimme peuransyöttöpaikalla ja siitä ohi sekä palasimme samaa reittiä takaisin laukaten taas loivaa ylämäkeä ylös. Tutut reitit minulle. Tie on niittypohjaista tietä ja kävimme myös vanhalla kaatopaikalla. Siellä Tuikku tuntui hieman yrittävän omia moovejaan, mutta ne jäi lyhyeksi. Paluumatkalla ravailimme ja palasimme metsäpolkua pitkin mäen rinnettä alas. Tässä saikin Tuikku miettiä, miten se pääsee alaspäin melko jyrkkään alamäkeen viettävällä polulla, missä oli vielä kaatunut puunrunko ylitettävänä. Hyvin selvisi. 


Tielle päästyämme ravasimme ja tulimme järvitielle. Hyvin päästiin Tuikun kanssa takaisinkin päin ja oli vain ihmeteltävä, miten mutkattomasti maastoilu sujui ja uusissa maisemissa yllättävän rauhallinen Tuikku. Rantatien polun lopussa tulin alas ja talutin tallille. Tuikku pääsi uuteen laumaansa ja tällä hetkellä lauma selvästi tarkkailee uutta tulijaa. Todennäköisesti laumassa lämppäri tulee olemaan Tuikun ensimmäisiä kavereita, se kun on hyvin varoen yrittänyt tehdä tuttavuutta Tuikun kanssa. Muut ovat vielä osoittaneet, että uusi tulija saa pysyä lauman laitamilla. 

Tänään kävimme Tuikun kanssa kevyesti ratsastaen / taluttaen tallin maastoesteradan kävelemässä pariin otteeseen, kentällä käytiin kävelemässä minä rinnalla ja siitä sitten tietä pitkin järven rantaan. Kylmä sää oli ja välillä tuprutti lunta.

Tuikulla on ollut aina herkkä vatsa. Se oireilee helposti jos heinä ei sille sovi, märkäpieruja, löysää lantaa jne. Tuikku on ollut minulla jo 2 ½ vuotta. Olen nähnyt, milloin heinä on ollut sille sopivaa ja milloin heinästä johtuen on alkanut oireilemaan. Syynä voi myös olla hiekka ja sitä aika monella on. Samoja oireita. Karengolle soitettuani totesin, että minun näkemykseni mukaan hevonen ei kestä heinässä olevaa valkuaista, sitä ei saa olla kovin paljon. Ja muutoin sitä ei voi todeta kuin kokeilemalla erilaisia heiniä. Ja analyysien ja oireilun yhdistämisellä aloin epäilemään, että näin se Tuikun kohdalla mahdollisesti voisi olla. Toinen on myös, että sille sopii esikuivattu, missä ei ole  mitään aineita. Kuiva sopii myös, siinäkin valkuaista näkemäni mukaan saisi olla vähän. Tämähän rajaa melko tiukasti, millaista heinää voi Tuikulle syöttää. Nyt parin päivän jälkeen uuden tallin esikuivatulla heinällä Tuikun lanta on kuivaa. Eilen lähdimme maastoon ja tielle tuli kuivat pallot. Tänään päästettyäni Tuikun pihattoon, teki se juuri sopivasti lantansa ja sehän oli kuivaa. Karengon kanssa sovimme, että tarvittaessa annetaan vielä hiekanpoisto kuuri ja jos lanta on hyvää eikä ole muita oireita, ei hiekkakuville ole tarvetta ellei nyt itse halua olla utelias ja nähdä, mitä sieltä löytyy. Vielä en aio hiekkakuuria antaa, sillä lanta on jo niin kuivaa, että saa vähän aikaa pitää kuurista taukoa.

Kuivaa lantaa.

2 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin! Jotenkin itsellä mennyt ihan ohitse, että olette olleet vaihtamassa tallipaikkaa. Sopiiko kysyä, että miksi muutitte, vaikutit todella tyytyväiseltä Tuikun kanssa edellisessä paikassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olimme tyytyväisiä, hoitohan oli ensiluokkaista ja harvassa paikassa lämmitetään juomavesi kattilalla talviaikaan. Sellaista paikkaa en kovin montaa tiedä. D: Pihatto oli mukava. Meidän liikkuminen alkoi olemaan sen verran runsasta, että se näkyi teillä ja herätti huomiota. Kun ei ole muuta vaihtoehtoa kun liikkua teillä, pellolla ei voi mennä, ei ole kenttää tai muuta aluetta tallin ympäristössä, missä voisi liikkua kelirinkon aikaan. Hieman alkoi tulemaan haastetta. Kielletyllä tiellä (mitä en tiennyt) menin pariin otteeseen ajourilla ja tästä sitten maanomistaja huomautti. Alueelta kun toinen omistaja joutui viemään pari hevostaan pois kun ei saanut ratsastaa, vaikka tiemaksua maksoikin, mutta säännöllistä ratsastukseen ei saanut lupaa.

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.