tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kesäkuntoon jatkuu

Tuikulla on ollut menossa kesäkuntoon -projekti. Se on ratsastuksen osalta mennytkin ihan hyvin. Olemme tehneet hikilenkkejä lähes joka ratsastuskerta. Ei siis kovaa rääkkiä, mutta joka kerta on hiottu kainaloista, satulan alta, kaulasta ja sisäreisistä. Siis siten, että voi sanoa jotain tehneeksikin. Tuikku on vähän saanut karistettua ylimääräistä pois, mutta on sitä ihan muille jakaa. Siinä missä samanikäinen Viljami -ori on sporttinen ja muistuttaa Tuikkua niistä päivistä, millaisessa kunnossa se on itsekin ollut. Omalleen sokeutuu helposti. Lihomiselle. Aluksi sitä ajatteli, että hevonen kasvaa, sieltä tulee lihasta. Mutta vähitellen oli myönnettävä, että se lihas on jotain muuta. :D Lihasten kehittyminen vaatii muutakin kuin ruokaa.

Mutta sitä tottuu. Sitä tottuu pitämään lihavaa hevosta sopivana kun sitä kauan katselee. Silmä tottuu kummasti, se oma mielikin. Kuten oli ensimmäisen hevosen kohdalla. Kun se lihoi ja oli sopivan pyöreä, mutta patologin lausunnoissa  tuomio oli lihava hevonen, jolla on rasvoittunut maksa. Näin niille käy helposti. Karua luettavaa. Enkä tuolloin niin lihavana pitänyt, vaikka tallinpitäjä huomauttikin, että hevosesi on lihava. Englantilaisen tutkimuksen mukaan (mikä löytyy myös suomalaisen EMS:n gradutyöstä -> googlella löytyy) havaittiin, että lihavuus hevosilla on yleinen ongelma. Ja tutkimuksessa havaittiin myös, että omistajien suhtautuminen lihavuuteen ja siitä huomauttamiseen aiheutti yleensä loukkaantumista. Koettiin, että omistajat eivät jostain syystä ota palautetta vastaan vaan kokevat huomautuksen aiheettomana.


Meillä on Tuikun kanssa kesäkuntoon projektissa vielä monta kilometriä edessä. Mutta muutoin Tuikku on tyytyväinen, reipas kuten ennenkin. Laumassa päässyt jo heinäkaukalolle silloin kun pomot ovat kauempana. Ja vähitellen hivuttautunut lähemmäs ruokintapaikkaa. Billyn kanssa ne makoilevat vieretysten, hyvät kaverit. Ja maastoilut ovat sujuneet kivasti. Tänään lähdettiin taas, ensin maastoradan kautta. Sää oli maanantai-iltana tyyni, aurinkoinen ja jopa lämmin. Olihan minulla vielä talvitakki päällä, mutta siltikin. Kevät on myöhässä, huomattavasti. Epävakainen sää jatkuu edelleen. Ja Tuikun vatsa on ollut hyvä, lanta ehyttä palleroa. Karenko tulee toukokuun alusta ja otetaan lihasarvot ja rokotus jos sille on tarve. Tetanus kun pitää tänä vuonna uusia.


Maastorata sujui hyvin ja jatkettiin siitä suoraan maastoon. Jännitystä toi kaksi uistelijaa saaren välisellä tiellä ja kohdalle päästyämme annoin Tuikun katsella kalastajia ja niiden vapoja. Sen verran jännittävältä nämä Tuikusta vaikuttivat. Maastoon käännyttyämme lähdimme raviin ja siitä laukkaan. Laukattiin ylämäki ja lopussa käyntiin. Niittytielle käännyttyämme Tuikku odottaa, milloin pääsee reippaammin. Se ehdottelee tätä itse ja on kovin reipas. Meillä oli kuolaimettomat, joten annoin joissain kohdin syödä maasta vihreätä, mitä nyt ei kovin paljon vielä noussut. Kivasti olemme päässeet tekemään reippaampia osuuksia. Tällä niittytiepätkällä on kiva ylämäki, osittain siinä on kivikkoa, mitä joutuu varomaan ja ei voi mennäkään ihan niin reippaasti kuin haluaisi.


Maastoilua siis pääasiassa vielä, kentällä olen käynyt vain kerran taluttamassa ja pyöröaitauksessa pariin otteeseen juoksuttamassa. Tämäkin maastoilukerta meni sujuvasti ja leppoisasti. On mukavaa huomata, että Tuikku ehdottelee reippaita osuuksia itsekin, sillä on selvästi intoa ja se tietää, missä voi mennä. Juoksuhalut ovat palanneet ja lihaksiltaan vaikuttaa hyvältä, ei suurempia kireyksiä. Siitäkin huolimatta, että olemme menneet reippaasti. Outi on tulossa toukokuun loppupuolella ja silloin taas näkee, miltä Tuikku vaikuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.