torstai 27. huhtikuuta 2017

Yhteisöllisyyttä

Huhtasaaren ratsutallille on aina ollut ominaista yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja reiluus. Asioista on voinut sopia puolin ja toisin. Tätä olen arvostanut ja tämä on jäänyt päällimäisenä mieleen tallista ja tästä yhteisöllisyydestä on moni muukin huomauttanut. Voit olla sellainen kuin olet, tulla sellaisena kuin olet. Meillä on Tuikun kanssa ollut oikein mukavia hetkiä ja Tuikku on solahtanut arkeen niin sujuvasti, että olen sitä itsekin ihmetellyt. Helppoutta, rentoutta, rauhallisuutta ja tämä näkyy maastoillessa. Ei jännittymistä, mennään eteenpäin. Jos jokin on pelottavaa, sitä katsotaan, sille löytyy järkevä selitys.

Kaverin kanssa syömässä.
Tuikulla oli syyskuun klinikkakäynnin jälkeen kahden viikon rauhallinen menojakso. Sen jälkeen ei olisi ollut mitään estettä palata normaali rutiineihin kuten esteisiin ja kentällä ratsastukseen. Mutta tätä en halunnut, aloitettiin varovaisesti ja halusin jättää kokonaan kentällä ratsastuksen pois. Ihan siitäkin syystä, että videoita katsomalla näkee, miten vasemmassa laukassa oikea takajalka ulkotakajalkana tulee jäykkänä. Meno ei ole joustavaa. Joten halusin jättää tätä kaarretyöskentelyä pois. Palauteltiin rauhallisesti ja edettiin hitaasti maastoillen ja siltikin välillä tuntui siltä, kykeneekö Tuikulla menemään normaalisti enää. Tammikuun jälkeen yritettiin jo päästä raskaampaan liikutukseen, mutta säät olivat niin poikkeukselliset, että oli mahdotonta saada toistuvaa rutiinia, missä pääsisi jo reippaampiin osuuksiin ja saataisiin kuntoa kohenemaan ja painoa laskemaan. 




















Vähitellen lisäsimme liikutusmäärää, rasitusta. Ja nyt menemme viidesti viikossa suurimmaksi osaksi maastoillen ja kunto on kohentunut ja saakin tehdä aikamoisen maastolenkin, jotta Tuikun saa hikoamaan. Kuten tänään nähtiin, eipä kainalotkaan tainneet kastua. Tiistaina teimme jotain poikkeuksellista. Menimme kentälle ohjasajoa kokeilemaan. Tuikkuhan toimi niin hienosti ja helposti. Emme menneet kauan kymmenisen minuuttia, sillä vielä näin alkuvaiheessa on syytä varoa liikaa rasitusta suljetussa tilassa. Käyntiä, mutkia, suunnanvaihtoja ja ravia molempiin suuntiin. Ja ravasipa hienosti, selkä pyöreänä. Liinat olin asetellut ratsastusvyöhön edessä oleviin solkiin ja tämä myös auttoi siihen, että Tuikku piti päänsä alhaalla ja kulki pyöreänä. Nyt kun ei ollut painoa selässä, sehän menikin nätisti. Täytyy ottaa seuraavasta kerrasta videota. Niin mukavasti se meni. Eikä minkäänlaista jännittymistä, ei rykimistä. Kaikki tehtiin, mitä pyydettiin. Olinpa niin iloinen.

Ohjasajopäivä.
Keskiviikon Tuikku sai pitää vapaansa. Ja tänään menin tallille. Tuikulla on hyvä kaveri, Billy. Ja olen saanut kuviakin näistä kaveruksista ja päässyt niistä itsekin ottamaan. Tuikku näki minut, se on niin iloinen kuten ennenkin, valpas ja korvat tötteröllä se katsoi odottavasti ja oli valmis tulemaan luokse. Lähtemään töihin. Sitä tuttuutta, intoa ja iloa näkyy Tuikusta. Lähdimme maastoilemaan toisen suomenhevosen kanssa. Ja maasto menikin hienosti, nämähän olivat kuin vanhoja tuttuja, rauhallisia ja vakaita molemmat. Vauhtipaikoissa laitettiin Tuikku edelle ja kyllähän vauhtia olikin, sopivasti ja vauhdikkaasti. Tuikku toimi niin hienosti, kaveri jäi perään eikä pysynyt peesissä, mutta Tuikun vauhti innosti kaveriakin juoksemaan. Teimme Iivarintienlenkin ja takaisinpäin menimme perässä, mutta ylämäen alla menimme edelle ja voi sitä vauhtia, sopivasti, lujaa, mutta ei turhaa kaahausta vaan rentoa ja mukavaa. Kunnon vauhtipaikat. Eikä Tuikku mennyt edes täysiä, eikä se hionnut lenkistä juurikaan. 


Laitan vielä kuvia irtohypytyspäivästä, mitkä on ottanut Vilma Saarela. Hän on opiskellut media-alaa ja kuvat ovat onnistuneita. Kovin korkeita ei Tuikulle laitettu.









 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.