torstai 4. toukokuuta 2017

Kevät tulee

Kevät näyttäisi tulevan. Kipuillen. Välillä takapakkia, mutta viimepäivät antavat jo ounastella, että kesää kohti olemme menossa, vaikka edessä onkin luvassa tosi kylmää ja lumihiutaleita. Mutta siltikin on toivoa.

Tuikun kanssa kävimme tiistaina kentällä ohjasajaen. Tuuli voimakkaasti, mutta sinne suuntasimme. Ja hyvin meni, käyntiä, vähän suunnanvaihtoja ja ravia molempiin suuntiin. Laukkaa en edes kokeile, se jääköön maastoon, missä se pyörii paremmin. Tällä kertaa oikea kierros meni hyvin, vasempaan kierrokseen ravikin sujuu, mutta siinä näyttää olevan jäykempää meno alussa. Kovin en halua paineistaa, vaadin raviin reippautta ja siihen päästiin temmon vaihtelulla. Tuikku on toiminut kaikessa kuten ennenkin, tyynesti ja tehden asiat levollisesti, mitä on pyydetty.


Toukokuu vaikuttaakin huoltokuukaudelta. Tuikulla on perjantaina Karenko, viikon päästä kengitys ja samana päivänä OTE-hieroja sekä siitä parin viikon päähän kiropraktikko. Näillä mennään. Ruokinta näyttää hyvältä ja kokonaisuus siltä, että Tuikku voi hyvin. Hoikistumaankin on päästy, vaikka kiloja on vielä jäljellä ja edessä siintää laidunaika 😘. Olemme jo maistelleet ensimmäisiä vihreitä ja tästä eteenpäin yritetäänkin totutella vihreään. Laidunkavereista Tappi on jo aloittanut kesäkauden, se omatoimisesti poistuu tarhasta, pieni kun on. Etsii vihreää sieltä mistä saa ja eilen istuin pihattotarhassa yli tunnin ja seurailin Tapin toimia viereisessä laiduntarhassa. Luulin sen joutuneen arestiin sinne, mutta selvisikin, että näin kevätaikaan Tappi lähtee omille teilleen vihreän perään ja sitä ei pidättele sähkölangatkaan. Katselin kun se laiduntarhan portin äärellä tutkaili toista laidunta ja selvästi mietti, pääseekö se ali vai miten se houdini oikein onnistuukin livahtamaan langoista ali.

Tänä vuonna Tuikku pääsee laitumelle. Viime vuonna sitä yritettiin, mutta tammojen kanssa kävi yhteiselo hieman rankaksi Tuikulle, se tahtoi pois. Ja Samulin  kanssa ei voinut laitumelle laittaa, sillä on kesäihottuma, minkä vuoksi se joutuukin olemaan kesät tarhassa. Vihreää se sai sitten karsinaan kuten Tuikkukin. Ne oleilivat sitten koko kesäajan tarhassa, missä oli vihreät jo kaluttu suurimmaksi osaksi pois. Tänä vuonna sitten olisi toivoa vihreästä kokoaikaisesti.


Seurailin eilen pihaton lämmössä kiven päällä istuen hevosten toimia. Tuikku ja Billy ovat kavereita, ne hengailevat yhdessä, käyvät juoma-automaatilla yhdessä ja närppivät vuorollaan toisiaan saadakseen juoda. Ne rapsuttelevat, kaulailevat ja selvästi Tuikku hakeutuu Billyn suojiin ja rinnatusten ne myös syövät heinäkaukalosta. Tuikku ei juo enää niin usein kuin aikaisemmin, sen juomisen tarve on selvästi vähentynyt. Vatsa vaikuttaa hyvältä, ei kurapieruja, ei ilmaa, joten siltä osin hyvä. Eikä suoli toimi enää niin aktiivisesti kuin aikaisemmin, mutta normaalisti. Tämä näkyy myös maastoillessa, ei enää kasoja.


Tänään lähdimme maastoon ja laitoin kuolaimettomat. Sää oli todellakin upea, aurinko paistoi, oli lämmintä, mutta onneksi maltoin mieleni ja laitoin takin päälleni, enkä tyytynyt pelkkään fleecetakkiin. Olisi voinut kuitenkin tulla hieman vilu. Ja olen "kyylännyt" vähän Tuikun kasoja, mutta kun en näe sitä juuri sontivan enää, mutta tänään tulikin onnenkantamoinen 😛ja pääsin näkemään hyvät pallerot. Kevätaikaan se maansyönti usein alkaa, mutta Tuikun kohdalla en ole sitä huomannut. Ei se tongi juuri maata, mutta enhän olekaan paikalla 24/7, joten en voi varmaksi sanoa, mutta sen, mitä olen ollut niin ei hakeudu maata tonkimaan. Ja kun nyt on saanut vähän sieltä täältä lukea hiekkaongelmista, on Tuikullakin menossa kevään hiekkakuuri. Jalillahan oli vastaavanlaisia oireita kuin Tuikullakin ja siltähän otettiin hiekkakuvat, mutta hiekkaa siellä ei juurikaan ollut (eläinlääkärin lausunto oli, että oireet eivät selity niin vähäisellä määrällä löydettyä hiekkaa), hiekanpoistokuuri kuitenkin annettiin, eli lannan löysäily ei johtunut hiekasta vaan epäiltiin säilöheinää, mitä se ei kestänyt tai oireili juurikin löysäilyllä ja märkäpieruilla.


Maastohan meni mukavasti, ja reippaitakin osuuksia otettiin. Teimme tutun maaston ja Tuikku toimi mukavasti. Vasemman laukannoston teen peuransyöttöpaikalta, missä kaarre on vasempaan, jollon haluttu vasen laukka nousee paremmin ja laukkaamme pitkän, loivan ylämäen. Tällä saan vahvistettua Tuikun heikompaa vasenta laukkaa. Kotiinpäin palatessa kävimme tekemässä uutta metsälenkkiä, mikä Tuikusta oli hieman jännittävää ja näitä tuttuja vanhoja reittejä voimme lisätä mukaan ja näin saamme Tuikullekin hieman vaihtelua. Kotiinpäin tullessa kävimme myös uittamassa jalkoja ja nousin pois selästä ja otin kuvaa videolla kun Tuikku seuraa mukana niin kivasti. Tuikku on ollut niin vanha, tuttu itsensä. Luottavainen, hyväntuulinen, myönteinen ja ehdottelee itse vauhtia.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.