torstai 25. toukokuuta 2017

Kiropraktikon hoidossa

Tuikulla on tällä viikolla vapaapäiviä useampi. Tiistain sai vapaaksi, keskiviikkona kiro, torstaina tämän johdosta ei liikutusta, liikkuu riittävästi pihatossa ja tarhan väliä, joten perjantaina minulla voi olla innokas heppa - tai sitten ei. Keskiviikkona mennessäni tallille, odotti tarhassa rentoutunut heppa. Tuikun luokse voi mennä eikä se häiriinny, vaikka sen viereen istuisin. Siellä se tyytyväisenä makoili. Minusta Tuikku tarvitsi jo hoitoa ja oletin taas, että se onkin sitten kipeä takaosastaan. Mutta Tuikulla olikin selkä taasen hyvässä kunnossa, joustoa löytyi molemmin puolin. Kun ei näyttänyt huonolta vasemmalta, kerroin olevan sitten ainakin oikealta puolelta, mutta sielläkin joustoa. Outi venytteli lihaskalvoja, paineli ristiselkää, SI-nivelissä ei sanomista, lannerankakin hyvä, mutta kerää nestettä välillä. Ja olen käyttänyt pari kertaa viikossa Laseria tälle alueelle. Tämä on hieman mystistä, sillä satulat vaikuttaisivat sopivilta, mutta lannerangan nesteen kertyminen viittaisi siihen, että satula tulee kuitenkin liian taakse, vaikka rungollista käytän harvoin, se on 16,5" ja silmämääräisesti ja tunnustellessa sopiva. Satulaseppää pitäisi kutsua paikalle katsomaan. Toinen on rungoton. Kärryttelyssä ei näyttäisi sillä tavoin nesteytyvän, mutta täytynee seurata tilannetta. Mutta ongelmallista on, mistä ja millainen satula? Miten lyhyen sen pitäisi olla?


Kun ratsastaessa menee niin mukavasti, ei minkäänlaista protestointia, ei jännittymistä, ei säikkymistä, ei pukittelua, ei edes yritä, ei pään viskelyä. Kaikki on sujunut joka ainoa kerta niin vaivattomasti ja mukavasti. Samoin ajaessa. Mutta tuo lanneranka viittaisi kuitenkin siihen, että jostain painaa. Olen myös miettinyt niinkin pähkähullua ajatusta, että opettelisimme menemään minä pyörällä, Tuikku vierellä, jolloin se pääsisi ilman varusteiden tuomaa kiristystä juoksemaan vapaammin. Vaatii ensin opettelua ja mukaan avustajan, jotta pysyy mukana tilanteessa kuin tilanteessa, lyhyt riimunaru roikkumaan deltakiinnikkeestä suitsiin. Tällöin voisi ottaa kiinni jos tarve vaatii. Tätä pitäisi ensin harjoitella ja Huhtiksessa tämä onnistuisi.


Ja olen uskaltautunut harkitsemaan loppukesäksi matkaratsastuskisoja. Koska Tuikku voi hyvin, se liikkuu mielellään ja tilanne vaikuttaa tällä hetkellä positiiviselta. Koskaanhan ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Mutta niin hyvinvoivalta Tuikku näyttää, joten tätäkin vaihtoehtoa mietin. En toki osallistuisi kuin seuraluokkiin, ne matkat meille riittävät. Ja tämä tuo vaihtelua sekä harjoitusta mennä uusissa paikoissa. Loppukesästä on Liesjärvellä kisat, mihin voisin osallistua ja Lohjalla syyskuun lopulla. Näitä voisikin harkita sen mukaan, miltä Tuikku kilpailun lähestyessä vaikuttaa.


Kaikenkaikkiaan meillä on ollut Tuikun kanssa yllättävän positiivinen jakso, pitkäkin jo. Osaltaan merkitystä on sopivalla laumalla, jatkuva tarkkailu ja vahtiminen on saanut jäädä sekä sillä, ettei enää ole liukkaita pohjia alla, mitkä helposti jäykistävät hevosta. Lauman vahtimisen kun suorittaa Reiska, mikä on jo tottunut Tuikkuun eikä enää ahdistele sitä pois yhteiseltä heinäkaukalta ja syövät vierekkäin tarhasta vihreääkin. Laitumelle hevoset eivät vielä pääse, mutta omenatarha tarjoaa niille jo vihreää sen verran, että siellä ne kaikki ovat, turpa maassa.











Näin mukavaa voi olla kirohoito. Tuikun mielestä rapsuttelu molemmin puolin kankkua tuntuu hyvältä. Kun tarkoitus oli saada aktivoitua lanneselkää, mutta Tuikku otti hoidosta kaiken irti. Se oli rento jo hoidon alussa, alaturpa venyi ja välillä se näytti tippuvankin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.