maanantai 22. toukokuuta 2017

Lämmintä viikonloppua ja ruokintaluento

Säät ovat olleet kohdillaan. Perjantaista lähtien lämmintä, aurinkoa ja hikeä. Perjantaina menimme lämpimässä säässä ilta-aikaan kentälle ohjasajamaan. Sehän meni hyvin, Tuikku teki sitä, mitä pyydettiin. Ja parasta on se, että pääsee syömään vihreää. Lauantai olikin vuorossa vapaata Tuikulle ja pihattolaiset ovat päässeet jo omenatarhaan syömään vihreää, se näkyy jo Tuikum vatsanympäryksestä. Kyllä on maistunut vihreä ja näkyy se lannassakin. Nyt onkin jo löysempää, perästä kuuluu. :D









Sunnuntaina laitoin runkosatulan. Tuikku on hoikistunut jo sen verran, että tämäkin mahtuu sille. Lähdimme rantapolkua pitkin, siitä Iivarintielle ja takaisinpäin tullessa kävimme vielä peuransyöttöpaikan kautta. Tuikku oli jälleen kerran reipas, Iivarintiellä hillittyä menoa ja otettiin vauhtilaukatkin, hillityn hallitut. Lämmintä oli. Tuikkukin hikoili ja kävimme kylmäämässä jalat järvessä. Maastoilut ovat sujuneet mukavasti ja Tuikku on itse innokas, se lähtee itse juoksemaan, laukkaa mielellään ja minua nauratti. Etenkin rantapolulla, missä se tuntui tykkäävän mennä ja selvästikin niittytiekin on sille mieluinen. Meitä tuli vastaan kävelijäkin niittytiellä ja Tuikku reakoi vastaantulijaan hillitysti ja uteliaasti.


Tuikulta otettiin lihasarvot ja nyt näyttää arvojen perusteella, että Tuikku palautuu hyvin rasituksesta. Olimme edellispäivänä reippaalla lenkillä ja laukattiin, vaikka tiesinkin, että seuraavana päivänä olisi verinäyte. Siltikin arvot hyvät, CK oli myös alle 200, mikä on ollut aikaisemmin korkeampi, jopa silloin kun Tuikku on ollut kevyellä käytöllä. CK kun nousee välittömästi rasituksen jälkeen ja sen laskemiseen kuluu aikaa 12- 24 h ja jopa enemmänkin. Lihasarvot halusin ottaa sen tähden, olisiko mahdollista saada viitteitä tätä kautta valkuaisesta johtuvasta herkkyydestä. Nykyisten arvojen perusteella arvot ovat hyvät, siltikin vaikka liikumme jo raskaammin. Mutta tämä näkyy kaikessa, Tuikku on ollut tyytyväinen, minkäänlaista ongelmaa sen kanssa ei ole ollut. Se on ollut se helppo Tuikku, kuten aikaisemminkin. Mutta aina voi tilanne muuttua, yhdessä yössä, joten iloitaan tästä niin kauan kuin sitä kestää. Tänäänkin kävimme kärryajelulla ja se meni hyvin. Tuikku on mahdottoman innokas. Se tarjoaa omaehtoisesti reippaampaa menoa, joudun sen intoa hillitsemään, mutta siinä ei ole takana kipukäytöstä, ei kurittomuutta. Kun tulimme takaisin tallillepäin ja ravaamme aina järven välisen tien. Tällä kertaa olikin yllätys, vasemmalla oli kauempana rannan läheisyydessä valkoinen moottorivene, missä on hyttitilat ja tähän Tuikku reakoi vauhdissa hieman siten, että olin sanoa jo hups, kohta ollaan järvessä.😅 Mutta hyvinhän me kaistalla pysyttiin, vaikka kelluva vene aiheuttikin kummastusta. Kotimatka sujui reippaasti ravissa ja hieman Tuikku hikosikin ajosta.



Alkuperäisrotujen ruokinta pihatto-olosuhteissa

Eilen sunnuntai-iltapäivällä oli Herrakunnan talolla Vihdissä alkuperäisrotujen ruokinta pihatto-olosuhteissa. Tämä oli eestinhevosyhdistyksen järjestämä. Näillä kun tuntuu olevan ylipaino ongelmana, lihovat herkästi kuten suomenhevonenkin. Mielenkiintoista onkin, että eestinhevoset Viron puolella eivät kärsi samoista ylipaino-ongelmista niin paljon kuin täällä Suomessa. Virossa osa laumasta laiduntaa läpi vuoden saamatta lisäheinää ja osalla on laidunaika kuten meillä täällä Suomessa. Luennoitsijana oli Hevostietokeskuksesta Elena Autio, joka ylläpitää Hopti-laskuria. Hän on perehtynyt etenkin pihatto-olosuhteisiin. Ensimmäisenä oli ruokinnasta. Pihaton riskinä on ylipaino (ruokinta on ongelmallista), loukkaantumiset ja kylmä. Ylipaino tuntuu olevan melko iso ongelma pihatto-oloissa, etenkin jos ruokinta on säilöheinällä. Hyvälle rehunkäyttäjälle pihatto ja säilöheinä tuovat ylipainoa herkästi. Ja ruokintasysteemeistä käytiin läpi vapaata ruokintaa, heinäautomaattia, slow feeding verkkoja. Etenkin aikuisilla hevosilla on ylensyöntiä, lihomista sekä tilantarve isompi kuin pihattovarsoilla. Riskinä nähtiin myös hokkikengät sekä hikinen hevonen lenkin jälkeen, miten kuivatus ja se, ettei se vilustu.

Ruokinnassa käytiin myös läpi sitä, ettei ruokita pelkästään hevosta vaan suolistomikrobeja. Alkuperäisrodulla taipumus kerätä rasvaa vararavinnoksi, energiankulutus on alhaisempi - rauhallisia, eivät reakoi asioihin isosti. On myös tutkittu, että mongolian villiponi ja shetlanninponi pystyvät hidastamaan aineenvaihduntaa talvella - elimistön fysiologinen mekanismi. Alkuperäisrotuisilla energiantarve on noin 5% alhaisempi, on myös otettava huomioon yksilölliset tarpeet. Energiantarve tyydyttyy yleensä / melkein aina jo pelkästään korsirehulla. Yleensä alkuperäisrodut eivät tarvitse väkirehuruokintaa, tässäkin otettava huomioon kulutus. Ongelmalliseksi nähtiin omistajien vääristynyt kuva siitä, mikä on hevosen kulutus. Etenkin jos omistaja on tulkinnut kohtalaiseksi rasitukseksi kolme kertaa viikossa tapahtuvan noin reilun puolentunnin mittaisen käyntilenkin, mikä tuli ilmi tutkittaessa ylipainon ja liikutuksen suhdetta. Hivenaineiden ja vitamiininpuutokset ovat hyvin yleisiä, etenkin A- ja E-vitamiininsta jää vajetta.

Heinän arvoista käytiin läpi sen verran, että SRV:n alittuessa 50, voi tulla jo tarve lisätä valkuaista ruokintaan mukaan, tässäkin yksilölliset tarpeet huomioitava. Vaikka suositukset harrastehevoselle heinän SRV:stä sanotaankin Hevostietokeskuksen sivuilla 80 - 100 on jo 90 liikaa harrastehevosen tarpeisiin. Tässä oli minusta mielenkiintoinen ristiriita, sillä Hevostietokeskuksen sivuilla harrastehevoselle heinän SRV suositus tulisi olla tuo yllämainittu. Tämä siis ihanne. Ja kuitenkin kysyttäessä harrastehevosen kohdalla etenkin kylmäveristen hevosten on 90 jo liikaa. Toki luennolla painotettiin aina yksilökohtaisia eroja ja se, että hevosilla on rotukohtaiset ja yksilökohtaiset erot. Kylmäverisille kortinen, myöhään kaadettu heinä on usein riittävää kun taas lämminverirodut tarvitsevat lehtevämpää heinää pitääkseen yllä sopivaa lihavuusastetta. Alkuperäisrodut kun kykenevät tulemaan toimeen sillä ns. köyhemmällä heinällä kuin rehunkäyttäjät, jotka tarvitsevat enemmän valkuaista ja energiaa. Pihatto-oloissa kilpahevosille (raskas työ) vapaassa ruokinnassa on SRV:n tarve vähintään oltava 60 päälle jos ruokinta perustuu pelkästään heinän varaan. Heinästä tuli eteen myös hevosten reakointi säilöheinään. Jokainen paali on omanlaisensa, hevonen reakoi paalien vaihtumiseen. Sokeri voi vaihdella, koostumus, hygieeninen laatu. Heinässä sokerista on tullut iso mörkö ja nähtiin, että tiedotuksesta on tullut jonkinlaista virheellistä tulkintaa. Terveelle hevoselle sokeri ei ole ongelma, se lisää maittavuutta, mutta vatsahaava / metaboliset / kaviokuumeiset tarvitsevat matalasokerista heinää. On kuitenkin muistettava, että analyysitulokset ovat keskiarvoja etenkin SRV on laskennallinen ja on myös huomattu, että analyysitulokset voivat vaihdella. Yleensäkin tulisi kiinnittää huomiota hevoseen ei niinkään lukuihin, se miltä hevonen näyttää, on merkitystä. Kun hevosen kohdalla ei mene niin pilkulleen arvot. Hoptilaskurissakin arvot ovat kuten yleensäkin viitteelliset ja aina olisi katsottava sitä hevosta, miltä se näyttää. Lihavuuskunnon määrityksessä hyvä apu olisi mittanauha ja laittaa mitat ylös ja seurattava näitä. Ns. luonnontilassa hevoset lihovat ja laihtuvat eli ns. luonnon kasvuaikana kerätään sitä vararavintoa ja talviaikaan laihdutaan ja eletään niiden rasvavarastojen turvin. Mutta nykyaikaan kun tahtoo hevosten kohdalla olla se, että luonnon kasvuaikaan kerätään vararavintoa ja rasvakerrosta, on myös ns. hyvä heinä tarjolla talviaikaan ja hevosilla ylipaino on tästä syystä johtuen ongelmana etenkin näillä alkuperäisrotuisilla hyvillä rehunkäyttäjillä.

Ruotsissa on alettu tekemään tutkimusta säilöheinästä aiheutuvasta ripulista hevosella. Miksi se yleensä aiheuttaa ongelmia vatsan toiminnassa? Tästä onkin mielenkiintoista saada tuloksia, mistä yleensä johtuu hevosen reakointi säilöheinään? Vaikka heinä olisikin hyvälaatuista ja hyvää heinää, ei se silti sovi kaikille.

Pihatto-olosuhteista muutoin olikin, että pihaton tulee täyttää vähimmäisvaatimukset. Enää ei hyväksytä katoksellisia rakennelmia pihatoiksi vaan pihatossa tulee olla kolme seinää ja uloskäynti ja näistä on myös ohjeistettu eläinlääkäreitä. Pihaton tulee tarjota säänsuoja ja myös se, että lauma on yhtenäinen ja kaikilla laumassa on mahdollista päästä pihaton suojiin. Hevonen tarvitsee vuorokaudessa vähintään pari tuntia REM-unta ja tämäkin makuullaan. Tästä syystä onkin hyvä valvoa, että laumassa ei ole sellaista hevosta, jota ajetaan pois ja joutuukin olemaan koko vuorokauden taivasalla, koska ei uskaltaudu sisälle. Pihatossa tulisi olla kaksi uloskäyntiä, jotta mahdollistetaan turvallinen poistuminen hevoselle tarvittaessa. Sääolosuhteista sen verran, että hevonen tottuu kylmään, varsoille -10 asteessa olisi lisättävä karkerehua normaaliruokintaan 0,5 kg, jotta se saa lisälämpöä ja hevosilla -20 asteessa lisätään karkearehun määrää noin 1 kg max 2,5 kg lisää. Haasteellisin sää on 0 tuntumassa vesi- ja räntäsateessa ja kesäisin pitkäkestoinen sadesää tuo myös haastetta hevoselle. Kylmään sopeutumisessa menee hevosellakin aikaa.

Luento oli ihan hyvä, mutta ei varsinaisesti ihan sitä, mitä itse olisin toivonut. Se ei näennäisesti tarjonnut uutta vaan oli samaa, mitä voi itsekin lukea Hevostietokeskuksen sivuilta. Enemmänkin aiheutti sen, että asioita tarkastellaan lukuina ja kun me suomalaiset tahdomme orjallisesti  noudattaa lukuja jää oma-arviointi helposti pois ja luotetaan annetuihin lukuihin, vaikka luennoitsija painottikin yksilöeroja, hevosen yksilöllisiä tarpeita ja sitä, että pyrittäisiin katsomaan hevosta ei niinkään orjallisesti noudattamaan saatuja tuloksia, jotka usein ovat viitteellisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.