sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Maastoilua ja huoltoa

Tämä viikko on vaikuttanut kiireiseltä. Osittain johtuen siitäkin, että Jari on ollut työmatkalla koko viikon ja olen joutunut yhdistämään Tuikun liikutuksen, koirien ulkoilut sekä kauppareissut siten, että ehtisin ne illan aikana tekemään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä laiskemmaksi ja hitaaksi sitä tuntuu tulevan. Koti elää pienoista kaaosta toistuvasti. Kuinka saada teinit pitämään huoneet siisteinä, astiat keittiöön, vaatteet pois lattioilta, siivottua (jos viitsii) jne. Kuullostaako tutulta? 😅


Tuikun kanssa on mennyt niin mukavasti, edelleenkin. Ihmetellyt, mutta ollut tyytyväinen ja seuraillut Tuikkua ja laumaa. Sinne se on solahtanut laumaan sisään, Billy on hyvä kaveri. Kun Tuikku lepää maassa, Billy valvoo vieressä seisten. Lauman pomo kun välillä tuntuu ajavan näitä pois. Ja torstain hieronnassa selvisi, että aika tuore potku (muut hevoset ovat kengättömiä) on osunut vasempaan lapaan ja sopivaan aikaan hieronta olikin. Meillä oli toistamiseen OTE-hieroja. Hieronta perustuu otteisiin, painalluksiin ja poikkeaa klassisesta hieronnasta. Onko tästä sitten apua? Ainakin se, miten asia esitetään ja saadaan vaikuttamaan omistajan kannalta, vaikuttaa hieronta olevan hyvää, löydetään tiukat paikat, syytkin mahdollisesti. Koko toimenpide vaikuttaa korvin kuultuna vakuuttavalta. Mutta näin asiakkaana tulee epäilys, onko kyse ilmiöstä "Keisarin uudet vaatteet". Hieronnassa käsin painetaan kevyesti lihasta ja jos se tarvitsee manipulaatiota enemmän, painetaan ja ikäänkuin venytetään sormin hoidettavaa lihasta. Toinen on vastapuolella ja toinen lisää / hellittää painetta tarvittaessa. Samalla seurataan hevosen reakointia. Ja tässä kohden joudun miettimään, onko aina reakoinnille syy jumitus (tekee kipeää, kiristää, tuntuu ikävältä), turhautuminen, pitkästyminen vai ihan vain kärsimättömyys hevosella?  Onko siis kyse siitä, että siinä kohden on kipu / tuntemus vai pitkästyykö / turhautuuko hevonen? Näihin mielelläni kuulisin muidenkin kokemuksia. Mutta lauantaina maastossa huomasin ainakin selän olevan takaosastaan joustavampi ja rennompi, askeleen hyvän ja selän keinunta osoitti, että ainakin jotain apua hieronnasta on ollut. Mutta ehkäpä tyydyn klassiseen hierontaan vastaisuudessa.


Torstaina oli myös kengitys. Nyt saatiin uudet kengät jalkaan ja Tuikku oli rauhallisen tyyni, kuten ennenkin. Joten Tuikun huolto on hoidettu ja voimme taas maastoilla uusilla kengillä ja lisätä kärryajelua mukaan. Nyt jos se vihdoinkin onnistuisi, säännöllisempi ajo.  Äitienpäivänä on tarkoitus taas päästä kärryajelulle ja nyt tarkoitus tehdä hieman pidempi osuus. Esikoinen on luvannut tulla mukaan ja tytöt tuntuvat välillä itse pyytävän mukaan tallille. Mikä on tietysti mukavaa. Tuikku on onnistunut karistamaan kilojakin, mikä on ollut tavoite. Ja kylmien säiden johdosta ei laitumille ole kasvanut juurikaan vihreää. Vihreää on syöty sieltä, mistä sitä on löydetty. Mutta muutoin luonto näyttää varsin karulta kylmän jakson jälkeen. Tuikku alkaa näyttämäänkin varsin hyvältä, selkä ei enää vaikuta enää siltä, että siellä on ihramassa levittämässä sitä, mutta kylkiluut eivät vielä tunnu. Niiden päällä on vielä kunnon rasvakerros, mutta laihtuminen on selvästi menossa selästä alaspäin. Ja onhan Tuikku saanut jo lihastakin, senkin OTE-hieroja huomasi. Liikutusta on siis selvästi lisätty. Ruokinta on korsirehua ja väkirehua ei juurikaan. Tuikku saa nykyisin 3 dl Racingin Selectediä, elektrolyytit, BE-vitamiinin, kivennäiset ja kurkuman. Muuta ei tarvita kun vatsaoireita ei ole, joten ei lisäkalkkia (tämänkin kanssa oltava varovainen) tasoittamaan ph:ta ei maitohappobakteerilisää, mistä itse en ole niin vakuuttunut, onko siitä edes hyötyä. Joten ei meillä syötetä monesta purkista, mitä ei ole ollut aikaisemminkaan muutoin kun jos vatsan vaivojen vuoksi on lisätty. 



Tuikku on vaikuttanut tyytyväiseltä. Maastoillessa sen huomaa, se on alkanut tekemään sitä, että haluaa lähteä ravaamaan / laukkaamaan aina kun siihen on mahdollisuus. Se tietää osuudet, missä voi mennä ja vaikka ei voisikaan, on se valmis reippaampaan menoon. Mutta kyse ei ole siitä, että kaahaillaan vaan ihan rennosti juostaan ja hyvä mieli näkyy. Keskiviikkona teimme lyhyen ja kevyen maaston, toki vähän juoksimmekin, kun siitä tuntuu Tuikku pitävän. Reipas poika. Pari päivää huilia ja lauantaina teimme maaston ja kyllä juoksimme, vaikka hieronnan jälkeen pitäisikin ottaa rauhallisemmin. Teimme kuitenkin kevyen maaston ja oli hieno sää. Mutta kaiken kiireen keskellä, tiukan aikataulun sisällä töistä tallille. Nopea putsaus ja maastoon. Ja vaikka oli kiire, oma mieli harhaili, on Tuikku rauhallinen ja mukava. Meillä oli mukava maasto ja kävimme rannassa taas kahlailemassa, Tuikku sai kuohuttaa vettä ja samalla saatiin kylmättyä jalat. Voisiko hevosen omistaminen olla enää tämän helpompaa ja mukavaa. Tällaista sen pitäisi olla, mutta tuleehan niitä päiviä kun huolet täyttää, kun hevosella on kolotusta, vaivoja tms. Millainen onkaan tuleva talvi, toivon mukaan ei yhtä haasteellinen kuin mennyt. Mutta ovathan nämä säät olleet niin poikkeukselliset. Mielenkiinnolla mietinjo tulevaa talvea ja sitä, miten se vaikuttaa taas liikkumiseen ja sitä kautta Tuikkuun ja kipeytyykö se takaosastaan jos on kovin liukasta. Onko tyytymätön, säikympi jne. Tämä kun aiheuttaa kierteen, hoidetaan ja aina tulee jotain uutta, mikä aiheuttaa pohdintaa ja huolta. Onneksi nyt on hyvä jakso ja sen takia  näistä on hyvä kirjoittaa muistiin, näihin voi palata kun on ne kaudet kun kaikki ei olekaan enää niin hyvin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.