keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Vapaiden jälkeen töihin

Tuikku on saanut pitää parin päivää vapaana. Vihreään on päässyt jo totuttelemaan ja vatsa voi hyvin. Nykyisin ei maastoissa tule lantakasoja, paitsi tänään. Ja minne se ne tekikään, järveen 😌. No siellähän ne munkit kellui ja kotiinpalatessa yritin niitä noukkia pois niin monta kuin onnistui. Ainakaan ei ole löysää kun jokainen oli ehyt pallero. Mutta huomenna hevoset pääsevät jo laitumelle, joten Tuikun vatsa reakoi kesän ensimmäiseen vahvaan vihreään. Tuikku on ollut tavattoman tyytyväinen, samoin minä. Tämä näkyy kaikessa ja etenkin maastoillessa, edelleenkin kaikki on sujunut mukavasti, rennosti ja Tuikku on innokas. Tänään teimme parin päivän vapaan jälkeen maaston ja laitoin runkosatulan sekä kuolaimettomat. Otimme reippaita osuuksia ja kerran sai Tuikku näpsiä ruohoa. Muutoin pyrin pitämään edes säntillistä järjestystä yllä, jottei mene lehtien syömiseksi ja ymmärtää myös sen, että vasta kun saa luvan niin silloin voi maastoilun lomassa syödä vihreää.

Emme ole vielä Tuikun kanssa hypänneet minkäänlaisia esteitä, ei edes kavaletteja tai puomeja. Niitä olisi jossain vaiheessa tarkoitus ottaa mukaan ja sopivasti niitä voi harjoitella maastoesteradalla, mutta aion pitää ne Tuikun kanssa matalalla. Vielä tässä on aikaa, maastoilu on ollut meidän pääasiallinen liikutusmuoto, välillä pyöröympyrällä juoksutusta, muttei tätäkään kovin usein. Mutta kärryajelua on tarkoitus lisätä suhteessa ratsastukseen ja vähentää ratsastuksen osuutta. Huomenna olisimmekin lähdössä jo pidemmälle ajolenkille Lohjan saareen maastoihin ja mukaan on tulossa Viljami -orikin. Tästä on otettavakin videota. Vauhtia voi olla ja innokkuutta. Saa nähdä. Mutta maastot Lohjan saaressa ovat kivat ja suoraa löytyy. Itse olen mukana apuna, kokeneempi on ohjien päässä. Joten siltä osin voin kai ottaa hieman rennommin.

Ja oheisliikuntaakin on tullut harjoiteltua. Ostin kevytmaastopyörän ja sillä olen nyt kolmena iltana peräkkäin käynyt pyöräilemässä. Täytyy myöntää, että olen innostunut. Ihmeen hyvä kunto minulla on, reitit ovat olleet yli 15 km:n mittaisia ja maastopolkuja olen mennyt. Ihan jyrkimmät ylämäet eivät onnistu, missä on kivikkoa. Mutta muutoin huomaan, etten ihan rapakuntoinen ole ja tämä kunto on tullut pääasiassa ratsastuksesta. Tuikun kanssa maastoillessa menen laukkaosuudet kevyessä istunnassa ja se tuo voimaa myös reisiin. Toki osansa varmasti koiralenkeillä, mutta niissä rasitusta ei tule sillä tavoin kuin maastoillessa. Tasapaino minulla on suht hyvä pyöräillessä, mitä nyt eilen tipahdin pää edellä ojaan pyöräni kanssa. Maastopyörässä on käsijarrut ja tarkoitus oli kääntyä tieltä metsäpolulle, missä on silta, melko kapea. Mutta kuinka ollakaan jotenkin vain lipsahdin sillan sivulta yli kun eihän niissä polkimissa niitä jarruja ole. Onneksi selvisin säikähdyksellä, vaikka kypärä kärsi vähän vahinkoa ja tarkoitus on ostaa uusi, parempi kypärä tilalle. Olen myös halunnut testata, miten fysiikkani kestää kolmen päivän peräkkäisen rasituksen ja voin sanoa olevani aamullakin ihan kunnossa, ei jäykkyyksiä, ei kolotuksia, ei tunnetta siitä, etten kykenisi uuteen urheilusuoritukseen samana päivänä. Tällä halusin myös vähän ymmärtää / samaistua hevosenkin kannalta, miten siihen vaikuttaa liikutus esim. juuri kolmen sarjana. Tuikulla eittämättä on parempi kunto kuin minulla. Mutta nykyisin tuntuu, että liikalihavuus hevosella on aika yleistä ja syynä on liian vähäinen liikunta yhdistettynä hyvään ruokaan. Halusin nähdä, miten itse selviän edellisen päivän liikuntasuorituksesta, tehdä vaativa lenkki seuraavana päivänä. Ja ilmeisen hyvä pohjakunto minulla on, koska en ainakaan koe fyysistä kipua, en jäykkyyttä tai muutakaan haittaa pyöräilyretkien jälkeen.

Tänään parin päivän vapaan jälkeen Tuikku oli ilahtunut tulostani. Se tuli pihattoon ja odotti, koska haen sen. Tuikku ilmoittaa jos olemme menneet sen mielestä liikaa, se ei tule vastaan. Näin se teki sunnuntaina ja tämä oli ensimmäinen kerta muuttomme jälkeen. Joten tiistainkin sai Tuikku pitää vapaansa, jotta se pääsee lepäämään riittävästi ja levon aikana ne lihaksetkin kehittyvät. Onhan se vielä pyöreä, mutta on hoikistumistakin. Kärrylenkkien pituutta pidennetään, etenkin kun laidun avataan, on syytä rasitusta lisätä ja kärryajelu ei rasita siinä määrin selkää kuin ratsastus. Ja on kiva kun on hevonen, joka ilmaisee selvästi, milloin haluaa levätä. Sillä työnteko ei Tuikulle ole vastentahtoista päinvastoin. Se tulee mielellään mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.