maanantai 5. kesäkuuta 2017

Auringossa ja sateessa

Kevään ja alkukesän säät ovat olleet niin kovin vaihtelevat. Sunnuntaina oli lämmin, aurinko paistoi ja tänään maanantaina satoi vettä, ei tosin kovin kylmää, mutta märkä saa palelemaan. Tuikulla oli parin päivän vapaa, annoin sen levätä torstaisen kärryajelun jälkeen. Ovat laitumella, missä liikuntaa tuleekin normaalisti. Hyvin tulevat toimeen keskenään ja lauma on ollut sopuisa. Sunnuntaina mennessäni tallille, kuuli Tuikku tuloni ja se oli heti tulossa aidan viereen. Pitihän sitä päästä rasputtelemaan ennenkuin Sulolle tulisi ratsastaja. Olimme sopineet yhteismaastosta, joten minulla oli aikaa kuluttaa tallilla. Siivoilin tarhaa ja seurailin hevosten toimia. Välillä tuli hevoset tutkailemaan kärryn tuotoksia ja Tuikku tuli tykö. Hoidin myös laserilla Tuikun ennen ratsastusta.

Teimme pitkähkön maaston, aikaa kului puolitoista tuntia ja oli mukavaa. Nämä ovat kivat kaverukset, Sulo on kovin rauhallinen ja Tuikku reipas. Vauhtiosuuksilla Tuikku on nopeampi, vaikka sen kanssa emme täysiä edes menekään. Ja tällä maastolla tuntui Sulokin innostuvan etenkin kun pääsi edellä laukkailemaan. Sen laukka pyöri hyvin. Kävimme Iivarintiellä, missä takaisinpäin päästään laukkaamaan pitkä ylämäkiosuus ja tässähän Tuikku pistää vauhtia niin kärryillä kuin ratsastaenkin. Hevoset olivat virkeitä, molemmat innokkaita. Kotiinpäin palatessa kävimme peuransyöttöpaikan reitin ja Sulo oli edellä. Yritin mennä Tuikun kanssa ohi, mutta Sulo tuli aina sopivasti eteen, niin pysyimme takana. Sää oli todella mukava. Ja päätimme vielä käydä rantapolkua, jotta saamme hevosille liikettä myös jalkoihin, jolloin ne joutuvat katsomaan, mihin astuu. Polulta kun löytyy juurakoita ja epätasaisuutta. Kävimme myös uittamassa hevosten jalkoja kylki kyljessä. Maasto sujui näiden kahden kanssa niin leppoisasti, että aiomme uusia yhteismaaston taas kunhan kaverilla on oma vuokrausvuoronsa ratsastuksessa.






















Tänään maanantaina taas satoi, mutta sunnuntainen maasto oli sen verran raskas, joten säästä huolimatta tallille ja laitoin kärryt perään. Ja nyt oli kieltämättä Tuikku sellainen, että sitä ei olisi sitten millään kiinnostanut lähteä matkaan. Se tulee kyllä kuuliaisesti mukana, mutta kyllähän nyt Tuikusta huomaa jos ei viitsi. Sää nyt ei ollut kovin mukava. Mutta kärryt perään ja menoksi. Kävimme reitin, minkä teimme myös torstaina lukuunottmatta Iivarintien osuutta. Matka oli n. 6,5 km mittainen ja rauhallinen. Tarkoitus on mennä kärryillä huomennakin ja luvassa aurinkoista ja lämmintä. Ja kun sen verran Tuikku lämpeni kärryillä, laitoinkin sadeloimen päälle. Ja onhan Tuikku hoikistunut. Jouduinkin kiristämään vöitä ja tämähän on vain hyvä. Vaikka rasvaa sillä vielä on lapojen päällä eivätkä kylkiluutkaan tunnu painellessa.












Olen oheisliikkunut myös. Omalla maastopyörälläni. Ja liikkunut olen sillä lähes joka päivä. Perjantainakin teimme 30 km:n lenkin. Maastopyöräily on kieltämättä saanut minut innostumaan, se on vähän vastaavaa kuin Tuikun kanssa meno, mutta nyt joudun liikkumaan itse. Peruskunto minulla on hyvä, mutta voimaa ei ehkä niinkään. Jos on oikein haastava ylämäki, pitkä ja juurakkoinen tai hieman kiviä, on minun talutettava. Vielä ei riitä oma kuntoni tähän, tosin vaihteiden kanssakin pitäisi olla oikea-aikainen, jotta haastavien ylämäkien nouseminen onnistuisi maastopyörällä. Ja se harhaluulo on minuunkin iskenyt, kun liikun voin syödä lihomatta. Ikäväkseni näin ei ole käynyt, huomaan painoa tulleen lisää ja oman hevosen vuoksi onkin taas muistettava pitää paino kurissa. Kyllä kesäherkut maistuisi. Etenkin rapaperipiirakka, mitä nyt alkukesän sadon myötä on tullut tehtyä ja syötyä.

Perjantain maastossa oli poluilla yllätyksiäkin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.