perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannuksen viettoa

Kukkaseppeleen on tehnyt tallilainen.
Hän on myös ottanut valokuvan.
Tuikun lauma on siirretty maastoradan ympäröimälle laitumelle. Tämä laidun on vanhempi ja se sopii Tuikulle hyvin. Sen vatsa on menossa parempaan, ei niin löysää enää. Mielenkiintoista on ollut myös huomata, että Tuikusta on tullut uudistetun laitumen myötä ratsastuksessa ja käsittelyssä levottomampi, se selvästi tarkkailee enemmän ympäristöään ja alkaa olemaan varautunut, ei paljoa, mutta sen huomaa, nyt kun voi / osaa yhdistää syyn ja seurauksen. Tänäänkin kärryajelussa ensimmäistä kertaa sai vastaantuleva sen varovaiseksi. Vähän sama, mitä kaura aiheuttaa joillekin kun käy vatsaan ja nousee ikäänkuin päähän. Uudistettu laidun on jo lähes syöty loppuun ja näitä lohkoja, missä hevoset ovat olleet, annetaan taas kasvaa uudestaan ennenkuin hevoset pääsevät niihin takaisin.

Sitä huomaa, ettei koskaan ole valmis hevosten kanssa. Jos luulee jo jotain osaavansa, tietävänsä, seuraavassa hetkessä ymmärtää, miten vähän sitä tietääkään, aina voi oppia uutta. Nykyisin tuntuu kovin vaikealta hevosen ruokinta, heinä, käsittely, ratsastus. Kaikesta on tullut tai tehty niin kovin monimutkaista. Isovanhemmillani oli suomenhevosia, heinäntekoajatkin muistan ja senkin, että hevoset söivät myös perunankuoria. Kaikki hyödynnettiin; kanoille, lampaille, lehmille ja hevosille. Vuodet kultaavat toki muistot. Eihän se maatilalla tuolloin aina helppoa ollut, työ oli kovin fyysistä ja mikään kultakaivos ei oman maatilan pitäminen ollut. Eikä se taida sitä nykyäänkään olla.

Juhannuksen vieton olen aloittanut Tuikun kanssa hikilenkillä. Lähdimme Iivarintien reitille. Tuikku sai Albionin rungollisen satulan ja kuolaimet. Alkumatkasta kiemmurreltiin ja etsittiin suoruutta, kunnes päästiin itse asiaan ja aloitettiin ravilla. Tarkoitus on kuitenkin liikutuksessa päästä siihen, että tulee riittävästi kulutusta lenkillä ja myös hikoaa. Ravattiin paljon sekä yhtämittaista pitkää osuutta laukkaa. Nyt olen alkanut vaatimaan myös alamäkiin laukkaa tai ravia. Ja laukka sujuukin hyvin, ravissa tulee selvästi kiirehtimistä. Takaosa tarvitsee lisää vahvistusta. Ravissa huomaan, miten mielellään Tuikku myötää ja alkaa pyöristymään. Se rentoutuu helposti ja tahti säilyy hyvänä. Tähän vaikuttaa myös sekin, että ratsastuksessa ei tule pieniä voltteja, milloin tahti ravissa helposti rikkoutuu. Olen myös varautunut siihen, ettei Tuikku kestä käyttökuntoisena kovin montaa vuotta ja tähän vaikuttaa myös sen tapa liikkua. Nyt kun kengät ovat edestä vajaan seitsemän viikon käytön jälkeen kuluneetkin reilusti, huomaa niissä kulumisessa eroja. Vasemmanpuoleinen etukenkä on edestä kulunut vasemmalta ulkosyrjältään enemmän kuin sisäsyrjältä. Oikeanpuoleinen tasaisemmin. Ravissa oikea takajalka kiertää ulospäin, mikä sekin vaikuttaa. Lisänä vielä etujalkojen voimakas nosto, mitä aika monella ravurilla on nähtävissä.

Hevoset osaavat ottaa rennosti, kaikki olivat laitumella
maaten.
Tänään juhannusaattona lähdimme yhdessä Jarin kanssa tallille. Nämä ovat mukavia, yhteisiä hetkiä. On kiva joskus jakaa talliaikaa yhdessä ja Jari saa otettua kuvia. Minusta nyt ei saa millään helposti onnistuneita kuvia, eikä tämä nyt johdu siitä, etten nyt olisi itseeni tyytyväinen. Ilmeet vain ovat useinkin ei-kuvaukselliset. Ja osaan myös nauraa kuvilleni, mutta Tuikku  nyt onnistuu kuvissa kuin kuvissa yleensä aina. Tuikku oli tänään vetelä, koko lauma oli ketarat levällään laitumella kun tulimme jo ajoissa aamusta. Töihinkin lähdettävä. On yritettävä edes ylläpitää säällistä kuntoa Tuikulla ja laidunaikana niiden kilojen karistaminen ei onnistu enää kun ovat jo täysaikaisesti ja syövät, minkä ehtivät. Enkä henno ainakaan vielä ottaa Tuikkua pois. Yritän vaivoin estää Tuikkua lihoamasta, eikä tämä kovin helppoa tunnu olevan. Tämänpäiväinen lenkki ei niin hikiraskas ollut, mutta saimme hyviäkin osuuksia. Tuikkua oli hoputettava. Kengitys sillä on maanantaina. Ja kengitysväli 7 vkoa. Takakengät kilisevät eli kengitys näin kesällä saakin olla pikaisemmin kulumisen vuoksi. Olen kiristänyt takakenkiä ja hyvin ne kiinni ovat. Vielä jos pysyisivät kiinni sunnuntainkin, jolloin mennään taas Sulon kanssa maastoon. Huomisen lauantain saakin Tuikku taas huilia. Ja yllättävän hyvässä kunnossa Tuikku muutoin on, takaosa ei vaikuta huolestuttavalta. Toki pariin kertaan on tullut takajalan töksähdystä. Enkä ole laseriakaan nyt käyttänyt, lannerankakin vaikuttaisi hyvältä.


Meillä on ollut niin mukavaa yhdessä. Kaikenkaikkiaan on taas sellainen hyvä jakso, mutta kun on hevosesta kyse, niin muutos on aina mahdollinen, positiiviseen tai negatiiviseen useimmiten jälkimmäiseen. Toisaalta olen ollut niin tyytyväinen kaikkeen ja energiaa jää myös harrastuksiinkin kun ei ole huolta hevosesta. Kun siitä aistii sen oman tyytyväisyyden ja tämä näkyy kokonaisuudessa.

Maastopyörän hankinnan myötä olen vapaa-ajalla myös pyöräillyt paljon. Tämä on Jarin kanssa yhteinen, mukava harrastus. Metsäpolkujen haasteelliset osuudet tuovat vaihtelua ja näissä joutuu myös yhdistämään vaihteiden vaihdon sekä löytämään hyvää tasapainoa vaikeimmissa alamäissä tai kuntoa vaaditaan raskailla ylämäkiosuuksilla. Ja olemme hankkineet myös pyörään laitettavan peräkärryn, mikä on tarkoitettu pienten lasten kuljetukseen. Mutta tähän menee mukavasti kaksi koiraa. Tosin Vili, vanha keskarivillis, ei suostunut moiseen härpäkkeeseen jäämään vaan osoitti selvästi, ettei sen tarvitse kaikenlaisiin kotkotuksiin suostua. Sitävastoin Lilon sai kyytiin hyvin, mutta se armoton "nalkutus" ajaessa on pitänyt pyörälenkit vielä lyhyehköinä. Yritämme totuttaa sitä ajatukseen, että tämä on kivaa. Eilen teimme jo pidemmän lenkin ja palkintona oli lenkin puolivälissä kaverikoiran tapaaminen. Kävimme kylässä ja Lilo pääsi leikkimään vajaan vuoden ikäisen tyttökoiran kanssa ja vauhtia riitti. Kotimatka sujui hyvin, välillä kuului haukuntaa kärryistä, mikä herätti huomiota ohikulkijoissa ja narun päässä koirat olivat ihmeissään kun pyörän perässä kulkevasta kärrystä kuului haukkumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.