perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kärryajoa kaverin kera


Torstaina meillä oli vuorossa odotettu kärryajelu. Suunnitelmat hieman muuttuivat, sillä päivällä yllätti melkoinen myräkkä, joten Lohjan saaren retki siirtyy sunnuntaihin. Mutta Tuikku pääsi kaverin kanssa kärryttelemään eikä ihan minkä tahansa kaverin kanssa. Itse en ole tainnut aikuisiässä päästä ajoon siten, että toinenkin ajokki tulisi mukaan. Teininä tätä on viimeksi kokeiltu kahden rekihevosen kanssa ja siitähän on aikaa. Kesäkuu alkoi niin vaihtelevassa säässä, että olikin hyvä tuuri kun osuikin aurinkoista eikä satanut. Tuikku on päässyt laitumelle ja siellä niitä on kuusi poikamiesheppaa. Ja hyvin on sujunut lauman yhdistäminen. Jopa niin, että Tuikku oli lepäilemässä laitumella kun tulin tallille. 

Tällä kertaa ohjiin tulikin kokeneempi ohjastaja ihan siitäkin syystä, että ajoon lähti tallin ori ja ounasteltiin, että mahdollisesti on luvassa vauhtia. Ja minunhan on helppo haluta vauhtia kun ei tarvinnut olla ohjien päässä, mutta luottavaisesti suhtauduin Tuikkuun. En voi kuin ihmetellä, miten helposti kaikki onkaan mennyt muutostamme lähtien. Missään ei ole ollut ongelmia, ensimmäisestä päivästä lähtien maastoihin ja Tuikku on ollut se tuttu hevonen, jollaiseksi sen olen mieltänytkin; rauhallinen, reipas, luottavainen, rento ja helppo. Hämmästynyt toki olen, ottaen huomioon, miten paljon meillä oli joulusta lähtien muutosta käytöksessä ja niitä hämmästelin yrittäen löytää syitä. Ja nyt viimeaikoina meillä on ollut myönteinen jakso, joten tämänpäiväiseen ajoon suhtauduin jännityksellä, mutta luottavaisesti. 


Viljamin käyntivauhti on matkaavoittavampaa, joten jäimme jälkeen, otimme ravilla kiinni. Alussa mentiinkin hissukseen ja lähdettiin hölkkäämään. Käytiin uudella tiepätkällä, missä tehtiin täyskäännös ja takaisin. Aloitettiin ravaamaan enemmän ja ravattiinkin metsätielle asti ja siitä eteenpäin. Tuikulla kunto riitti, vaikka kyydissä istuikin kaksi naista. Kaveri pääsi huomattavasti helpommalla. :D Mutta yksi parhaimmista kärryajeluista, mikä varmasti jää muistoihin ja kaikki olimme tyytyväisiä hevosiin ja päivän ajoretkeen. Meni nimittäin paremmin kuin hyvin. Ori käyttäytyi hienosti eikä tuntunut pistävän pahakseen kun laitettiin Tuikku eteen, sillä näyttäisi siltä (omistajan puolueellinen näkemys), että Tuikku olisi nopeampi ja se pyrkisi / haluaisi mennä ohi. Ja kun mentiin ohi, ei tässäkään kohden kumpaiseltakaan hevoselta rynnimistä, päätöntä kaahaamista tai muutakaan. Niin järkevästi ne menivät. Ja minä innostuin toki apukuskina niin, etten malttanut olla hoputtamatta, vaikka toinen on laukalla. Kun ohjastajan piti yrittää pidättää raville. Nolotti kyllä niin, että jätin äänet pois, mutta helppoahan se apukuskin on hoputtaa, olisin todennäköisesti itse ohjien päässä himmaillut kun oli kyse kuitenkin kotiinpäin menosta ja ohitustilanteesta. Vaan niin oli järkevät hevoset. Voisikohan tätä retkeä vielä enempää kehua, mutta olin Tuikkuun tyytyväinen. Toki tämä oli raskas osuus Tuikulle, se hikoili enemmän, sen kunto ei ole niin hyvä kuin kaverinsa, mutta riittävä. Nyt saakin jäädä parin päivän huilivapaalle ja sunnuntaina jos yrittäisimme uudestaan Lohjan saaren retkeä. Silloin Tuikun kanssa pelkästään ja Jari tulisi apukuskiksi mukaan.

Olen niin innostunut tästä kärryajelusta, toki tarkoitus onkin lisätä siten, että ajamme enemmän ja ratsastamme vähemmän. Ajo vahvistaa takaosaa ja sehän tekee hyvää ja tämä näkyy myös ratsastuksessa. Varoen on toki edettävä kun lisätään rasitusta, mutta tässä vaiheessa näyttää hyvältä. Se myös tuli huomattua muidenkin, miten Tuikku käyttää etusiaan siten, että sen tapa liikkua rasittaa sitä enemmän ja kuten olen aikaisemminkin maininnut, on hyvinkin todennäköistä, että parinkolmen vuoden sisällä on riski nivelrikolle ilmeinen. Takaosassakin on kiertämistä ja onhan Karenkokin ilmaissut, että Tuikun tapa liikkua saa sen helposti kipeytymään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.