perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kärryilyä ja satulatta

Viimeiset päivät ovat hellineet sään puolesta. Tuleville päiville oli luvassa huonoa säätä, mutta kun ennustetta katsoo niin eihän näytäkään hullummalta. Keskiviikkona lähdimme Tuikun ja Viljamin kanssa kärryillä. Oli lämmin ja sain myös valjastettua melko nopsaan. Olen nimittäin armottoman hidas valjastuksessa ja pyrkinyt löytämään sopivan järjestyksen, millä saisin valjastusta vauhditettua. Selvisin ajoissa, juuri valmiina kun Viljami astelee kärryjensä edellä tielle. Me lähdimme perään. Hevoset olivat rauhallisia ja matka taittui mukavasti. Teimme Iivarintienlenkin ja sieltä takaisinpäin ja Huhtasaarentien päähän ja sieltä tallille. Matkalla pariin kolmeen otteeseen Tuikku vaihtoi laukalle, mielestäni suht helpoista kohdista. Ensimmäinen oli postilaatikon kohdalta käännyttäessä kun tultiin kotiin, toinen oli Huhtasaarentielle käännyttäessä ja mentiin alamäkeen, kolmas oli niittytien osuudella, missä pitkässä viettävässä alamäessä Tuikku vaihtoi laukalle. Voi olla, että nyt on työstettävää kiropraktikolla takaosassa. Tallinpitäjä sanoi, että näyttäisi käynnissä oikea takajalka ottavan lyhyempää askelta kun lähdimme matkaan, mitä en itse videolta enkä livenä erottanut. Mutta näitä ei kärryiltä käsin näe jos on vähäistä.

Tuikku voi muutoin hyvin kun ovat omenatarhalaitumella. Siellä ei ole paljon syötävää, mutta sen verran, että vatsanympäryskään ei pienene - ainakaan vielä 😊. Otin yhteyttä ruokintasuunnittelijaan, en sen vuoksi, että kysyisin ohjeita ruokintaan vaan tämä on opiskellut lehmäpuolen agrolokiksi, tehnyt tutkintonsa ruokinnasta ja myös opiskellut hevospuolen ruokintaa ja omistaa pari suomenhevosta. Olen kiinnostunut selvittämään valkuaisherkkyyttä hevosella ja siitä ei paljon tietoa ole. Enemmänkin omistajien kokemusperäistä ja löydetty sitä kautta sopiva ruokinta, sopiva heinä ja havaittu, ettei kovin suuria valkuaispitoisuuksia hevonen kestä korsirehussa ja laiduntaminenkaan ei taida aina onnistua. Sitä vastoin sinimailasessa olevan valkuaisen nämä sietävät varsin hyvin. Kerroin Tuikusta, laitoin sähköpostia. Yleensäkin hevospuolella on vaikeutena se, ettei kovin paljon tutkimuksia yleensäkään ruokinnasta löydy kuten lehmien kohdalla, otanta on kovin suppea ja tulokset eivät ole tieteellisesti pitävät. Hevosellahan löysälanta on yleensä paksusuoliperäistä, sokeri, ph, sulavuus, hiekka, harvemmin mahahaava. Ja osa on vain sellaisia, ettei löydetä syytä, miksi lanta löystyy, hevonen voi olla suorituskykyinen ja terve siitäkin huolimatta. Mutta asiaa selvitellään, sillä en halua jäädä omien olettamuksien varaan vaan saada tietoa, mille voisi olla enemmän näyttöä.

Klinikallekin soitin, Karenko jää 7 viikon kesälomalle. Miksi en ole opiskellut eläinlääkäriksi. Tosin heidän työnsä on ihan eritoista kuin omani ja lukemista ja oppimista vaaditaan enemmän. Tosin samahan se on omallakin alalla. Pidän vain viikon kesäloman. Ei ole varaa pidempään. No, lyhyempiä päiviä jos on hiljaisempaa.

Torstaina lähdimmekin Sulon ja omistajansa kanssa maastoon ilman satuloita. Minulla oli tosin ratsastusvyö, missä on kahva ja se on tavallaan este sille, etten liu kaulalle. Ja oli yksi mieleenpainuvimmista maastoista. Mitkä maisemat ja täydellinen kesäilta, auringon kullatessa ja lämmittäessä meitä. Suurimmaksi osaksi käveltiin ja liike tuli selän läpi Tuikulla. Näitä enemmän, mutta kiropraktikko on taas meille suositellut, ettemme kovin usein ilman satulaa menisi. Ravasimme ja laukkasimme, nämä kaksi ruunaa kulkevat niin mukavasti yhteen ja voidaan mennä rinnakkain, peräkkäin, vastakkain, kiihdytellä ohi ja kaksi dieseliä ei ehdi syttymään, että tulisi kilpailua ja ärtymystä - ainakaan ei tähän asti. Laukkaosuus Iivarintiellä oli letkeää ja siinä on mukava istua tasaisessa menossa. Tuikun ravi on pieneksi mieheksi isoa, joten siinä käytän kyllä kauhukahvaa apuna, jotta pysyn vakaasti selässä häiritsemättä Tuikkua. Olin laseroinut Tuikun ennen maastoa myös oikean takapolven seudun ja se oli ainakin hoitaessa niin tyytyväinen kuin voi olla. Pitää taas muistaa käyttää tätä useammin. Olemme suunnitelleet taas menevämme uudestaan ilman satulaa, eväät mukaan, kuolaimettomat hevoselle ja saavat jäädä syömään heinää kun voimme nauttia luonnosta, hevosista ja kesästä.

Billy ja Tuikku ovat kahdestaan omenatarhassa. Ne ovat todella kivat kaverukset. Tykkäävät toisistaan ja ovat selvästi tasa-arvoisessa asemassa. Tuikusta huomaa tyytyväisyyden. Pääseepä Tuikku "terapiahevoseksi". Lauantaina tulee ystäväni mukaan kärryajelulle. Hän ei ole koskaan ollutkaan kärryjen kyydissä. Joten varmasti jännittävä hetki hänelle. Viimeisenä vielä muutama kuva keskiviikon kärryajelusta.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.