lauantai 10. kesäkuuta 2017

Ystävä


Hyvän kaverin kanssa voi jakaa tilan, saman heinäkasan, nukkumapaikan, kaiken. Hyvä kaveri on turvana silloin kun pomo hätistää. Hyvän kaverin kylkeen on kiva mennä ja syödä yhdessä vihreää.  Hyvän kaverin kyljen taakse on kiva piiloutua kun omistaja saapuu paikalle ja ei millään viitsisi lähteä töihin. Kukapa sitä viikonloppuna töitä haluaisi tehdä? Tässäpä nämä, hyvät kaverit, heti alusta lähtien. Ensimmäisenä päivänä rapsutuksia, kaulailua ja kaveruuden luomista. Suomenhevonen ja lämminverinen ravuri yhdessä. Kuvan on ottanut tallilainen. Jotain erityistä näissä on, ne kaipaavat toisiaan puolin ja toisin. Parin päivän Billyn laidunloma kesämökin laitumella ja se näkyi Tuikusta. Niin taisi olla levoton Billykin. Eilen pääsivät taas yhteen ja tiiviisti vietetäänkin rintarinnan.

Laidunkausi on alkanut, vielä eivät ole päässeet rehevämmälle lohkolle. Rehevämmälle pohjalle pääsevät sunnuntaina. Ovat saaneet laiduntaa kuivemmilla lohkoilla ja miten nopeasti hevoset ovatkaan syöneet toisen lohkon, missä ruoho oli jo kasvanutkin ihan toisin kuin omenatarhassa tai rinnelohkolla. Laitumia uudistetaan lohkoittain ja uudistus on menossa rinnelohkon viereisellä osalla, missä pääty on käännetty ja toinen osa kasvaa rehevää, vihreää. Sinne hevoset odottelevat pääsyä. Tuikun vatsa on voinut hyvin laidunkauden aloituksesta huolimatta, mikä osoittaa myös sen, että syöty vihreä ei ole ollut kovin vahvaa. Alussa tuli ilmavaivat, mitkä ovat vähentyneet ja lanta on ollut kosteaa, mutta ehyttä. Laitumia löytyy myös Huhtasaarentien kesämökkitontilta, minne Tuikun hyvä ystävä on päässyt laiduntamaan toisen hevosen kaverina. Ja nyt Billy on saanut olla seuralaisena pihattolauman pomon kanssa tallitarhassa, sillä pomohevosella on lihassairaus eikä näin ollen voi kokoaikaisesti laiduntaa vihreää. Se näkyy lihaksissa. Mutta selvästi huomaa molemmista hevosista, että ne kaipaavat toisiaan. Tuikulla on kaksi kaverusta pihattolaitumella ja se viihtyy hyvin torinhevosen kanssa, mikä on rauhallinen ja tyyni. Siltikin siitä huomaa, että Billystä on tullut sen hyvä ystävä. Laitettiin eilen Tuikku ylätarhaan pomohevosen ja Billyn seuraksi. Lempeä haistelu kaulalta ja yhdessä söivät samalta kasalta heinää.



Tuikun kanssa olemme maastoilleet kuinkas muuten. Tiistaina teimme maaston ja laitoin karvasatulan ensimmäistä kertaa. Sillä menimme, vähän ravia ja laukkaa, mutta ehkä on parempi jättää tämän satulan kanssa käyntilenkkeihin. Keskiviikon Tuikku sai pitää vapaata ja torstaina satoi vettä. Koko päivän. Siitäkin huolimatta lähdin tallille ja laitoin Barefootin satulan, millä on hyvä taas mennä harjoitusravissa. Satula on kieltämättä hyvä ja tämänkin kanssa huomaan, että Tuikku on kaventunut selästään, sillä jalustimet tuntuvat nyt pidemmiltä, eikä tule niin koukkua polviin. Torstaina kävimme tekemässä Iivarintienlenkin ja menimme rauhallisesti, pääasiassa mentiin ravia ja kotimatkalla tein pidätteitä, jotta saan ravin tahtia rauhallisemmaksi. Kotiinpäin kun tuntuu vauhti helposti kiihtyvän ja ravasipa hienosti selkäänsä käyttäen. Kun sitä malttaisikin näitä harjoitella. Meiltä nämä ovat jääneet pois, sillä suurimmaksi osaksi posotellaan menemään ilman, että edes yrittäisimme säällisesti harjoitella selän käyttöä ja vähän jumpata. Etenkin näin kesäaikaan kun täällä maastot ovat kuin herrankukkarossa ja olisi kuin sademetsässä, niin se edes sinnepäin tekeminen jää helposti pois.



Perjantaiksi mietin kärryajelua, mutta saamattomuus iski ja toisaalta mietin, että vielä ovat tiet märät ja niittytieosuus liukas, jolloin ponnistaessa kaviot liukuvat herkemmin ja tämä taas aiheuttaa Tuikun askellukseen varovaisuutta ja sitä kautta lihasten jäykistymistä helpommin. Menimme ensin pyöröaitaukseen ja nyt parin päivän ajan Tuikku on vaikuttanut laiskalta jopa mukavuudenhaluiselta. Pyöröaitauksessa teki mitä pyysin, kääntyi pyynnöstä, ravasi pyynnöstä, mutta haluton silti. Mentiin isolle kentälle ja ajattelin irtojuoksuttaa, mutta sateiden vuoksi oli hieman liukuva pohja alla, joten kuningasidean myötä hain tallista turvaliivin ja kypärän ja menin selkään. Otin riimunarun ja laitoin kaulan ympärille. Tämä oli ensimmäinen kokeilumme. Ja miten kävi? No suunta oli aina portille. Peruutuksen teki hyvin pyynnöstä käännöksetkin mentiin ja käännyttiin päätyuralle, siitä pitkälle uralle, mutta sitkeästi Tuikku kääntyi oikealle ja tuli portille. Uutta yritystä. Taas sama. Ehkäpä pitäisi aloittaa alusta jos haluan toteuttaa ratsastusta pelkästään kaulanarulla. Ei muuten auttanut oikein sekään, että painoavuilla olisi toteuttanut pyyntöni. Pysähdys meni hyvin, pidätys vatsalihaksilla ja pieni puristus polvilla toimi ja pyyntö peruutukseen toimi, mutta se, että olisi menty koko kenttää ympäri uralla ei toiminut. Tuikun oma automaattiohjaus toimitti sen aina portin eteen. Joten hain kuolaimettomat ja ilman satulaa mentiin kentällä uraa pitkin harjoitellen peruutusta ja isoja ympyröitä. Vähän ravattiin. Ja se oli siinä. Tuikku oli rentotunut, se pärski jo alussa.

 

Tänään lauantaina oli todellakin upea sää. Lämmintä, aurinko paistoi. Joten hyvä syy lähteä kärryillä. Teimme Iivarintien lenkin. Tuikku ei vaikuttanut kovin innokkaalta mennessä, mutta takaisinpäin tullessa olikin jo intoa, tien ylityskin sujui joutuisasti. Kotimatka kun on se paras osuus. Kärryajelu sujui hyvin ilman ongelmia. Ei haitannut epämääräinen melu, mitä itsekin hätkähdin reitin varrella. Se kuullosti siltä kuin järvellä kiihdyteltäisiin kunnolla, mutta paikantaa en vain osannut melun lähdettä. Sitä kuullosteli Tuikkukin, mutta toimi rauhallisesti eikä ääni saanut sitä reakoimaan muutoin. Mutta mitkä maisemat. Nyt on luonto oikein räjähtänyt käsiin, kaikki näyttää niin vihreältä ja olisin toivonut kypäräkameraa tälle päivälle mukaan. Niin kaunista ja rehevää on joka puolella. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.