maanantai 31. heinäkuuta 2017

Maastoilua ja kärryajelua

Torstaina lähdin Tuikun kanssa maastoon kärryllä. Teimme kevyen, palauttavan lenkin keskiviikon ravirataharjoituksen jälkeen. Oli lämmintä ja paarmoja sekä pieniä ötököitä koko kärryajelun Tuikun ympärillä. Siitäkin huolimatta, vaikka olen laittanut ötökkämyrkkyä, joten tämänkin vuoksi teimme kovin lyhyen lenkin. Kärryiltä kun ei voi huiskia lehtipuun oksalla pois ötököitä, ratsastaen onnistuisi. 

Perjantain sai Tuikku pitää vapaata ja lauantaina suuntasin tallille töiden jälkeen. Ennenkuin alkoi paahtamaan kunnolla pääsimme maastoon. Teimme rantapolkulenkin, siitä Iivarintielle ja niittyosuutta sekä niittytietä pitkin kohti Peuransyöttöpaikkaa. Menimme sitä vauhtia, mikä oli Tuikun mielestä sopiva. Rauhallisesti etenimme, otimme ravia ja laukkaa. Laukassa maastossa alkaa kaulakin olemaan rennosti alhaalla. Normaalisti Tuikulla kaula on hieman ylempänä laukatessa, ravissa menee jo rennosti lähes alusta lähtien eikä ratsastajana tähän päästäkseen tarvitse muuta kuin istua selässä. Hiekkatiet ovat jo kovia kuivuudesta johtuen, reippaammat osuudet mennäänkin metsäteillä ja niittyteillä, Iivarintien osuus on kova, joten huomaa, ettei näissä kohden kovin vauhdikkaita osuuksia voi ottaakaan. Kun pääsemme niittypohjaiselle tielle, on Tuikkukin reippaampi.

Sunnuntaina lähdimme Sulon ja vuokraajan kanssa maastoon ja tehtiinkin jo alusta lähtien reipasta vauhtia. Hiekkateillä käyntiä, pehmeillä osuuksilla jo ravia ja kun käännyimme Saarelantieltä metsätielle, lähdimme raviin ja siitä laukkaan, laukaten ylämäen. Sulolle nousi jo hiki ja se kuumenikin näin reippaasta alkuosuudesta. Tuikku ei ollut kovin hikinen lenkin jälkeen, satulan alta kylläkin ja sen kunto on riittävän hyvä. Alkumatkat missä vain kykenimme liikuimme reippaasti. Iivarintiellä kävelimme ja menimme metsätielle, mistä nousee niittyaukea, joka avautuu laajana edessä. Se on eteenpäin nousevaa rinnettä ja tästä lähdimme laukkaan. Sulolla oli vauhtia ja ei pysynyt metsätiellä takana vaan pyrki ohi, niityllä menimme rinnakkain kauempana toisistamme ja hevosilla tuntui olevan into päällä. Ainakin Sulolla. Joten päätimme mennä käyntiä ja pitää Tuikku edellä. Peuransyöttöpaikalla laitoimme Sulon eteen, jolloin voisimme mennä sen vauhdilla ja kun on edessä, hevosilta yleensä loppuu kummasti into juosta. Laukkaosuudella laitoin Tuikun ohi ja kyllähän se lähtikin, mutta laukka vaihtui tässä ohitustilanteessa ristilaukaksi. Lujaa menimme niittymäkeä ylös. Kokonaisuudessaan maasto meni mukavasti alle tunnin maasto reippailla pätkillä ja lopussa käyntiä sekä toki kävimme kahlaamassa järvessä. 


Ennen maastoa laitoin Tuikun harjan letille ja otin kuvia. Tuikku näytti kovin tylsistyneeltä ja siinä olikin vaikea saada onnistuneita kuvia. Muutoinhan on mukava puuhailla Tuikun kanssa. Ja kovin tyytyväinen se on laumaansa. Maantaina olisi Tuikun vapaapäivä ja tiistaina taas tarkoitus suunnata radalle kärryillä säästä riippuen.

Lilokin on päässyt raviradalle. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.