lauantai 15. heinäkuuta 2017

Phantom 3 -kopterikuvausta

Arkivapaan jälkeen koittaa jälleen työnteko. Tuikku sai viettää lomaa ja se olikin tyytyväinen. Se tuli jo portille odottamaan kun näki minut. Perjantaina olikin lämmin ilta ja lähdimme Tuikun kanssa maastoon. Tuikku toimi vapaista huolimatta niin mukavasti. Emme menneet tällä kertaa kovin raskaasti, pari laukkaosuutta, vähän ravia ja muutoin käyntiä. Maastossa kohtasimme sauvakävelijän, sitä ennen lastenvaunut ja niittytiellä tuli takaa aivan hiljaa juoksija. Sitä Tuikku sen verran säikähti, että lähti juoksemaan, minä pitkillä ohjilla, mutta pieni pyrähdys ja käännyttiin katsomaan, mikä oli lähdön syy. Juoksija pahoitteli toki, eipä sitä tule ajatelleeksi jos hevosista ei juuri tiedä, että olisi hyvä ilmoittaa tulostansa, olisi helpompi hevosellekin. Sää olikin hieno ja upea. Ilta-auringossa Tuikku paistatteli kun lähdin tallilta.

Lauantaina lähdimme aamupäivällä tallille. Hyvissä ajoin. Sää oli lämmin, joten oli syytä suorittaa päivän työ joko hyvissä ajoin tai jättää ilta-aikaan. Kuvausolosuhteiksi haasteellinen, sillä tarkoitus oli ottaa kopterikameralla kuvaa kun menemme Tuikun kanssa jälleen maahankaivettuja esteitä. Sen verran haasteellinen, että varjopuolen esteitä ei saatu juuri kuviin vain tukkiesteen ylitystä. Aloitimme käynnistä ja tunsin, että Tuikku on vireä. Hieman se kuulosteli kopterin ääntä, aivan kuten raviradallakin. Tuolloinhan kopteri oli sen edessä ylhäällä ja se aiheutti hieman katselua ja kuulostelua. Muutoinhan nytkin Tuikku liikkui hyvin. Teimme noin pari kierrosta käyntiä, siitä raviin. Ja tuntui liikkuvan hyvin. Kolmannella kierroksella laukka ja siitä esteisiin. Ensimmäinen este tippui alas jo tutustumiskierroksella maahan enkä viitsinyt Jari vaatia sitä nostamaan. Siihenkin olisi kulunut aikaa. Emme ole kuitenkaan kovin usein esteitä menneet, joten matalat ovat edelleenkin meille hyvät. Tuikku oli innokas ja vauhtia oli, mutta niin hienosti vastasi pidätteeseen ennen estettä. Halusin varmistaa, että Tuikku hahmottaa esteen, korkeata heinää kun ympärillä, niin reakointiaikaa on hyvä saada ja sitäkin, ettei tulisi ylisuurta hyppyä.

Meidän ratsastus ei kestänyt kokonaisuudessaan puolta tuntiakaan. Mutta tuokio oli sitäkin parempi. Tuikku liikkui niin tyytyväisenä ja selvästi tykkää esteistä näin kun ne menevät maastoradalla eikä tarvitse tehdä käännöksiä ja mutkia. Tulevat ikäänkuin suoralla mentäessä. Ennen vasenta kaarretta on este ja siihen joutuu hidastamaan vauhtia, mutta ylitykset tässäkin meni hyvin ja rytmi säilyi laukassakin hyvänä kaarteessa ja mäkeen noustessa. Ja pidänähän minä vauhdista. Tällä kertaa istuin laukassa enkä mennyt kevyessä istunnassa. Kevensin vain esteen ylityksessä, mutta muutoin istuin satulaan. Tuikku liikkui aivan mahtavasti ja se tunne kun alla on tyytyväinen, innokas, reipas ja vauhdikas hevonen. Kun tuntee, miten toinen tykkää, miten itse tykkää ja parasta kuitenkin pitää työskentelyosa lyhyenä, ei liikaa rehkien. Lopuksi menimme laitumelle loppuraveihin ja miten hienosti liikkui isolla ympyrällä suuntaa vaihtaen, tahti rikkoutui helposti jos alla oli epätasaisuutta. Siinä tahti ei säilynytkään. Kaikenkaikkiaan yksi parhaimmista ratsastushetkistä. Tuikun kanssa pakahtuu sydän, se on ollut niin mahtava ja tyytyväinen💕.

2 kommenttia:

  1. Ylhäältä näkyykin hienosti kiva talliympäristö ja muutenkin tulee ihan toisenlainen näkökulma ratsastusvideoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat ovat kauniit ja talliympäristö myös. Tästä näkökulmasta on mukava itsekin katsoa ratsastusta.

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.