torstai 27. heinäkuuta 2017

Raviradalla ratsastaen

Tuikku on saanut pitää vapaata pari päivää. Se on tehnyt sille hyvää. Huvilalaidun on vaihtunut tallialueen syödyiksi laitumiksi, mistä vielä löytyy plussapallolle purtavaa. Saavat jo lisäheinää. Tämän vuoden heinä on tehty jo pari viikkoa sitten, kuiva- ja esikuivattua. Onnistunut, hyvä sato, vaikka kesä onkin ollut kylmä ja kasvu heinällä hitaampaa. Huhtasaaressa heinää on itse tehty jo muutaman vuoden ajan. Silloin kun viimeksi olin Lippanin ja Jalin kanssa, oli ostoheinä. Laitumiakin on uudistettu ja suojavilja on kasvamassa uuden laidunheinän suojana. Lauma on nyt isolla alueella ja maastoradan laidun on niitetty ja sieltä saavat syödä uudiskasvua. Hevoset ovat tyytyväisiä ja tämä näkyy Tuikustakin. Hevosen tyytyväisyys heijastuu myös itseeni. Kun näkee, että kaikki on hyvin ilman ylimääräistä puunaamista. Kaikessa toimii. Kesän ovat olleet laitumella kaverien kanssa ja enempää ei ole tarvittu. Parasta aikaa. Tosin ensi kesää joudun tarkkaan miettimään, laitanko laitumelle. Tallin ori, mikä on samanikäinen kuin Tuikku, on säännöstellyllä laitumella muutaman tunnin, ei kokoaikaisesti ja heinää saa lisäksi. On sopivassa lihavuuskunnossa, mutta hyvänä rehunkäyttäjänä jos haluaa yllpitää sopivaa lihavuuskuntoa, ei sitä laitumelle voi kokoaikaisesti laittaa. Nyt Tuikustakin huomaa kun on rehevä huvilalaidun jäänyt pois, on laidunturvotus vähäisempää. Tällä hetkellä kun saa vain kivennäiset ja siihen elektrolyytin sekä laidun + lisäheinän, on vain odotettava laidunvatsan pienenemistä. Mutta ruoka maistuisi, kaikki vihreä syötäisiin heti jos vain siihen mahdollisuuden saa.

Eilen lähdimme ilta-aikaan radalle. Mukanani oli esikoiseni ja hän sai toimia kuvaajana. Tuikku oli rauhallinen ja tyyni oma itsensä. Vaikka Tanhuhovin puolella "isänmaan toivot" pitivätkin melua ja kirosivat nähtyään hevosen radalla, oli Tuikku tyyni. Teimme noin 6,5 km:n mittaisen harjoituksen. Oli lämmin, joten hiititosuudet jätin suoralle, en koko ratakierrosta. Nopeus oli parhaimmillaan 40 km:n / h, mikä on hyvä nopeus, maltillinen ja kun olimme yksin niin siihen nähden hyvää vauhtia ja selästä käsin olisin toivonut paljon vauhdikkaampaa. Mutta se mikä olikin parasta, oli laukka. Eikä sovi unohtaa käyntiäkään. Hyvä pohja ja se näkyi käynnissä. Reipasta, eteenpäin menevää käyntiä ja selästä käsin tunsi, miten hyvin käytti itseään. Laukka oli hyvää Tuikun laukaksi. Tasaista ja yritin itsekin istua häiritsemättä Tuikkua. Kaikinpuolin onnistunut harjoitus raviradalla. Lastaukset sujuvat hyvin. Sen vain huomaan, että Tuikku menee hieman ohi lastaussillan ikäänkuin pitäisi nyt katsoa, että jotain mielenkiintoista on nähtävillä. Tästä vain sillalle ja sisään. Pysyy hyvin paikallaan, jolloin pääsen laittamaan takaketjun kiinni. Siitä sitten lastaussiltaa sulkemaan. Mukava retki jälleen kerran ja peruutukset tallilla onnistui hyvin. Mutta kotipihalla peruutus omalle tielle vaatikin vähän jo venkslaamista, mutta sain hyvin paikalleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.