keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Raviradalla


Lohjan raviradalla olemme Tuikun kanssa olleet viimeksi vajaa vuosi sitten. Tuolloin ratsain. Nyt olikin vuorossa kärryillä meno ja tällä kertaa hiittikärryt. Tuikulle ostettiin omat käytetyt hiittikärryt, mitkä toimivat tähän tarkoitukseen vallan hyvin, harvoin käytössä, mutta käyttökuntoiset. Vaativat vielä tarkistusta, hiomista ja ruosteensuojakäsittelyä. Olemme Lohjan raviradalla (Tanhuhovi), mitä uhkaa lopetus, sillä Hanko-Hyvinkää tien liittymään Tynninharjulle tehdään eritasoliittymä ja tämän takia rata on lopetusuhan alla sekä radan alueelle on kaavoitettu teollisuusaluetta.  Rata pyritään adressin avulla pitämään paikallisten sekä ympäristökuntien hevosharrastajien käytössä, harmittavasti näyttää siltä, että rataa ei tulla säilyttämään. Säännöllisesti käyttäviä kun radalla ei niin paljon ole ja hevosharrastus koetaan vanhatapaisesti varakkaampien lajiksi eikä nähdä sitä, että hevosharrastusta liikuntamuotona voi kaupunki tukea samoin kuin jääkiekkoa, hiihtoa, luistelua, pallopelejä tms. vastaavia. Tosin ravirata toimii vapaaehtoisten voimin ja radalla on oma yhdistys, minkä jäsenmaksujen avulla pystytään ylläpitämään rataa ja maksamaan alueesta vuokraa Lohjalle.  Meiltä Suomesta puuttuu vielä kunnallisesti tuetut maneesit yms. mikä käsittääkseni Ruotsin puolella on sangen yleistä ja näin myös pääsee harrastuksen piiriin nekin, joilla varallisuutta on vähemmän. 

Antsun ottama kuva radalla. 
Saimme hankittua Tuikulle omat hiittikärryt. Ne ovat vielä sangen ruosteiset, mutta ajavat asiansa, ovat kevyet ja lyhyempänäkin ylettyy jalat telineille. En ole itse ollut aikaisemmin hiittikärryn kyydissä, joten odotan vielä omaa ensimmäistä kertaani. Ja vielä puuttuu se itsenäinen trailerilla liikkuminen hevosen kanssa, kerran olen mennyt ja yksiakselisen traikun kanssa on oltava huolellinen ja tarkka ajourien valinnassa. On kuitenkin huomioitava, että hevonen on kyydissä ja kaikki pienet montut yms. kuopat aiheuttavat matkustajalle epämukavuutta. Jari on taitanut hevoskuljetuksen hyvin ja Tuikku on ollut tyytyväinen. Minulla taas ongelmana on myös peruutus trailerin kanssa ja tätä on syytä alkaa harjoittelemaan mikäli mielin myös yksikseni päästä radalle vielä kun se on mahdollista. Ja tokikin haluaisin päästä Tuikun kanssa siihen, että voin itse kuljettaa hevoseni ilman apuvoimia. Mitä vanhemmaksi tulee sen aremmaksi tulee uusien asioiden opettelussa. Toisaalta olen sitkeä ja toivon kuitenkin pääseväni siihen, etten aina tarvitsisi velvoittaa Jaria tulemaan mukaan jos haluan lähteä radalle tai muualle hevoseni kanssa.


Raviratapäivä sujui yli odotusten. Tuikku oli alusta lähtien rauhallinen, tyyni ja seisoi nätisti kun valjastettiin. Sille tuntuu sopivan kaikki, tehdään se, mitä vaaditaan. Radalla se suoritti iloisesti ja tyytyväisenä kaiken. Vauhdit eivät olleet kovinkaan lujat, vaikka sitä toki vähän toivoimme. Vielä pysyttiin suht reippaassa hölkkävauhdissa ja kyllä Tuikku kykenee menemään huomattavasti lujempaa, mutta sen kunto ei riitä radan kiertämiseen reippaalla menolla. Tämäkin rataharjoitus sai molemmat hikoamaan ja Tuikkukin alkoi kolmannen ravikierroksen jälkeen väsähtämään. On toki kiva katsoa videolta, miten iloinen ja tyytyväinen Tuikku on. Se suhtautuu niin totisen tomerasti työhönsä, kulkee suoraan eteenpäin, puksuttaa kuin dieselveturi määrätietoisesti uraa pitkin. Vaikka Viljami onkin ori, on Tuikku Viljamin kanssa tyyni ja rauhallinen eikä ota kierroksia tai jännity sen läsnäolosta. Hyvin puksuttavat yhteen. Viljamikin oli tyytyväinen radalla niin kauan kuin sai olla vetohevosena, mutta sen jälkeen kun Tuikku tuli rinnalle ja ohi, oli se selvästi orin mielestä sangen harmillista. 





Antsun ottama kuva radalla.

Tämänkaltaiset retket hevosten kanssa ovat innoittavia ja niistä saa taas uutta virtaa itsellekin. Mukavuudenhaluisena sitä vain suorittaa hevosensa kanssa tutuissa ympyröissä ja kun nämä kuljetukset ovat niin harvassa, tulee näistä sitten sellainen isompikin juttu rutiineihin. Toisaalta Tuikku on helppo lastattava ja eilen sai sitten Tiina laittaa Tuikun traikkuun. On hyvä muistuttaa hevosellekin, että sinne mennään minne pyydetään kenen kanssa tahansa. Tosin Tiina nyt on kokenut, joten siinä suhteessa ei ongelmia, mutta hevoselle tutuista rutiineista poikkeaminen voi ollakin hankalampaa. Tuikulle nyt näytää käyvän kuka tahansa eikä ole ongelmia käsittelyssä, tyyni kuin lammenvesi.

Kotiipaluu oli taas parasta ja laitumella olivat vastassa kaverit kun Tuikku saapui taas kotiin. Portilla kaverit odotti niin, ettei Tuikkua  meinannut sisään saada, mutta pienenä hevosena luikahdettiin kaverin vierestä ja laitumella suoritettiin kylkien voitelu hiekkapohjalla. Olipa täyteläinen päivä. Ja kyllä myönnettävä on, että Tuikku näyttää tyytyväisimmältä kärryjen edessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.