sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Ravirata ja traileriharjoitukset


Perjantai-illalla kävin asuinalueemme hiekkakentällä suorittamassa trailerisulkeiset. Miettimistä vaatii, mihin suuntaan, miten paljon, millä vauhdilla pitää ajaa autolla halutakseen trailerin tiettyyn kohtaan. Ei ihan helppoa, kunhan muistaa, että rattia on käännettävä vastakkaiseen suuntaan, mihin haluaa kääntyä. Ja käännettävä varoen ja liikuttava alussa hitaasti. Tässä kohden olin jättänyt trailerin apupyörän nostamatta ylös. Onneksi sekin selvisi ehjänä, mutta kotiinpäin palatessa ihmettelin, mikä pitää ääntä. 

Launtaina lähdin trailerilla Huhtasaareen ja peruutin sen laitumen viereiselle nurmialueelle. Lastasin Tuikun sisään kahdesti ja vein hoitopaikalle. Hoidin ristiselän ja lannealueen sekä oikean takapolven laserilla. Lauantain sai Tuikku levätä. Kotona sitten onnistuneesti peruutin traikun pihatiellemme. Eihän tämä vielä sujuvasti mene, mutta onnistuu kun varoen liikkuu ja miettii, mitä pitää tehdä.


Sunnuntaina olikin raviratapäivä. Olimme käyneet Jarin kanssa tuunaamassa käyteyt hiittikärryt, putsasimme ja pesimme sekä maalasimme ruosteensuoja-aineella. Kärryt ovat käyttökelpoiset ja käyttööni sopivat. Sunnuntaiaamulla lähdin tallille. Sain peruutettua trailerin laitumen viereiselle nurmikaistaleelle, aikaahan siihenkin meni, mutta onnistuin. Tuikun harjasin tallilla ja lähdimme trailerille. Lastaus sujui mutkattomasti. Pientä puhinaa, sillä Tuikku tällä kertaa ymmärsi, että nyt sitten lähdetäänkin. Olin laittanut suojat jalkoihin. Traikkuun mentiin taas sujuvasti ja tällä kertaa jätin yläluukun auki ja tämän vuoksi laitoin matkalle pumpulit korviin. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Lähdin matkaan varoen, tie on hiekkainen ja ajoin tarkoituksella hitaasti, jotta pienet kuopat eivät häiritse Tuikkua. Tullessamme ylämäkeen, ihmettelin kovin, miksi auto nykii ja tuntuu, että traikku jää raahaamaan. Ajattelin jo, että automme jarrut on sitten jääneet jumiin. Pysäytin ja tarkistin tilanteen, traikun käsijarru oli päällä. Vanhana ei muista kaikkea 😀, onneksi kuitenkin tästä ei aiheutunut vahinkoa ja Tuikku oli rauhallisesti sisällä. Jatkoimme matkaa ja kuljetus meni hyvin radalle. Siellä Jari odottikin kuvauskaluston kanssa ja hänellä oli kopteri. Jos minullakin kävi mokia niin Jarillakin. Jostain syystä hän ei saanut toimimaan kameraa vaan onnistui vasta kuvaamaan kun olimme palauttelemassa Tuikkua. Kaksi vanhusta. Onneksi Tuikku on niin cool, että se kestää meidät ja on itse rauhallisuus ja tyyni. Mikään ei tunnut heilauttavan sen mieltä. 



Kaiken kaikkiaan koko retki meni hyvin, onnistuin yksikseni peruutukset, joita on edelleenkin harjoiteltava. Minulla kun ei ole vielä ollut tiukkaa tilannetta edessä, missä haastaavaan paikkaan pitää saada peruutettua. Olen pystynyt ennakoimaan reittini ja paikat, miten ajan, missä kohden joudun peruuttamaan. Vielä siis sangen helppoa. Haluan kuitenkin päästä siihen, että kykenen olemaan kaikessa itsenäinen, jolloin ei Jarinkaan tarvitsisi lähteä aina mukaan. Toki hän tulee mielellään, mutta oman hevosen kanssa on kiva tehdä juttuja yhdessä kun tunnemme toisemme ja nämä yhteiset retket vahvistavat keskinäistä sidettä ja luottamusta. En kuitenkaan kovin taitava ole, mutta jossain määrin olen Tuikun kanssa onnistunut. Toki Tuikku on ollut helppo hevonen ja on annettava kyllä jälleen kerran kiitosta, miten ravipaikoissa hevoset oppivat säntillisyyttä ja kuuliaisuutta. Minunkaltaisen on tällöin paljon helpompi toimia kun perustyö on tehty hyvin.

Tuikku liikkui mukavasti, peruskunto sillä on hyvä, mutta vielä vaatii paljon, että päästään samoihin, mitä oli ennen klinikkareissua. Toisaalta on vielä vaikea sanoa, missä määrin, miten raskasta ja miten paljon Tuikku kestää, jotta se pysyisi toimintakykyisenä. On niin vähästä kiinni, mikä on se raja. Toisaalta kärryajon koen hyvänä ja siitä Tuikku pitää. Itse taas tykkään ratsastuksesta, mutta hevosen kannalta on parempi jakaa rasitusta ajon ja ratsastuksen välillä. Nyt koen taas, että Tuikulla on tarve kirolle ja se on vino vasempaan. Ratsastuksessa saan sitä korjattua maastossa. Sitä pitäisi taivutella, mutta emme ole kentällä ratsastelleet ja enkä juurikaan sitä kaipaa, mutta tekisi hyvää saada kylkiä etenkin vasenta kylkeä taivuteltua.

Kotiinpaluu sujui mukavasti. Traikkuun mentiin ja tarjosin radalla vettä ennen lähtöä, mutta ei juonut. Söi kyllä antamani kivennäiset ja joukossa taas elektrolyytti. Kivasti mentiin sisään. Kotiinpaluu on paras. Ajoin jälleen kerran varoen ja päivä oli onnistunut. Tuikku oli niin tyytyväinen kun pääsi kavereidensa luokse. Seuraavan kerran pääsen taas liikuttamaan viikon päästä lauantaina. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.