torstai 31. elokuuta 2017

Elokuun viimeinen päivä

Kärryajelulla, sateisena päivänä, maisemat rehevän vehreitä edelleenkin. Tuikku tuli portille odottamaan. Pääsi tänäänkin töihin, ravattiin, käveltiin ja katseltiin maisemia. Kärryajelu on mukavaa, mutta siltikin tunnustan pitäväni ratsastuksesta enemmän. Siinä pääsee lähelle hevosta. Toisaalta tässä pääsee työskentelmään ilman painoa ja ylämäet ovat kärryillä hyvää treeniä niin kävellen kuin ravatenkin. 






keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kengitystä ja näytetulokset

Sunnuntaina oli Tuikun oikea takakenkä poissa. Sehän kilisi jo kisamatkan jälkeen, joten siinä mielessä ei yllätys. Kenkä olisi saatava takaisin niin pian kuin mahdollista. Tuikun talutukset jäivät, mutta hoidin sitten senkin edestä ja käytin Laseria sekä kumisukaa, millä sain mukavasti  hierottua selän ja takaosan. Tuikusta tuntuu hyvin muikealta takapuolen kohdalta kun kumisualla pyörittelee. Mutta sitä karvaa lähtee paljon, joka puolella pistävää, lyhyttä karvaa, mikä sitten tuulen mukana lentelee myös omiin vaatteisiin tarkertuen kunnolla kiinni. Tuikku oli hyväntuulinen ja nautti selvästi hoidosta.

Maanantaina sainkin jo aamusta kengittäjän paikalle. Saman, joka tuli myös keväällä laittamaan irtokengät. Ja totesikin, että kannattaa kengittää ympäri, etukengät olivat niin kuluneet kisareissun jälkeen. Eteen laitettiin rollerit ja kavio pääsee pyörähtämään paremmin. Oikea takakavio olikin molemmilta sivuilta ikävästi lohjennut, joten siihen tarvittiin paikka-ainetta. Mutta hyväthän niistä kavioista tuli ja Tuikku pääsi aamuheinille, missä muut olivatkin jo tunnin verran syöneet. Tämä kengittäjä, joka nyt toistamiseen kävi, on todellinen kymppi kengittäjäksi. Siinä omakin päivä saa energiaa hänen seurassaan.


Maanantaina sain verikokeiden tulokset ja niitä sitten katsoessani Tuikulla on hyvät arvot,  leukosyytit hyvät, ei tulehdusta, lihasarvot hyvät ja lantanäytteessä arvot hyvät, kolit ok, ei matoja, ei streptokokkibakteeria, albumiiniarvot hyvät, glukoosi (verensokerin pitoisuus) hyvä, TP (kokonaisproteiini) hyvä eli kaikinpuolin siis ihanteelliset arvot ja niin sanoi myös eläinlääkärikin. Hyvinvoiva heppa, mikä myös näyttää siltä. Kiloja vain pitää saada vieläkin pois, mutta hyvin on saatu laihtumaan ja laidunkiloistakin päästään pois. Sen verran huomaan, että Tuikun ympärysmitta on pienentynyt edelleenkin ja sen näkee myös valjastaessa kun vyö pitää laittaa tiukemmalle.

Tuikku sai pitää kolmen päivän vapaansa ja tänään keskiviikkona pääsin jo hyvissä ajoin tallille. Lähdimme kärryajelulle. Sää oli leppoisan lämmin, tuuli kovin, mutta muutoin niin leudon ja kostean oloinen hieman jälkikesän makuinen kärryajelu. Maisemat ovat vehreät ja Tuikku liikkui mielellään. Se oli pirteä ja ehdotti itse vauhtipätkänsä, halusi mennä ravilla mielellään. Teimme Iivarintien lenkin ja menimme raviosuuksia ja takaisinpäin tullessa vaadinkin ylämäkeen vauhtia, jolloin takaosa joutuu enemmän työskentelemään. Tuikku ei hionnut kovinkaan paljon. Tuikku on malttamaton silloin kun sillä on menohaluja. Iivarintien päässä oli paikallinen metsästäjä ja kyselin sorsanmetsästyksestä. Aloittavat vasta parin viikon jälkeen, joten viikonloppuna voi vielä mennä Iiivarintien reittiä eikä tarvitse pelätä pyssyjen pauketta. Sorsanmetsästyslampi kun on aivan vieressä puskan takana. Kotimatka sujui reippaasti. Kiva kärrylenkki. Huomenna taas uudestaan kärryillä ja viikonloppuna aiomme mennä raviradalle.

lauantai 26. elokuuta 2017

Matkaratsastuskisat

Ennen lauantaita kävin Tuikun kanssa perjantai-illalla kärryajelulla. Palauteltiin keskiviikon maasto ja Tuikku liikkui hyvin. Menikin taas aikaa Tuikun valjastukseen. Ajon jälkeen laitoin tarvikkeet autoon lauantain matkaratsastuskisoja varten. Minun piti herätä jo puoli viiden aikaan, joten halusin varmistaa, että kaikki on varmasti mukana. Enkä oikein saanut unta. Jännittihän kisat. Kisareitti oli nähtävissä kartalta ja etsin osuudet Metsähallituksen retkikartalta ja sieltä näkyi, että kyseessä olisi reitti autoteitä pitkin.



Matkaan pääsimme lähtemään kuuden jälkeen aamulla. Molemmat tyttäreni olivat mukana ja nuorimmaisen herättely vaatiikin aikaa. Mutta päästiin kuin päästiinkin matkaan. Hakemaan Tuikku, mikä oli sangen hämmästynyt, että joko taas tulen ja tähän aikaan aamusta. Nopeat harjaukset, suojien laitot ja traikkuun. Pienen mutkan jälkeen toisella yrittämällä traikkuun ja matkaan. Olin varautunut kaikkeen. Varautunut siihen, ettei tule lähtölupaa. Varautunut siihen, etten osaa perille. Kaikkeen yritin varautua etukäteen. Paikanpäälle pääsimmekin suunnitellusti kahdeksan jälkeen. Kisareitin selostus olisi 8.45 ja matkalle lähtö klo 10. Joten minulla oli aikaa kulutettavana ja Tuikku oli kisapaikalla melkoinen hösö, siinä oli Juulialla pitelemistä kun toinen halusi syödä vihreää kun sitä kerran niin rehevästi jalkojen alla oli. Taluttelin Tuikkua, yritin saada juomaan vettä, mutta ei maistunut, ei malttanut. Hirnuttiin vähän kaikille ja katseltiin ympärille. Ei ihan niin häslä kuin ensimmäisella matkaratsastuskerralla. Mutta kentällä mentyämme muutaman kierroksen talutuksessa menimme eläinlääkäritarkastukseen ja Tuikulla oli lähtösyke 44 ja lähtöluvan sai myös raviosuuden jälkeen.

Matkaan lähtijöitä oli 9 hevosta ja lähdimme etujoukoissa. Edellä painatteli arabi ja sitä ennen taisi lähteä ravuri ja lähtivätkin reippaasti. Tuikkuhan ei halunnut jäädä viimeiseksi ja ravurin askelein vedettiin perään ja laukatkin otettiin. Oi sitä intoa, mutta ei kuulolla. Kun päästiin arabin tuntumaan, niin ohikin olisi pistellyt, mutta siinä vaiheessa pidätin jo napakammin. Takana tuleva Toffee sai meidät kiinni ja päästiin jatkamaan asfalttitietä pitkin. Mentiin nurmikaistaleella ja arabi siirtyi raville, Toffee myös ja Tuikku. Tuikusta vauhti oli sille hidas, se olisi alkuinnostuksen höyryissä halunnut mennä vähän reippaammin ja kokeili pukkia, vähän mietti hetken perästä toista, mutta jäi empimiseksi. Asfalttitien jälkeen käännyimme oikealle, hiekkatie, missä ajourat aika sileät, mutta soraa silti. Tien reunus oli osittain pehmeähköä hiekkaa soralla. Ja meidän piti ravata ja ravattiinkin aika pitkä matka. Keskinopeus olikin hyvä vielä tässä vaiheessa, 10,9 km / h. Arabi halusi mennä nopeammin ja meidän kolmen joukko jäi sitten omaksi ryhmäksi, kaksi piensuokkia ja lämppäri. Otimme välillä käyntiosuuksia ja seurasin SportsTrackerin kautta keskinopeutta mikä alkoi laskemaan käyntiosuuksien myötä. Tien pohjat olivat kovat, joten näillä osuuksilla haluttiin saada hevosille palautusta. Käännyttiin metsätielle eikä siinäkään kovin hyvät pohjat olleet, mutta päästiin ottamaan laukkaosuuksia ja nyt alkoi olemaan jo innostusta Tuikullakin, hevosilla oli menohaluja ja annettiin mennä aika pitkä matka. Keskinopeus saatiin jo nousemaan. Siirryttiin välillä käyntiin ja otettiin sopiviin kohtiin laukkaosuuksia. Kun tämä metsätie päättyi, tulimme jo Herttuantielle ja täällä menimmekin suurimmaksi osaksi käyntiä, päästiin palautumaan ja lyhyttä raviosuutta väliin. Kun maali häämötti, päätettiin laukata maaliin. Kaikkinensa meni hyvin. Todettiin vain reitti siinä mielessä hankalaksi sorapäällysteisten teiden vuoksi ja tässä oli varmasti syy kahden ratsukon hylkäämiseen tässä luokassa.


Maaliin päästyämme riisuttiin Tuikku, laitettiin loimi ja  melkein samaan aikaan alkoikin satamaan paljon vettä. Juottaakin yritin Tuikkua, mutta ruoho maistui hyvin. Lähdimme tästä melko pian jo tarkastukseen ja paluusyke olikin sama kuin lähtösyke. Ravasi hyvin ja Tuikku sai hyväksytyn tuloksen. Minä olin liikuttunut. Saimme ruusukkeen ja kunniakirjan sekä Tuikku toi leipää kotiin. Palkinnoksi saimme spelttinäkkileipää monta pakettia ja niistä yhden jätin Tuikulle tallille. Tuikku on tienannut kotiin jo kisamatkaltaan ruokaa. Tuikku saakin jäädä kolmen päivän palautuslomalle, huomenna vain talutukset. Kaikkinensa meni mukavasti kisat, ajoin traikun kisapaikalle, parkkeerasin onnistuneesti. Kotiinlähtökin sujui hyvin, pääsin traikulla lähtemään ilman sähläämistä ja kotiinpaluu oli Tuikun mielestä parasta. Nyt vain lepäämään.





perjantai 25. elokuuta 2017

Valmistautumisia

Aika tuntuu vierähtävän niin nopeasti, ettei päivissä pysy mukana. Huomenna olisi matkaratsastuskisat. Kovin vähäisellä treenaamisella olemme lähdössä mukaan. Tosin matka on lyhin 16 km, mutta siltikin. Hevoselle reilumpaa kun kuntoa on nostettu tasaisesti ja päässyt totuttelemaan maastomatkoihin pidemmilläkin osuuksilla. Osallistujia luokkaan tulee 9, joista 3 on suomenhevosta. Tyttäreni ovat lähdössä mukaan. Nuorimmainen on kisapaikalla nimetty minun huoltajakseni ja tästä hän tuntuu olevan erityisen huvittunut. Paljon pitäisi muistaa ja viimeaikoina tai no pidemmän aikaa unohtelen asioita, helposti.

Tiistaina saapui kengittäjä ja etukengät korjattiin. Kengityksestä oli kulunut niin lyhyt aika ja kaviot olivat siltikin liian pitkät, joten niitä lyhennettiin. Ja tämä myös auttoi siihen, ettei takomista enää tullut. Etukaviot pyörähtävät nyt helpommin takajalkojen alta. Pääsimme Tuikun kanssa maastoon, teimme rauhallisen maaston, lyhyen reitin, sillä sää enteili ukkosta. Jyrähteli siihen malliin, että mietin onko parempi jäädä tallin alueelle vai maastoon. Mutta maaston valitsimme. Syksyn saapuessa tulee myös kelirikko ja senkin suhteen joudumme välillä jäämään kentälle. Siellä emme ole juurikaan ratsastaneet muutamaa kertaa lukuunottamatta ja nekin kokeiluluontoisesti. Ja ajot ovat jääneet puolentoista viikon ajaksi pois, joten tänään olisi aikomus valjastaa ja lähteä kärryillä maastoon. Näin saisi palauteltua eilisen maaston rasituksen ja valmistautua huomiseen kisamatkaan.

Matkaratsastusseuramme saapui eilen tallille. Kyseessä on pieni suomehevonen, alle 140 säkäinen ja hyvin liikkuva, esteistä innostuva. Heillä maastot eivät ole kovinkaan hyvät, joten päädyimme Huhtasaaren maastoihin. Lähdimme Iivarintien lenkille ja maasto meni mukavasti. Vieraassa ympäristössä hevonen käyttäytyi todellakin rauhallisesti ja Tuikku sai sitten johdatella kaverin sillan yli, mikä hieman jännitti kaveria. Muutoin tulimme perässä ja olihan kiva maasto. Sääkin oli kaunis ja ilta-auringossa oli mukava mennä. Vauhtiosuuksiakin oli ja minusta tuntuu siltä, että hevosten vauhti alkaa olemaan minulle liian rauhallista, vaikka reippaitahan ne olivat ja järkeviä. Pelto-osuuksillakin mentiin rauhallista laukkaa ja Tuikku tuntui kuullostelevan, missä kaveri menee eikä halunnut mennä sen lujempaa kuin toinenkaan. Uudessa ympäristössä sitä ei halua antaa hevosen mennä ihan liian lujaa, tiedän sen itsekin ja ovathan suomenhevoset järkeviä. Nämä vaikuttivat kivoilta kavereilta ja näin pääsemme yhdessä starttaamaan kisat, toivon mukaan. Kaikkihan on mahdollista kun on kyse hevosista. Mitä tahansa voi tapahtua ennen kisoja, nykyisin en tee mitään varmoja suunnitelmia kun yllättäviä tilanteita voi aina tulla.

maanantai 21. elokuuta 2017

Terapiassa :)

Tuikku on päässyt viikonlopun sangen kevyissä merkeissä. Syynä vasemman etukengän naulan irtoamiset. Kenkä on edelleen kiinni, mutta sisäsyrjältä irti. Joten kavion säästämiseksi en ole ratsastanut. Olemme menneet pyöröaitauksessa ja siellä on Tuikku ravannut ja mennyt käyntiä. Tiistaina kengittäjä ehtii käymään tarkistamassa kengityksen ja katsotaan korjataanko etukenkiä vai laitetaanko pelkät naulat. Koska tulevana lauantaina on matkaratsastuskisat Liesjärvellä. Sain tähän liittyen mukavan yllätyksen. Lohjalta tulee toinen ratsukko samoihin kisoihin ja samaan luokkaan. Menemme yhdessä, molemmilla piensuokit. Ja he tulevat nyt torstaina tallille ja menemme yhdessä maastoon. Näin kaverukset pääsevät jo tutustumaan toisiinsa. Tämä toinen suokki onkin säpäkämpi kuin Tuikku, joten siltä osin voikin olla kiva nähdä, miten reippaasti kulkevat, onko Tuikulla rauhoittava vaikutus vai saako kaveri Tuikun kuumenemaan. Se nähdään torstaina.

Tänään oli Karengon vuoro. Hänen ensimmäinen työpäivänsä loman jälkeen ja Tuikku oli toinen asiakas, tallin toinen hevonen sai rokotukset ensin. Tuikun rokotukset uusitaan kisojen jälkeen. Tuikulle oli tilattuna peräsuoliultra, koepala, verinäytteet ja raspaus. Kerroin Tuikun historiasta ja vatsan oireilusta. Helposti lanta löysenee ja on märkäpieruja ja tullut mukaan ilmavaivoja. Tosin nyt huhtikuusta lähtien ollut hyvävointinen, vatsa ollut hyvä, lanta hyvää, laitumella rehevällä osuudella lanta muuttui löysäksi ja tämän laitumen aikaan tuli  myös käytökseenkin muutosta. Halusin siis tutkia onko mahdollista suolistotulehdusta. Mutta nähtyään Tuikun ja silmäiltyään totesi, ettei ainakaan ole imeytymisongelmia eikä muutoinkaan oireilu, mitä on ollut aikaisemmin viittaisi suolistotulehdukseen, minkä kannalla en ole itsekään ollut. En ole myöskään epäillyt Tuikulla hiekkaa ja vatsahaavaa, ihan siitäkin syystä, että on suorittanut hyvin ja sen käytös ei ainkaan nykyisin antaisi viitteitä hiekkaan. Mutta tätä en ole epäillyt alunperinkään. Tuikulta on kuunneltu hiekkaääniä aikaisemminkin ja yleensä jos ääniä ei kuulu on 75% todennäköisyys, ettei hiekkaa ole.
Tuikulta kuunneltiin hiekkaääniä ja niitä ei kuulunut. Koska ultraäänitutkimukselle ei nähty syytä eikä hevosen vointi siihen muutoinkaan anna viitettä, otettiin hiekkakuvat. Ja niistä ei löytynyt hiekkaa. Mikä on toki  hyvä ja antaisi olettaa, että hiekka kulkeutuu sonnan mukana pois.

Heinästä keskustelimme ja se epäilys, mikä itselläni on ollut valkuaiselle reagoimisesta, on todennäköisin syy oireiluihin. Valkuaiselle reakoivia löytyy suomenhevosista ja heinässä valkuaista ei saa olla kovin paljon ainakaan Tuikun kohdalla. Vaikka heinä olisi kuinka hyvää arvoiltaan, ei se tarkoita sitä, että se sopisi kaikille. Eikä se tee heinästä huonoa jos siihen heinään hevonen reakoi. Mikä sopii toiselle voi toiselle olla sopimatonta. Karenko huomautti, että Tuikulla on metaboliseen taipumusta ja sanoinkin, että sitä on saatu laihtumaan ja edelleenkin painoa yritetään saada alaspäin. Metabolista testiä mietin jo keväällä, mutta peruin sen. Tuolloin otin mukaan Selectidin pienellä määrällä, mutta senkin olen jättänyt pois, jotta mitään turhaa ylimääräistä ei ole ruokinnassa mukana, jotta saataisiin laihtumaan. Keväällä lisäruokinnasta huolimatta Tuikku laihtui, mutta laidunkausi toi kiloja takaisin jonkin verran. Suolistotulehduksissa ja suolistosairauksissa jos sellainen Tuikulla olisi, näkyy se laihtumisena ja ruokahalun muutoksena. Ja tätähän ei Tuikulla ole, päinvastoin. Eikä sellaista oireilua, mikä antaisi ymmärtää suolistotulehdukseen, tämäkin varmistuu verikokeista. Olen tullut siihen tulokseen, että parasta heinää olisi se "köyhä" heinä etenkin hyvälle rehunkäyttäjälle. Tästä myös huomautti ex-tallikaverini, jolla pitkää kokemusta tallinpidosta ja kisannut esteillä. Karengollekin tästä huomautin, että nykyheinä Suomessa kun vaikuttaa olevan liian rehevää hevosille ja ylipainoa on. Minulla ei ole ollut Tuikulla isoja syöttömääriä, en käytä väkirehuja lukuunottamatta ennen klinikkakäyntiä, jolloin Tuikku sai väkirehua ja valkuaista alle lasketun ja pysyi hyvässä lihavuuskunnossa. Tuikku on saanut Luzernin haketta ja päiväannos on ollut max 300 gr / vrk. Siitäkin voi päätellä, että lisävalkuaista ei kovin paljon tule jos katsoo, mitä hake sisältää. Soijakaan ei 1-2 dl / vrk tuo paljon srv:tä eikä pellavakaan, nämäkin jäi pois kun huomattiin, että hevonen lihoo eikä näille tarvetta ole. Luzernia olen käyttänyt yleensä vatsan vuoksi, nykyisin sitä ei ole enää ruokinnassa mukana. Pelkästään heinä ja kivennäinen. Ja hyvin on voinut.

Nyt odotellaan verikokeiden tuloksia, tämä Karengon käynti köyhdytti kukkaroa, mutta olikin hyvää terapiaa korvien väliin. Kannatti. Tämä vahvisti myös sitä, että tunnen hevoseni ja olen ollut Tuikun kanssa sitä mieltä, että sen oireilu ei ole hiekasta eikä vatsahaavasta. Jälkimmäistä voidaan vielä arpoa, kun kuvattu ei ole, mutta siihen en aio lähteä. Tyhjät tynnyrit koliskoon edelleen. Karengon kanssa käydyn keskustelun pohjalta huomaan omien päätelmieni ja hevoseni tuntien olleeni samoilla linjoilla. Näin aion jatkaa eteenkinpäin.

Saimme myös lähtöluvan viikonlopun kisoihin. Halusin tarkistuttaa vasemman etujalan, sillä Tuikku kompuroi pariin otteeseen ja sitä ennen liukastui heinäpellolla lisänä vielä irtoilevat naulat kengässä. Tunnustelen jalat ja vasemmassa etujalassa sisäsyrjällä on verisuoni, mikä lähtee paksuna polven yläpuolelta ja kulkee polven sisäsyrjällä alas. Ja tämä oli mielestäni koholla vasemmassa etujalassa verrattuna oikeaan. Tätä tunnustelin pitkään ja hartaasti, mietin kuvittelenko vai onko totta. Pienoinen ero oli, mutta maanantaina ei ainakaan Karenko nähnyt eroa eikä nähnyt syytä jättäytyä kisoista pois. Parempi varmistaa, sillä ottaen huomioon Tuikun takaosan käytön, tuo se enemmän rasitusta etujalkoihin ja jännevamman riski tätä myöten on isompi. Myös etupolvien kulumille on riskinsä, kun kompensoi takaosan puutteitaan.

perjantai 18. elokuuta 2017

Kaverihepalla maastossa

Keskiviikkona lähdimme maastoilemaan Tuikun ja kaverin kanssa. Tällä kertaa vaihdoimme ratsuja ja menin isolla suokilla. Se on kuin valtamerilaiva ja tuntuikin leveältä Tuikkuun verrattuna. Maastoilu meni hyvin ja ratsuni oli reipas raviosuuksilla. Teimme Iivarintien lenkin ja takaisinpäin tullessa olikin mielenkiintoista kokeilla, miten iso suokki jaksaa laukata ja hyvinhän jaksoi. Tuikkuun verrattuna liikkeet tuntuivat paljon isommilta, askel oli pidempää ja vauhti vakaata sekä etenevää. Maasto sujuikin mukavasti ja hevoset tuntuvat viihtyvän keskenään näillä maastoilla oikein hyvin. Loppumatkalla vaihdettiin omiin hevosiin ja Tuikku tuntui niin pieneltä, kapoiselta sekä jalat tuntuivat menevän pitkällä Tuikun alla.


Torstain Tuikku sai pitää vapaata. Tänään menin tallille ja sieltähän se Tuikku tuli vastaan. Hyväntuulisena jälleen kerran. Tällä kertaa harjailin ja karvalähtö on todella runsasta, ollut jo pidemmän aikaa. Kengityksestä on kulunut puolitoista viikkoa ja nyt vasen etukenkä vaikuttaa löystyneen. Siitä lähti jo yksi naulakin pois viikolla. Kuiva kesä ja nyt taas kosteutta on vaikuttanut kavioihin. Ensi viikolla kengittäjä tuleekin korjaamaan etukengät kisalauantaita varten.


Tuikku pääsi tänään pyöröaitaukseen ja onhan se hoikistunut. Vatsan alalinjasta on selvästi vähentynyt rasvakerrosta ja liikkeessäkin näkyy, että kiloja on karissut. Ja olen tyytyväinen. Ylipaino kun lisää kaviokuumeriskiä. Pyöröaitauksessa menikin alussa käyntiä ja siitä raviin. Alkuosan kuvasin ja sitten akku hyytyi. Parhaimmat jäi näkemättä. Harjoiteltiin käyntiin ja raviin siirtymistä ja siinä vaihessa kun Tuikku alkoi syttymään liikkeestä, kehotus ravista käyntiin veikin aikaa. Ja hienoa ravia Tuikku esittikin. Kyllä se osaa liikkua hyvässä muodossa ja ryhdikkäänä, etenkin sitä tuntui innostavan kovin kun itsekin juoksin rinnalla. Emme olekaan pitkään aikaan menneet pyöröaitauksessa ja tämä oli siinäkin mielessä mukavaa vaihtelua, ettemme käyttäneet kovin pitkää aikaa aitauksessa vaan lähdimme pois ja takaisin tarhaan kavereiden luokse. Huomenna lauantaina taas kaverin kanssa maastoilemaan.







tiistai 15. elokuuta 2017

Elokuu, vielä on kesää jäljellä

Elokuu on puolivälissä ja kun katsoo ulos, näyttää vielä niin kesäiseltä. Voisin kuvitella, että olisi heinäkuu. On ilmoja pidellyt! Hienot, lämpimät säät. Hevoset löytyivät tänään laiduntarhasta, mikä merkitsee sitä, ettei paarmoja ole ollut niin paljon kuin muina päivinä. Sen verran tuuli eikä sää ollut ihan niin lämmin kuin maanantaina tai viikonloppuna, jolloin olikin hiostavan kosteaa. Vaikka kesän huonoutta valitellaankin niin itse olen ollut kesään tyytyväinen. Harrastaa on voinut monipuolisesti, ratsastaa, ajaa kärryillä, pyöräillä eikä ole ollut liian lämmin tai kylmä. Sateisia päiviä on välillä pitänyt, mutta ei sillä tavoin, että olisi esteenä ollut ratsastukselle tai pyöräilylle.


Ja Tuikku on voinut hyvin, lanta on hyvää, edelleenkin. Laidunaikana kun menivät uudelle laitumelle, missä heinä on ollut rehevää, muuttui Tuikun lanta täysin löysäksi läjäksi. Niin paljon vaikutti rehevä laidun, vähäisemmällä laitumella lanta on ollut parempaa ja nyt  kun on siirrytty esikuivatulle ja osin laitumelle, mitä nyt siellä on jäljellä, on lanta ollut jo hyvää. Nyt kun saanut psylliumia niin kasoja riittää. Poikkeuksellisesti niitä tuli tänään maastoillessa pariin kertaan, normaalisti kun tulee kerran tai useimmiten ei lainkaan, vaikka menisimme pitkänkin maaston. Ja lannat ovat hyvää, kosteita ja eheitä palleroita.

Tänään katselin Tuikkua ja se näyttääkin hyvältä. Lapaläskiä löytyy, kylkipanssaria, mutta ympärysmitta on pienentynyt. Hoikistuahan sen vielä pitäisi, mutta hitaasti hyvä tulee. Kyljet näyttävät jo edestä katsottuina soukemmalta, mutta onhan se vielä pullukka. Tänään kävimme Tuikun kanssa maastossa ja tällä kertaa laitoin Barefootin satulan. Nyt asentelin jalustimia vielä hieman eteenpäin ja tuntuukin paremmalta. Tuikku oli mahdottoman löysä, kyllä sitä  löntysteltiin ja vähän ravailtiin, pääasiassa mentiin käyntiä. Barefootin satula on istuimeltaan paras, mitä olen kokenut, tänäänkin. Mutta ne jalustinten paikat aiheuttaa päänvaivaa. Nyt olen asentanut ne niin eteen kuin mahdollista, nyt alkaa jo jalustimen metalliosat ottamaan kiinni kaareen ja epäilinkin, voiko niitä niin asentaa, mutta itselle näiden sijainti olisi näin hyvä. Kokeilin tuttavan Freemaxin rungotonta ja siinä jalustimien sijainti on huomattavasti parempi ja tuntui oikein hyvältä itsellenikin. Tässä Barefootissa taas istuin on pehmeä ja niin mukava. Barefoot sopii kevyeen maastoiluun oivallisesti, siinä istuminen on samaa kuin istuisi nojatuolissa ja katselisi hevosen korvien välistä vaihtuvia maisemia.




maanantai 14. elokuuta 2017

Maastoilua yksin ja yhdessä

Vähitellen pääsemme Tuikun kanssa normaalirytmiin, rutiineihin kiinni. Pihatossa on kuuden hevosen lauma ja näin helteillä paarmojen kiusatessa hevoset viihtyvät pihatossa ja sen läheisyydessä. Heinää saavat jo kaukaloon, laitumet ovat jo niin kaluttuja. Vielä ei Tuikusta näy vyötäröä, vaikka laitumilla ei juurikaan ole syömistä :) . Lauantaina lähdin Tuikun kanssa maastoon kahdestaan. Hieno, aurinkoinen päivä, mutta ne paarmat ja öttiäiset kiusasivat ihan riesaksi saakka jopa niin, ettei Tuikku keskittynyt muuhun kuin hätistelyyn. Olin ostanut vielä pantaan ötökkähuiskun, mikä edes vähän vähentäisi ötököiden häirintää. Tuikulla oli karvasatula ilman jalustimia ja menimme vielä maaston rauhallisesti, joitakin osuuksia ravissa ja laukassa, muutoin käyntiä. Ja oli kiva, lämmin maasto.

Sunnuntai oli Tuikulla vapaa, kävin vain hoitamassa, sillä perjantaina Tuikulla alkoikin psylliumkuuri ja tällä kertaa Eclipsen turvotettavaa psylliumin kokonaista siementä. Annosmäärää olen joka kerta suurentanut ja hyvin on alas mennyt kun mukana on omenan ja porkkananpaloja. Ja joka paikka on psylliumlimassa, vaatteissa, naamassa, kavioissa ja roiskuuhan sitä. Hyvin kuitenkin vatsaan menee ja tarkkaan yrittää Tuikku nuolla kuppiaan. Lanta on hyvää, sitä se on ollut ennen kuuriakin kun laitumelta alettiin siirtyä osittaiseen heinäruokintaan.

Tänään maanantaina lähdimme jo aamusta maastoon. Otimme kypäräkamerat mukaan ja omani on vyöllä kiinni turvaliivin yläosassa ja laukatessa tuleekin kuvattua Tuikun niskaa. Kuvauksen ja maisemien kannalta paras paikka onkin kypärässä ja taidan sen sinne seuraavan kerran asentaakin. Näin saan tallennettua maisemaa. Lähdimme Sulon kanssa ja pojat olivat reippaita. Metsätieosuudella lähdettiin raville ja kiihdyttelyksihän se molemmilla menikin. Maasto olikin kiva, pojilla intoa ja Tuikkukin oli vauhdikas, ohikin painateltiin. Ja paras osuus oli heinäpelto. Siinä menimme rauhallista vauhtia, sillä lauantaina oli satanut vettä sen verran paljon ja kun ei varmaksi tiennyt, miten märkä pohja on. Tuikunkin etujalkojen liike on niin isoa, että siinä helposti kaviot liukuu liukkaalla pohjalla. Niittymaisemat olivat todella kauniit, taidan mennä huomenna Tuikun kanssa kahdestaan kun menemme käyntilenkille taasen.

Kotimatkalla riitti virtaa pojilla, raviosuudet olivat laukkaosuuksia, Tuikkukin kiihdytteli ja oli innokas. Mutta siinä mielessä näiden kanssa on kiva mennä, vaikka jarrutkin unohtuisivat, ei tule kaahausta ja tunnetta, että menevät ilman ohjausta. Hyvin kuitenkin kuulolla, vaikka se jarrutusmatka venyykin välillä ja ehdotellaankin laukkaosuuksia. Olikin yksi parhaimmista maastoista pitkään aikaan.


lauantai 12. elokuuta 2017

Pilatesratsastustunti ja raviratapäivä

Torstaina meillä oli Lohjan raviradalla kunnan valtuustolle ja päättäjille suunnattu päivä. Meitä oli aika iso joukko vapaaehtoisia valmistelemassa päivää ja se onnistuikin hyvin. Päivä oli organisoitu hyvin ja paikalla mukavasti ihmisiä, ravihevosia, ratsuhevosia, montehevosia. Jari oli kuvaamassa tapahtumaa ja editoikin ihan kattavan videon päivästä, mistä tulee ilmi, mihin tapahtumalla pyritään. Ja kirsikkana kakun päällä olisi yleisötilaisuus syyskuussa, tarkoitus ratsastaa suomenhevosilla kaupungilla ja tähän aiomme tallin suokeilla lähteä mukaan. Katsotaan mitä saadaan yhteisillä voimilla aikaiseksi. Saammeko pitää raviradan se selviää tulevaisuudessa.



Tuikku on ilmoitettu matkaratsastuskisoihin, mutta käytännössä voi sattua kaikenlaista tässäkin välissä. Joten tavoite on asetettu. Eli kisoihin mennään jos siihen asti päästään terveenä ja toimintakykyisenä. Ja Tuikun loma loppui eilen pilatesratsastustuntiin. Se olikin mukava, siinä pääosassa on ratsastaja, hevonen on ikään kuin matto alla, mitä voimistelija käyttää. Aloitimme mielikuvista, ensin piti mennä käyntiä uraa pitkin. Keskittyä itseensä, mennä niin löyhin ohjin kuin se hevosen kanssa on mahdollista. Uraa kiertäessä tuli keskittyä hengitykseen ja omaan kehoon varpaista päähän saakka. Tunnustella, miltä liike tuntuu. Ja kun tätä oli tehty pari kierrosta, menimme keskelle, missä ohjaaja kyseli tuntemuksiamme. Yleensä alussa hengitys on pinnallista, paikat hieman jäykät jne. Teimme myös harjoituksia paikaltaan ja tämä oli sangen haastavaa, sillä Tuikkua häiritsi ympärillä parveilevat paarmat. Uraa pitkin käyntiä mennessä tuli kiinnittää huomiota myös jalkoihin, miten ne ovat jalustimissa, miltä liike tuntuu ja nämä kaikki kerrottiin ohjaajalle. Minulla oli tuntemus siinä, että painopiste tulee enemmän oikealle jalustimelle, ikään kuin vasen jää tyhjäksi.

Ensimmäistä uraa kiertäessämme Tuikku nyyskähti täysin yllättäen polvilleen, pysyin hyvin selässä ja tästäkin ohjaaja huomautti, että minulla on hyvä kehonhallinta. Kiitos Jepan ratsastustuntien kurin :D. Hänen oppinsa vielä tallella. Saman teki myös tunnin jälkeen kun menimme Huhtasaarentiellä, aivan yllättäen. Ja tämä voi johtua kraniosakraalihoidosta, missä selän liikkuvuutta ja etenkin selkäydinnesteenkiertoa parannetaan. Voi olla jälkiseuraamus, mikä ei ole huono vaan se, että kehossa on tapahtunut ilmeisesti kireyksien poistamista ja ötökät sekä refleksinomainen reaktio etuosan liikkeeseen kun paikat on saatu avattua. Täytyy seurata tietysti.

Harjoittelimme myös alaosan liikkuvuutta. Aloitimme harjoitukset siten, että otimme jalat pois jalustimilta. Jalka rentona, nilkka rentona. Nilkkaa tulisi kiertää ympyrää molempiin suuntiin. Tässä harjoituksessa huomasin, että liikerata oikeassa nilkassa on vaillinnainen ja vasen pyörii paremmin. Jalka ei saanut jännittyä. Seuraava harjoitus olikin lonkkien avaaminen. Tässä kohden liikkeen tulee lähteä lonkista, ei reisistä. Lähdetään kiertämään lonkkaa ulospäin ikään kuin ympyrällä, istuinluut paikallaan molempiin suuntiin. Tehtävä ei ollut helppo, sillä siinä tuli helposti kierrettyä reisistä kuin lonkasta. Kolmas harjoitus oli lonkkien nosto ja edelleenkin jalka rentona, lonkasta nosto niin korkealle ylös kuin voi polvi koukistuen. Ja sitä huomasi, miten vaikeita nämä liikkeet lonkissa ovat. Minulla on oikea lonkka selvästi hankalampi puoli. Neljäs harjoitus oli nostaa jalka hevosen kaulan yli siten, että istuinluu on paikallaan, ryhti suora ja vähän painaa yläosan kehoa eteenpäin. Olikin hankala liike ja lonkanseutu on se kirein kohta ainakin itsellä. Tämän jälkeen lähdimme käyntiin, nyt piti kuullostella, miltä itsestä tuntuu. Omalla kohdallani koin hengityksen olevan rauhallisempaa, pidempää. Mielenkiintoista olikin havaita, että tuntemus alajaloissa oli pehmeä, rento ja veri tuntui kiertävän hyvin. Painopiste tuntui hyvältä, päkiät jalustimilla ja jalka tuntui pysyvän hyvin paikoillaan, ei tarvinnut jännittyä eikä jännittää mistään. Pidin tunnista ja tätä aion kokeilla toistamiseen. Sillä tällä tunnilla keskitytään ratsastajaan ja hevonen pääsee vähemmällä ja minusta ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että tämä sopii erinomaisen hyvin molemmille.😃 Sain hyvää palautetta kehon käytöstäni ratsastuksessa, mukaudun hyvin hevosen liikkeeseen, mutta pään asennosta tulikin huomautusta, katseeni harhailee välillä alas, ylös. Joten minun tulisi pitää katse suoraan eteenpäin. Paikallaanolo harjoitukset hevosen kanssa olivat hyviä ja näitä aion myös jatkaa kotonani saadakseni lonkkiini liikkuvuutta ja joustoa. Tästä on varmasti apua ratsastuksessa.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kraniosakraalihoidossa

Tuikku on viettänyt edelleenkin lomaa, tekemättä mitään. Viettäen aikaa kavereiden kanssa. Ja mikä pahinta omistajasta vai Tuikusta parasta, kasvattaen vatsaa 😀. Työviikko on ollut kiireinen ja olen ollut mukana Lohjan raviradan puuhasteluissa. Joten Tuikun loma oli suunniteltu ja osui siltä kantilta oivalliseen rakoon. Ja kieltämättä tehnyt minullekin hyvää. Tänään oli taas niin mukava nähdä Tuikkua. Tulin vauhdilla tallille, kiireesti poika riimulla kiinni ja hoitopaikalle.


Olen kokeillut kiropraktikkoa ja todennut sen Tuikulle hyväksi. Ote-hieronta ei ole ehkä se juttu, mitä haluan Tuikun kanssa, en ollut hoidosta niin vakuuttunut eikä se mielestäni tuonut apua, iilimatohoitokaan ei vakuuttanut ja sen aiheuttamat hyytymät ja paukamat taas saivat miettimään kannattaako. Mutta kraniosakraalihoito vaikuttaa siltä, että se sopisi välihoidoksi Tuikulle kiropraktikkohoitojen välissä. Hevospalvelu Turpa toimii Lohjalla ja tallilaisen hyvä tuttu, joten sitä kautta päästiin tätäkin kokeilemaan. Hoito on rangan hoitoa ja sen avulla pyritään hoitamaan rankaa kaulasta selkään. Tuikulla oli hoidettavaa ja liikkuvuutta saatiin selkärankaan. Kerroin Tuikusta ja miten sitä on hoidettu, missä ongelmat (oikea takapolvi, vasen si-nivelessä hieman rosoisuutta) ja totesin, että epäilen kuitenkin sillä olevan perusongelman lonkan seutuvilla, rakenteellista tms. mitä en osaa sanoa, mutta tälle alueella minusta vaikuttaisi olevan perussyy. Kerroin myös ravitallin tallimestarin näkemyksen, että lantion / lannerangan alue on se, mistä ongelmat tulevat. Kuten myös, mitä on kuvattu ja mikä on Karengon näkemys. Hän on maininnut, että Tuikun tapa liikkua saa sen kipeytymään helposti.

Seurasin hoitoa ja miten rankaa saatiin liikkuvammaksi, otteet alussa olivat pehmeät, selkärangasta tunnustelevat, mutta hoidon jatkuessa huomattavan napakat. Hän myös yhdisti hierontaotteita hoitoon. Hän myös huomasi saman ongelman kuin ote-hieroja, sään takana on paikka, missä on ikään kuin vanha vaiva, tullut ilmeisemmin siloista, onko painanut tms. Sitä hän hoiti myös ja sai vastetta. Näytin myös silat ja hän neuvoikin, että on katsottava, ettei silat kallistu taakse vaan pysyvät liikkeessäkin paikallaan. Muutoin se painaa juuri siihen kohtaan, missä on vanhan vaivan tuomaa jälkeä. Satulasta vaiva ei mitä todennäköisemmin ole tullut tai sitten on satulan pitänyt liukua paljon taakse, jolloin kaari olisi ikävästi päässyt painamaan. Näin ei Tuikun kohdalla ole käynyt.
Hän siirtyi takaosaan ja vasemman puoleinen lanneranka on tiukempi, muutoin Tuikku vaikuttikin tyytyväiseltä. Ja hoidon yhteydessä Maria huomasi, että oikean puoleinen lonkka olisi matalammalla kuin vasen ja tätä pääsin itsekin kokeilemaan. Tätä hoitaessa näkyi myös sama, mikä liikkeessäkin rattailla käynnissä, mihin olen kiinnittänyt huomiota. Vasen puoli keinuu enemmän kuin oikea puoli. Ero ei ole kovin selvä, mutta sitä olen videoilta katsellut ja tämä selittäisi myös tämänkin havainnon oikeaksi, että oikea lonkka on alempana.

Olin vakuuttunut tästä hoidosta, että siitä on apua. Se ei ole pelkästään painelua vaan hoidossa otteet ovat välillä selvästi vahvat ja välillä on kevyen oloista painelua, millä saadaan rankaan liikkuvuutta ja irroitetaan kireyksiä. Minuun teki vaikutuksen myös hoidossa asiantuntemus ja se, että oli taitoa selittää asiakkaalle, mitä tekee. Hoidon tarkoituksena on pelkistetysti saada ranka liikkuvaksi, poistettua lihaskalvoista kireyksiä, tuoda joustoa rankaan ja samalla asiakkaana saa tietoa onglemakohdista. Ja Tuikkuhan oli tyytyväinen ja rento hoidon lopussa, hoito oli tehokasta. Hoidon jälkeen suositellaan parin päivän lepoa ja sehän sopii, näin oli alunperinkin tarkoitus jatkaa.

maanantai 7. elokuuta 2017

Peltorallittelu, lomailua ja kuninkuusravit

Paljon on tapahtunut näinkin lyhyessä ajassa. Ennen Tuikun lomallejääntiä, kävimme keskiviikkoiltana Tuikun ja kaverin kanssa maastossa. Ja olipa hieno. Parhaimmat maastoilut tuntuvat tulevan silloin kun ei ole kameraa tallentamassa. Sää oli kuiva, lämmin, aurinkoinen. Laitoin Tuikulle karvasatulan ja kuolaimettomat. Siltikin mentiin vauhtiosuuksia ihan mukavasti ja parasta oli kun menimme Tuikku ja Sulo ajetulla heinäpellolla (näiltä pelloilta heinä kaadetaan, mutta sitä ei kerätä syötäväksi) rinnatusten. Ja ne maisemat, se tunnelma, lämpö, aurinko. Kaikki yhdessä. Ja entäs hevoset, kaahailivatko ne. Ei, tulivat reippaasti, mutta hyvällä mielellä ja tuntumalla. Näistä hetkistä jää jokaiselle hyvä ja tyytyväinen mieli. Tähän päivään olikin hyvä jättää Tuikku lomalle.

En ole ollut ratsastamatta, perjantaina kävinkin nopealla päätöksellä tuttavan hevosta ratsastamassa ja olikin kiva kokemus. Nähdä pitkästä aikaa ja nähdä hevosia, mitkä ovat myös suht hyvässä lihavuuskunnossa, eivät lihavia kuten omani. :D Tosin Tuikulla ympärysmitta on kutistunut, joten ei se talvisissa mitoissa onneksi ole, sen kutistumisen huomasi kun laitoin karvasatulan ja vyön ja menikin helposti kiinni. Mutta olisihan sitä pudotettavaa. Toisaalta on hyvä mennä vieraalla ja huomata, ettei omassa kuitenkaan ole niin suurta vikaa ratsastaessa kuin olen itse empinyt. Päinvastoin. Voin olla ihan tyytyväinen nykyiseen kuntoon ja tapaan liikkua maastossa ja radalla, joten valoisin mielin Tuikun kanssa eteenpäin.

Ja entäs kuninkuusravit. Ne olivat hieno kokemus. Minulle on taas😀 iskenyt hevoskärpänen ja olen kiinnostunut ravipuolesta entistäkin enemmän. Ja on vain todettava kuninkuusraveista huolimatta, että lämpöistenkin seuraaminen radalla on hienoa. Kyllä ne lujaa menevät ja osalla on omintakeinen tyyli ravata. Suomenhevosten lähdöt seurasin kaikki kunkkareiden viimeiseen lähtöön saakka. Tämän jälkeen suuntasimme kotiin bussilla. Ja Jarikin noviisina oli kiinnostunut tapahtumasta, piti sitä hyvinkin onnistuneena ja juonnot olivat hyvät. Ei ehtinyt muuta ylimääräistä tekemään, oli niin paljon mielenkiintoista seurattavaa. Ja entäs Viesker, Tuikun isoisä emän puolelta. Tuli esittäytymään radalla. Siinä kostui molempien silmäkulmat, niin oli liikuttava hetki nähdä Viesker ja hänen omistajansa sekä haastattelu. On se vain hienoa, että on ravit, missä miehet ovat mukana. Ja miten se hevonen voi saada miehenkin sydämen sulamaan. Miten ravit voivatkin saada herkistymään. Oli myös liikuttavaa nähdä SaagaS:n omistajan reagointia kun selvisi kuningatarkisan voittaja. Ei siinä omistajakaan kyennyt haastatteluun kun oli koottava itseään. Se yhteinen taival hevosen kanssa ja suoritus loppuun asti.  Aivan mahtava tapahtuma olikin kuninkuusravit. Suosikkini Akaasia ei voittanut kuningatartitteliä eikä Costello. Lupasin toki heinäntoimittajalle (on asiakkaanani), että mainostan hänen heiniään jos Costellosta tulee ravikuningas. Ilmeisen hyvää heinää on kun on läpi vuoden juossut hyvin.



Sitten olenkin mielenkiintoisen haasteen edessä. Kun on hevoskärpänen iskenyt,  voin suurempaa kuumetta lievittää hevosella. Ja pääsen mukaan nuoren ravurin / ratsun alun rinkiin. Oma osuuteni on käsittelyssä, siinä on oma vahvuuteni. Sitä tuntee nuortuvansa kun pääsee mukaan nuoren hevosen elämään sivuroolissa, mutta kuitenkin pääsee seuraamaan kehitystä.

Tänään maanantaina menin tallille. Tuikulla oli kengitys. Hyvässä kunnossa ja tyytyväinen heppa vastassa. Vähän katseli kauempana kun tulin tallile jo niin aikaisin. Kengitysväliksi meille tulee 6 viikkoa, tämä 7 vkoa oli myös hyvä, mutta omasta mielestäni lyhyempi on parempi. Talvella väli voi olla pidempi, mutta ainakin näillä keleillä on hyvä, ettei kengitysväliä jätä liian pitkäksi. Nyt on taas huollettu kaviot. Viikolla on hieronta ja perjantaina pilatesratsastustunti. Elokuussa tulee Karenko ja raspaukset ja muut tutkimukset tehdään ennen kisoja.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Raviradalla kahdestaan

Tiistaina lähdimme Tuikun kanssa kahdestaan raviradalle. Tällä kertaa ei ollut kaveria mukana edes seuraneitinä. Vielä en ole kovin hyvä traikulla peruuttamaan, tällä kertaa ei sujunutkaan peruutukset ihan nappiin tai ainakin siltä itsestä tuntui. Kenellekään ei aiheutunut vahinkoa vain itsetuntoa hieman riipaisi kun traikun suunta ei mennyt sinne, minne oli tarkoitus 😀. Kun edelleenkin pitää miettiä, mihin suuntaan ohjauspyörää pitäisi kääntää, jotta saan traikun toimimaan kuten yritän. Välillä liian jyrkkää käännöstä ja sitten taas suoristusta. Jokatapauksessa pääsimme raviradalle ja takaisin onnistuneesti. Kun Tuikku on kyydissä, tällöin olen jo valmiiksi traikun peruuttanut siten, että pääsen suoraan eteenpäin.

Muutoinhan trailerimme sopii tarkoituksiimme vallan mainiosti. Vaikkei se ulkonäöllisesti täytäkään nykyajan hienouksia. Ei se kiillä eikä se edes näytä modernilta kopilta. Ensimmäisissä maastoratsastuskisoissa erotuimme sujuvasti joukosta, muilla oli nykyaikaiset ja hienot kopit ja me tulimme kuin "vanha raviäijä" vanhalla kopillamme joukkoon, mistä erotuimme. Olin ollut siinä kuvitelmassa, että maastoratsastusta harrastavat eivät panosta niinkään siihen, miltä näyttää, mutta hevospuolella vaikuttaa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että lajissa kuin lajissa on omat ulkonäkövaatimuksensa niin välineillä kuin satulasta ja suitsista puhumattakaan. Minä toki ajattelin, että onneksi ravipuolella panostetaan siihen, mikä on tärkeintä ja uskalletaan tulla vähän rujommallakin kopilla. Mutta Vermon kisoissa käytyämme totesin, että ravipuolellekin on alkanut tulemaan kiiltoa ja desingia, kaikki näytti niin uudelta. Mutta onhan meidän kopistamme moneen, sillä on viety risut, roskat ja roinat kaatopaikalle, se on ollut muuttoapuna ja leirin varastokoppina. Monessa mukana ja päätarkoitus toimia myös Tuikun koppina. Hyväkuntoinenkin on ja hintaansa nähden passeli koppi. Koppia aiomme ulkoiluttaa tulevissa matkaratsastuskisoissa ja niihin joudun lähtemään ihan omin avuin. Huoltomieheni ei pääse, kaksi samanaikaista tapahtumaa ja valinta ei osunut meidän kannaltamme napakymppiin, mutta houkuttelin nuorimmaisen mukaan avukseni. Seuraluokassa on matkapituutena 16 km, joten siinä ei tule välihuoltoa, jolloin tyttäreni tehtävänä on olla enemmänkin seurana ja pitää Tuikkua kun joudun ilmoittautumaan ja katsomaan reittiselostuksen. Jännittävintä toki on, kuinka osaan perille ja se parkkeeraus 😏.

Tiistainen retki onnistui hienosti. Tuikun harjasin tallilla ja laitoin suojat jalkaan ja koppiin. Hieman puhinaa selvästi kun näki kopin, taasko mennään. Ajomatka taittui hyvin, satoi vettä, muttei se estänyt retkeämme raviradalle eikä tuulilasin pyyhkijäkään, missä toimi vain kuljettajan puoleinen sulka. Tämäkin vaatii korjausta. Yritän ajaa rauhallisesti ja välttäen suurimpia pompotuksia. Ajomatka sujui hyvin ja perille päästyämme olimme taas kerran ainoat radalla olijat. Tuikku oli rauhallinen ja tyyni kuten aina. Valjastus meni sujuvasti ja siinä me olimme kahden, hiljaisina ja tyyninä. Vähän juttelin ja välillä rapsuttelin. Kun olin saanut valjastuksen valmiiksi niin menoksi. Mutta tässä kohden kokemattomuus tulikin esiin. Nyt kun on hiittikärryt niin niille nouseminen ei vielä suju helposti. Minun pitäisi siis hypähtää kyytiin takaperin ja kääntyä ympäri, asettaa jalat telineille. Ennenkuin olin edes tähän päässyt, oli Tuikku jo liikkeellä. Minä vielä maassa ja pyysin hidastamaan, Tuikku meni ympyrää ja osoitin sen paalujen väliin valjastuspaikalle. Sitten kömpelösti kyytiin ja hyvinhän pääsimme liikkeelle. Tätä istuimeen hypähtämistä joudunkin harjoittelemaan, tämäkin kun pitäisi onnistua ns. vauhdista kyytiin ja menoksi 😎. Minulla on vielä paljon maneereita opittavana.

Ravirataharjoituksemme kesti 45 minuuttia. Aloittelimme kierroksen käynnillä ja annoin mennä löyhillä ohjilla. Siitä raviin sillä vauhdilla, mikä Tuikusta vaikutti sopivalta. Kierros tätä ja kolmannella jatkoimme reippaammin. Kun tämä kierros oli tehty loppuun, otimme hiittisuorat vauhdikkaasti, kurviin hidastusta. Aloitimme oikeasta kierroksesta ja toinen harjoituskerta vasempaan. Vasempaan aloitimme hölkkäravilla puolitoista kierrosta ja siitä sitten hiittisuorat vauhdilla. Kaikessa toimi ja nyt huomaan, että nopeimmassakaan vauhdissa ei tullut enää laukkaa niin herkästi kuin aikaisemmin. Vähän vielä treenausta, saamme nopeutta lisättyä ja selvästikin kunto on parantunut. Nyt ei Tuikku ollutkaan niin hikinen kuin aikaisemmilla kerroilla. Meidän harjoituskertamme ovat siihen nähden kevyitä, mitä yleensä ravurit menevät. Jos vertaa Tuikun hikoamista niin se on oikeisiin ravureihin verrattuna ns. kuiva, vaikka olisikin hionnut. Ei  läpimärkä edes hiittisuorien jälkeen. Kaikenkaikkiaan harjoituskertamme onnistui hyvin. Etenkin se, että Tuikku on hyvinkin rauhallinen ja tyyni, ei jännity, eikä säiky turhista. Ja tiedän, ettei tämä johdu minusta tai siitä, miten olen. Tuikku on tyytyväisen oloinen hevonen ja tämä näkyy sen olemuksesta ja siitä, miten se ympäristöön reakoi. Kuten tallinpitäjä sanoikin, se on iloinen hevonen ja se näkyy siitä. Tyytyväinen ja hyvällä mielellä. Niin minäkin. Pääsimme tallille ennen yhdeksää ja vein Tuikun tarhaan. Tuikku saakin jäädä reilun viikon lomalle, sen se on ansainnutkin. Tänään käyn vain kävelemässä sen kanssa. Ensi viikolla onkin Tuikulla huoltoviikkoa ja saman viikon perjantaina pilatesratsastustunti. Siihen asti saakoon Tuikku olla tekemättä mitään.