maanantai 14. elokuuta 2017

Maastoilua yksin ja yhdessä

Vähitellen pääsemme Tuikun kanssa normaalirytmiin, rutiineihin kiinni. Pihatossa on kuuden hevosen lauma ja näin helteillä paarmojen kiusatessa hevoset viihtyvät pihatossa ja sen läheisyydessä. Heinää saavat jo kaukaloon, laitumet ovat jo niin kaluttuja. Vielä ei Tuikusta näy vyötäröä, vaikka laitumilla ei juurikaan ole syömistä :) . Lauantaina lähdin Tuikun kanssa maastoon kahdestaan. Hieno, aurinkoinen päivä, mutta ne paarmat ja öttiäiset kiusasivat ihan riesaksi saakka jopa niin, ettei Tuikku keskittynyt muuhun kuin hätistelyyn. Olin ostanut vielä pantaan ötökkähuiskun, mikä edes vähän vähentäisi ötököiden häirintää. Tuikulla oli karvasatula ilman jalustimia ja menimme vielä maaston rauhallisesti, joitakin osuuksia ravissa ja laukassa, muutoin käyntiä. Ja oli kiva, lämmin maasto.

Sunnuntai oli Tuikulla vapaa, kävin vain hoitamassa, sillä perjantaina Tuikulla alkoikin psylliumkuuri ja tällä kertaa Eclipsen turvotettavaa psylliumin kokonaista siementä. Annosmäärää olen joka kerta suurentanut ja hyvin on alas mennyt kun mukana on omenan ja porkkananpaloja. Ja joka paikka on psylliumlimassa, vaatteissa, naamassa, kavioissa ja roiskuuhan sitä. Hyvin kuitenkin vatsaan menee ja tarkkaan yrittää Tuikku nuolla kuppiaan. Lanta on hyvää, sitä se on ollut ennen kuuriakin kun laitumelta alettiin siirtyä osittaiseen heinäruokintaan.

Tänään maanantaina lähdimme jo aamusta maastoon. Otimme kypäräkamerat mukaan ja omani on vyöllä kiinni turvaliivin yläosassa ja laukatessa tuleekin kuvattua Tuikun niskaa. Kuvauksen ja maisemien kannalta paras paikka onkin kypärässä ja taidan sen sinne seuraavan kerran asentaakin. Näin saan tallennettua maisemaa. Lähdimme Sulon kanssa ja pojat olivat reippaita. Metsätieosuudella lähdettiin raville ja kiihdyttelyksihän se molemmilla menikin. Maasto olikin kiva, pojilla intoa ja Tuikkukin oli vauhdikas, ohikin painateltiin. Ja paras osuus oli heinäpelto. Siinä menimme rauhallista vauhtia, sillä lauantaina oli satanut vettä sen verran paljon ja kun ei varmaksi tiennyt, miten märkä pohja on. Tuikunkin etujalkojen liike on niin isoa, että siinä helposti kaviot liukuu liukkaalla pohjalla. Niittymaisemat olivat todella kauniit, taidan mennä huomenna Tuikun kanssa kahdestaan kun menemme käyntilenkille taasen.

Kotimatkalla riitti virtaa pojilla, raviosuudet olivat laukkaosuuksia, Tuikkukin kiihdytteli ja oli innokas. Mutta siinä mielessä näiden kanssa on kiva mennä, vaikka jarrutkin unohtuisivat, ei tule kaahausta ja tunnetta, että menevät ilman ohjausta. Hyvin kuitenkin kuulolla, vaikka se jarrutusmatka venyykin välillä ja ehdotellaankin laukkaosuuksia. Olikin yksi parhaimmista maastoista pitkään aikaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.