lauantai 26. elokuuta 2017

Matkaratsastuskisat

Ennen lauantaita kävin Tuikun kanssa perjantai-illalla kärryajelulla. Palauteltiin keskiviikon maasto ja Tuikku liikkui hyvin. Menikin taas aikaa Tuikun valjastukseen. Ajon jälkeen laitoin tarvikkeet autoon lauantain matkaratsastuskisoja varten. Minun piti herätä jo puoli viiden aikaan, joten halusin varmistaa, että kaikki on varmasti mukana. Enkä oikein saanut unta. Jännittihän kisat. Kisareitti oli nähtävissä kartalta ja etsin osuudet Metsähallituksen retkikartalta ja sieltä näkyi, että kyseessä olisi reitti autoteitä pitkin.



Matkaan pääsimme lähtemään kuuden jälkeen aamulla. Molemmat tyttäreni olivat mukana ja nuorimmaisen herättely vaatiikin aikaa. Mutta päästiin kuin päästiinkin matkaan. Hakemaan Tuikku, mikä oli sangen hämmästynyt, että joko taas tulen ja tähän aikaan aamusta. Nopeat harjaukset, suojien laitot ja traikkuun. Pienen mutkan jälkeen toisella yrittämällä traikkuun ja matkaan. Olin varautunut kaikkeen. Varautunut siihen, ettei tule lähtölupaa. Varautunut siihen, etten osaa perille. Kaikkeen yritin varautua etukäteen. Paikanpäälle pääsimmekin suunnitellusti kahdeksan jälkeen. Kisareitin selostus olisi 8.45 ja matkalle lähtö klo 10. Joten minulla oli aikaa kulutettavana ja Tuikku oli kisapaikalla melkoinen hösö, siinä oli Juulialla pitelemistä kun toinen halusi syödä vihreää kun sitä kerran niin rehevästi jalkojen alla oli. Taluttelin Tuikkua, yritin saada juomaan vettä, mutta ei maistunut, ei malttanut. Hirnuttiin vähän kaikille ja katseltiin ympärille. Ei ihan niin häslä kuin ensimmäisella matkaratsastuskerralla. Mutta kentällä mentyämme muutaman kierroksen talutuksessa menimme eläinlääkäritarkastukseen ja Tuikulla oli lähtösyke 44 ja lähtöluvan sai myös raviosuuden jälkeen.

Matkaan lähtijöitä oli 9 hevosta ja lähdimme etujoukoissa. Edellä painatteli arabi ja sitä ennen taisi lähteä ravuri ja lähtivätkin reippaasti. Tuikkuhan ei halunnut jäädä viimeiseksi ja ravurin askelein vedettiin perään ja laukatkin otettiin. Oi sitä intoa, mutta ei kuulolla. Kun päästiin arabin tuntumaan, niin ohikin olisi pistellyt, mutta siinä vaiheessa pidätin jo napakammin. Takana tuleva Toffee sai meidät kiinni ja päästiin jatkamaan asfalttitietä pitkin. Mentiin nurmikaistaleella ja arabi siirtyi raville, Toffee myös ja Tuikku. Tuikusta vauhti oli sille hidas, se olisi alkuinnostuksen höyryissä halunnut mennä vähän reippaammin ja kokeili pukkia, vähän mietti hetken perästä toista, mutta jäi empimiseksi. Asfalttitien jälkeen käännyimme oikealle, hiekkatie, missä ajourat aika sileät, mutta soraa silti. Tien reunus oli osittain pehmeähköä hiekkaa soralla. Ja meidän piti ravata ja ravattiinkin aika pitkä matka. Keskinopeus olikin hyvä vielä tässä vaiheessa, 10,9 km / h. Arabi halusi mennä nopeammin ja meidän kolmen joukko jäi sitten omaksi ryhmäksi, kaksi piensuokkia ja lämppäri. Otimme välillä käyntiosuuksia ja seurasin SportsTrackerin kautta keskinopeutta mikä alkoi laskemaan käyntiosuuksien myötä. Tien pohjat olivat kovat, joten näillä osuuksilla haluttiin saada hevosille palautusta. Käännyttiin metsätielle eikä siinäkään kovin hyvät pohjat olleet, mutta päästiin ottamaan laukkaosuuksia ja nyt alkoi olemaan jo innostusta Tuikullakin, hevosilla oli menohaluja ja annettiin mennä aika pitkä matka. Keskinopeus saatiin jo nousemaan. Siirryttiin välillä käyntiin ja otettiin sopiviin kohtiin laukkaosuuksia. Kun tämä metsätie päättyi, tulimme jo Herttuantielle ja täällä menimmekin suurimmaksi osaksi käyntiä, päästiin palautumaan ja lyhyttä raviosuutta väliin. Kun maali häämötti, päätettiin laukata maaliin. Kaikkinensa meni hyvin. Todettiin vain reitti siinä mielessä hankalaksi sorapäällysteisten teiden vuoksi ja tässä oli varmasti syy kahden ratsukon hylkäämiseen tässä luokassa.


Maaliin päästyämme riisuttiin Tuikku, laitettiin loimi ja  melkein samaan aikaan alkoikin satamaan paljon vettä. Juottaakin yritin Tuikkua, mutta ruoho maistui hyvin. Lähdimme tästä melko pian jo tarkastukseen ja paluusyke olikin sama kuin lähtösyke. Ravasi hyvin ja Tuikku sai hyväksytyn tuloksen. Minä olin liikuttunut. Saimme ruusukkeen ja kunniakirjan sekä Tuikku toi leipää kotiin. Palkinnoksi saimme spelttinäkkileipää monta pakettia ja niistä yhden jätin Tuikulle tallille. Tuikku on tienannut kotiin jo kisamatkaltaan ruokaa. Tuikku saakin jäädä kolmen päivän palautuslomalle, huomenna vain talutukset. Kaikkinensa meni mukavasti kisat, ajoin traikun kisapaikalle, parkkeerasin onnistuneesti. Kotiinlähtökin sujui hyvin, pääsin traikulla lähtemään ilman sähläämistä ja kotiinpaluu oli Tuikun mielestä parasta. Nyt vain lepäämään.





4 kommenttia:

  1. Onnittelut hyväksytystä suorituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Toivottavasti Lohjan kisoissa on paremmat pohjat, muutoin täytyykin sitten jättää väliin. Liesjärven kisoissa en ollut aikaisemmin käynyt ja kuvittelin etukäteen, että siellä sitten olisi hyvät maastot. Mutta maanteitä pitkin, hyväpohjaisia metsäteitä löytyi, mutta näihin ei maanomistajilta todennäköisesti saa lupaa mennä. Kipassa oli tiedotettu teiden pohjista, joten siltä osin tieto lähtijöille oli jo tiedossa.

      Poista
  2. Hyvä te! Me oltiin sen kovan sadekuuron aikana juuri kisataipaleella, oli kyllä aika kylmää vettä...Näin teidät vilaukselta, mutta en ehtinyt tulla juttelemaan, harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihan Tuikun ansiota. Lohjalla toivon mukaan nähdään, sinne suunnitteilla tulla, mutta ainahan voi väliin tulla vaikka mitä yllättäviä esteitä. Jos vain kaikki käy suunnitelmien mukaan niin kuukauden päästä taas uusi koitos. :)

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.