maanantai 7. elokuuta 2017

Peltorallittelu, lomailua ja kuninkuusravit

Paljon on tapahtunut näinkin lyhyessä ajassa. Ennen Tuikun lomallejääntiä, kävimme keskiviikkoiltana Tuikun ja kaverin kanssa maastossa. Ja olipa hieno. Parhaimmat maastoilut tuntuvat tulevan silloin kun ei ole kameraa tallentamassa. Sää oli kuiva, lämmin, aurinkoinen. Laitoin Tuikulle karvasatulan ja kuolaimettomat. Siltikin mentiin vauhtiosuuksia ihan mukavasti ja parasta oli kun menimme Tuikku ja Sulo ajetulla heinäpellolla (näiltä pelloilta heinä kaadetaan, mutta sitä ei kerätä syötäväksi) rinnatusten. Ja ne maisemat, se tunnelma, lämpö, aurinko. Kaikki yhdessä. Ja entäs hevoset, kaahailivatko ne. Ei, tulivat reippaasti, mutta hyvällä mielellä ja tuntumalla. Näistä hetkistä jää jokaiselle hyvä ja tyytyväinen mieli. Tähän päivään olikin hyvä jättää Tuikku lomalle.

En ole ollut ratsastamatta, perjantaina kävinkin nopealla päätöksellä tuttavan hevosta ratsastamassa ja olikin kiva kokemus. Nähdä pitkästä aikaa ja nähdä hevosia, mitkä ovat myös suht hyvässä lihavuuskunnossa, eivät lihavia kuten omani. :D Tosin Tuikulla ympärysmitta on kutistunut, joten ei se talvisissa mitoissa onneksi ole, sen kutistumisen huomasi kun laitoin karvasatulan ja vyön ja menikin helposti kiinni. Mutta olisihan sitä pudotettavaa. Toisaalta on hyvä mennä vieraalla ja huomata, ettei omassa kuitenkaan ole niin suurta vikaa ratsastaessa kuin olen itse empinyt. Päinvastoin. Voin olla ihan tyytyväinen nykyiseen kuntoon ja tapaan liikkua maastossa ja radalla, joten valoisin mielin Tuikun kanssa eteenpäin.

Ja entäs kuninkuusravit. Ne olivat hieno kokemus. Minulle on taas😀 iskenyt hevoskärpänen ja olen kiinnostunut ravipuolesta entistäkin enemmän. Ja on vain todettava kuninkuusraveista huolimatta, että lämpöistenkin seuraaminen radalla on hienoa. Kyllä ne lujaa menevät ja osalla on omintakeinen tyyli ravata. Suomenhevosten lähdöt seurasin kaikki kunkkareiden viimeiseen lähtöön saakka. Tämän jälkeen suuntasimme kotiin bussilla. Ja Jarikin noviisina oli kiinnostunut tapahtumasta, piti sitä hyvinkin onnistuneena ja juonnot olivat hyvät. Ei ehtinyt muuta ylimääräistä tekemään, oli niin paljon mielenkiintoista seurattavaa. Ja entäs Viesker, Tuikun isoisä emän puolelta. Tuli esittäytymään radalla. Siinä kostui molempien silmäkulmat, niin oli liikuttava hetki nähdä Viesker ja hänen omistajansa sekä haastattelu. On se vain hienoa, että on ravit, missä miehet ovat mukana. Ja miten se hevonen voi saada miehenkin sydämen sulamaan. Miten ravit voivatkin saada herkistymään. Oli myös liikuttavaa nähdä SaagaS:n omistajan reagointia kun selvisi kuningatarkisan voittaja. Ei siinä omistajakaan kyennyt haastatteluun kun oli koottava itseään. Se yhteinen taival hevosen kanssa ja suoritus loppuun asti.  Aivan mahtava tapahtuma olikin kuninkuusravit. Suosikkini Akaasia ei voittanut kuningatartitteliä eikä Costello. Lupasin toki heinäntoimittajalle (on asiakkaanani), että mainostan hänen heiniään jos Costellosta tulee ravikuningas. Ilmeisen hyvää heinää on kun on läpi vuoden juossut hyvin.



Sitten olenkin mielenkiintoisen haasteen edessä. Kun on hevoskärpänen iskenyt,  voin suurempaa kuumetta lievittää hevosella. Ja pääsen mukaan nuoren ravurin / ratsun alun rinkiin. Oma osuuteni on käsittelyssä, siinä on oma vahvuuteni. Sitä tuntee nuortuvansa kun pääsee mukaan nuoren hevosen elämään sivuroolissa, mutta kuitenkin pääsee seuraamaan kehitystä.

Tänään maanantaina menin tallille. Tuikulla oli kengitys. Hyvässä kunnossa ja tyytyväinen heppa vastassa. Vähän katseli kauempana kun tulin tallile jo niin aikaisin. Kengitysväliksi meille tulee 6 viikkoa, tämä 7 vkoa oli myös hyvä, mutta omasta mielestäni lyhyempi on parempi. Talvella väli voi olla pidempi, mutta ainakin näillä keleillä on hyvä, ettei kengitysväliä jätä liian pitkäksi. Nyt on taas huollettu kaviot. Viikolla on hieronta ja perjantaina pilatesratsastustunti. Elokuussa tulee Karenko ja raspaukset ja muut tutkimukset tehdään ennen kisoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.