keskiviikko 2. elokuuta 2017

Raviradalla kahdestaan

Tiistaina lähdimme Tuikun kanssa kahdestaan raviradalle. Tällä kertaa ei ollut kaveria mukana edes seuraneitinä. Vielä en ole kovin hyvä traikulla peruuttamaan, tällä kertaa ei sujunutkaan peruutukset ihan nappiin tai ainakin siltä itsestä tuntui. Kenellekään ei aiheutunut vahinkoa vain itsetuntoa hieman riipaisi kun traikun suunta ei mennyt sinne, minne oli tarkoitus 😀. Kun edelleenkin pitää miettiä, mihin suuntaan ohjauspyörää pitäisi kääntää, jotta saan traikun toimimaan kuten yritän. Välillä liian jyrkkää käännöstä ja sitten taas suoristusta. Jokatapauksessa pääsimme raviradalle ja takaisin onnistuneesti. Kun Tuikku on kyydissä, tällöin olen jo valmiiksi traikun peruuttanut siten, että pääsen suoraan eteenpäin.

Muutoinhan trailerimme sopii tarkoituksiimme vallan mainiosti. Vaikkei se ulkonäöllisesti täytäkään nykyajan hienouksia. Ei se kiillä eikä se edes näytä modernilta kopilta. Ensimmäisissä maastoratsastuskisoissa erotuimme sujuvasti joukosta, muilla oli nykyaikaiset ja hienot kopit ja me tulimme kuin "vanha raviäijä" vanhalla kopillamme joukkoon, mistä erotuimme. Olin ollut siinä kuvitelmassa, että maastoratsastusta harrastavat eivät panosta niinkään siihen, miltä näyttää, mutta hevospuolella vaikuttaa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että lajissa kuin lajissa on omat ulkonäkövaatimuksensa niin välineillä kuin satulasta ja suitsista puhumattakaan. Minä toki ajattelin, että onneksi ravipuolella panostetaan siihen, mikä on tärkeintä ja uskalletaan tulla vähän rujommallakin kopilla. Mutta Vermon kisoissa käytyämme totesin, että ravipuolellekin on alkanut tulemaan kiiltoa ja desingia, kaikki näytti niin uudelta. Mutta onhan meidän kopistamme moneen, sillä on viety risut, roskat ja roinat kaatopaikalle, se on ollut muuttoapuna ja leirin varastokoppina. Monessa mukana ja päätarkoitus toimia myös Tuikun koppina. Hyväkuntoinenkin on ja hintaansa nähden passeli koppi. Koppia aiomme ulkoiluttaa tulevissa matkaratsastuskisoissa ja niihin joudun lähtemään ihan omin avuin. Huoltomieheni ei pääse, kaksi samanaikaista tapahtumaa ja valinta ei osunut meidän kannaltamme napakymppiin, mutta houkuttelin nuorimmaisen mukaan avukseni. Seuraluokassa on matkapituutena 16 km, joten siinä ei tule välihuoltoa, jolloin tyttäreni tehtävänä on olla enemmänkin seurana ja pitää Tuikkua kun joudun ilmoittautumaan ja katsomaan reittiselostuksen. Jännittävintä toki on, kuinka osaan perille ja se parkkeeraus 😏.

Tiistainen retki onnistui hienosti. Tuikun harjasin tallilla ja laitoin suojat jalkaan ja koppiin. Hieman puhinaa selvästi kun näki kopin, taasko mennään. Ajomatka taittui hyvin, satoi vettä, muttei se estänyt retkeämme raviradalle eikä tuulilasin pyyhkijäkään, missä toimi vain kuljettajan puoleinen sulka. Tämäkin vaatii korjausta. Yritän ajaa rauhallisesti ja välttäen suurimpia pompotuksia. Ajomatka sujui hyvin ja perille päästyämme olimme taas kerran ainoat radalla olijat. Tuikku oli rauhallinen ja tyyni kuten aina. Valjastus meni sujuvasti ja siinä me olimme kahden, hiljaisina ja tyyninä. Vähän juttelin ja välillä rapsuttelin. Kun olin saanut valjastuksen valmiiksi niin menoksi. Mutta tässä kohden kokemattomuus tulikin esiin. Nyt kun on hiittikärryt niin niille nouseminen ei vielä suju helposti. Minun pitäisi siis hypähtää kyytiin takaperin ja kääntyä ympäri, asettaa jalat telineille. Ennenkuin olin edes tähän päässyt, oli Tuikku jo liikkeellä. Minä vielä maassa ja pyysin hidastamaan, Tuikku meni ympyrää ja osoitin sen paalujen väliin valjastuspaikalle. Sitten kömpelösti kyytiin ja hyvinhän pääsimme liikkeelle. Tätä istuimeen hypähtämistä joudunkin harjoittelemaan, tämäkin kun pitäisi onnistua ns. vauhdista kyytiin ja menoksi 😎. Minulla on vielä paljon maneereita opittavana.

Ravirataharjoituksemme kesti 45 minuuttia. Aloittelimme kierroksen käynnillä ja annoin mennä löyhillä ohjilla. Siitä raviin sillä vauhdilla, mikä Tuikusta vaikutti sopivalta. Kierros tätä ja kolmannella jatkoimme reippaammin. Kun tämä kierros oli tehty loppuun, otimme hiittisuorat vauhdikkaasti, kurviin hidastusta. Aloitimme oikeasta kierroksesta ja toinen harjoituskerta vasempaan. Vasempaan aloitimme hölkkäravilla puolitoista kierrosta ja siitä sitten hiittisuorat vauhdilla. Kaikessa toimi ja nyt huomaan, että nopeimmassakaan vauhdissa ei tullut enää laukkaa niin herkästi kuin aikaisemmin. Vähän vielä treenausta, saamme nopeutta lisättyä ja selvästikin kunto on parantunut. Nyt ei Tuikku ollutkaan niin hikinen kuin aikaisemmilla kerroilla. Meidän harjoituskertamme ovat siihen nähden kevyitä, mitä yleensä ravurit menevät. Jos vertaa Tuikun hikoamista niin se on oikeisiin ravureihin verrattuna ns. kuiva, vaikka olisikin hionnut. Ei  läpimärkä edes hiittisuorien jälkeen. Kaikenkaikkiaan harjoituskertamme onnistui hyvin. Etenkin se, että Tuikku on hyvinkin rauhallinen ja tyyni, ei jännity, eikä säiky turhista. Ja tiedän, ettei tämä johdu minusta tai siitä, miten olen. Tuikku on tyytyväisen oloinen hevonen ja tämä näkyy sen olemuksesta ja siitä, miten se ympäristöön reakoi. Kuten tallinpitäjä sanoikin, se on iloinen hevonen ja se näkyy siitä. Tyytyväinen ja hyvällä mielellä. Niin minäkin. Pääsimme tallille ennen yhdeksää ja vein Tuikun tarhaan. Tuikku saakin jäädä reilun viikon lomalle, sen se on ansainnutkin. Tänään käyn vain kävelemässä sen kanssa. Ensi viikolla onkin Tuikulla huoltoviikkoa ja saman viikon perjantaina pilatesratsastustunti. Siihen asti saakoon Tuikku olla tekemättä mitään.

6 kommenttia:

  1. Oletteko tulossa Liesjärven kisoihin? Siellä sitten varmaankin nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne olemme tulossa ellei mitään yllättävää ehdi sitä ennen sattua, mutta ilmoittautua aion. Huoltojoukkoina kumpainekin tytär. Tosin Taso 1:ssä ei ns. tarvita huoltoa, mutta muutoin on mukava kun saa seuraa ja tarvittaessa lisäkäsiä paikan päällä.

      Poista
    2. Minulla on tarkoitus tulla Neten kanssa 48 km kisaan, ja tällä kertaa saan toivottavasti huoltajan mukaan. Lyhyemmillä kisamatkoilla pärjäisi tosiaan ihan hyvin huoltajaakin, mutta sääntöjen mukaanhan pitää kisaajalla olla nimetty vastuuhenkilö. Pitemmillä matkoilla se huoltaja on jo sitten ihan oikeasti tarpeen! Viimeksi meidän huoltaja ei päässyt mukaan, mutta ihanat kisakumppanit hoitivat meidänkin huollon, joten päästiin silti osallistumaan.

      Poista
    3. Teillä on sitten pitkä matka edessä. Meidän harjoitusmatkat ovat olleet vielä sen verran lyhyet, vaikka niissäkin pituutta, joten tyydymme lyhyempään. Ja toisaalta olen tyytyväinen tämän hetkiseen Tuikun kuntoon ja se saa olla riittävä. Toisaalta kun en vielä uskalla vaatiakaan vielä kovin pitkiä matkoja, jottei rasitu liikaa. Tähänkin kun on päästy ja hevonen tyyytyväinen niin hämmästelen tätä joka päivä kun talvi tuntui niin vaikealta ja sen perusteella en olisi edes elätellyt toiveita päästäksemme tähänkin asti.

      Poista
    4. Parempi se onkin edetä maltillisesti :) Tuikku on vielä nuori ja teillä on paljon vuosia edessä!

      Poista
    5. Niin on. Mutta onhan sillä omat rajoitteensakin, mitkä otettava huomioon. Tosin nyt ainakin vaikuttaa seesteiseltä ja liikkuu hyvin. Eilen kävimme ajetulla heinäpellolla ilta-auringon aikaan kaverin kanssa, ihan parasta. Mutta odotan innolla kisoja saa nähdä, tuleeko vielä poikanikin mukaan. Tämä olisi jo suuren luokan ihme jos saisin kaikki lapseni mukaan kisoihin katsomaan. Eivät taida tietää, mihin ovat lupautumassa. :D

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.