maanantai 21. elokuuta 2017

Terapiassa :)

Tuikku on päässyt viikonlopun sangen kevyissä merkeissä. Syynä vasemman etukengän naulan irtoamiset. Kenkä on edelleen kiinni, mutta sisäsyrjältä irti. Joten kavion säästämiseksi en ole ratsastanut. Olemme menneet pyöröaitauksessa ja siellä on Tuikku ravannut ja mennyt käyntiä. Tiistaina kengittäjä ehtii käymään tarkistamassa kengityksen ja katsotaan korjataanko etukenkiä vai laitetaanko pelkät naulat. Koska tulevana lauantaina on matkaratsastuskisat Liesjärvellä. Sain tähän liittyen mukavan yllätyksen. Lohjalta tulee toinen ratsukko samoihin kisoihin ja samaan luokkaan. Menemme yhdessä, molemmilla piensuokit. Ja he tulevat nyt torstaina tallille ja menemme yhdessä maastoon. Näin kaverukset pääsevät jo tutustumaan toisiinsa. Tämä toinen suokki onkin säpäkämpi kuin Tuikku, joten siltä osin voikin olla kiva nähdä, miten reippaasti kulkevat, onko Tuikulla rauhoittava vaikutus vai saako kaveri Tuikun kuumenemaan. Se nähdään torstaina.

Tänään oli Karengon vuoro. Hänen ensimmäinen työpäivänsä loman jälkeen ja Tuikku oli toinen asiakas, tallin toinen hevonen sai rokotukset ensin. Tuikun rokotukset uusitaan kisojen jälkeen. Tuikulle oli tilattuna peräsuoliultra, koepala, verinäytteet ja raspaus. Kerroin Tuikun historiasta ja vatsan oireilusta. Helposti lanta löysenee ja on märkäpieruja ja tullut mukaan ilmavaivoja. Tosin nyt huhtikuusta lähtien ollut hyvävointinen, vatsa ollut hyvä, lanta hyvää, laitumella rehevällä osuudella lanta muuttui löysäksi ja tämän laitumen aikaan tuli  myös käytökseenkin muutosta. Halusin siis tutkia onko mahdollista suolistotulehdusta. Mutta nähtyään Tuikun ja silmäiltyään totesi, ettei ainakaan ole imeytymisongelmia eikä muutoinkaan oireilu, mitä on ollut aikaisemmin viittaisi suolistotulehdukseen, minkä kannalla en ole itsekään ollut. En ole myöskään epäillyt Tuikulla hiekkaa ja vatsahaavaa, ihan siitäkin syystä, että on suorittanut hyvin ja sen käytös ei ainkaan nykyisin antaisi viitteitä hiekkaan. Mutta tätä en ole epäillyt alunperinkään. Tuikulta on kuunneltu hiekkaääniä aikaisemminkin ja yleensä jos ääniä ei kuulu on 75% todennäköisyys, ettei hiekkaa ole.
Tuikulta kuunneltiin hiekkaääniä ja niitä ei kuulunut. Koska ultraäänitutkimukselle ei nähty syytä eikä hevosen vointi siihen muutoinkaan anna viitettä, otettiin hiekkakuvat. Ja niistä ei löytynyt hiekkaa. Mikä on toki  hyvä ja antaisi olettaa, että hiekka kulkeutuu sonnan mukana pois.

Heinästä keskustelimme ja se epäilys, mikä itselläni on ollut valkuaiselle reagoimisesta, on todennäköisin syy oireiluihin. Valkuaiselle reakoivia löytyy suomenhevosista ja heinässä valkuaista ei saa olla kovin paljon ainakaan Tuikun kohdalla. Vaikka heinä olisi kuinka hyvää arvoiltaan, ei se tarkoita sitä, että se sopisi kaikille. Eikä se tee heinästä huonoa jos siihen heinään hevonen reakoi. Mikä sopii toiselle voi toiselle olla sopimatonta. Karenko huomautti, että Tuikulla on metaboliseen taipumusta ja sanoinkin, että sitä on saatu laihtumaan ja edelleenkin painoa yritetään saada alaspäin. Metabolista testiä mietin jo keväällä, mutta peruin sen. Tuolloin otin mukaan Selectidin pienellä määrällä, mutta senkin olen jättänyt pois, jotta mitään turhaa ylimääräistä ei ole ruokinnassa mukana, jotta saataisiin laihtumaan. Keväällä lisäruokinnasta huolimatta Tuikku laihtui, mutta laidunkausi toi kiloja takaisin jonkin verran. Suolistotulehduksissa ja suolistosairauksissa jos sellainen Tuikulla olisi, näkyy se laihtumisena ja ruokahalun muutoksena. Ja tätähän ei Tuikulla ole, päinvastoin. Eikä sellaista oireilua, mikä antaisi ymmärtää suolistotulehdukseen, tämäkin varmistuu verikokeista. Olen tullut siihen tulokseen, että parasta heinää olisi se "köyhä" heinä etenkin hyvälle rehunkäyttäjälle. Tästä myös huomautti ex-tallikaverini, jolla pitkää kokemusta tallinpidosta ja kisannut esteillä. Karengollekin tästä huomautin, että nykyheinä Suomessa kun vaikuttaa olevan liian rehevää hevosille ja ylipainoa on. Minulla ei ole ollut Tuikulla isoja syöttömääriä, en käytä väkirehuja lukuunottamatta ennen klinikkakäyntiä, jolloin Tuikku sai väkirehua ja valkuaista alle lasketun ja pysyi hyvässä lihavuuskunnossa. Tuikku on saanut Luzernin haketta ja päiväannos on ollut max 300 gr / vrk. Siitäkin voi päätellä, että lisävalkuaista ei kovin paljon tule jos katsoo, mitä hake sisältää. Soijakaan ei 1-2 dl / vrk tuo paljon srv:tä eikä pellavakaan, nämäkin jäi pois kun huomattiin, että hevonen lihoo eikä näille tarvetta ole. Luzernia olen käyttänyt yleensä vatsan vuoksi, nykyisin sitä ei ole enää ruokinnassa mukana. Pelkästään heinä ja kivennäinen. Ja hyvin on voinut.

Nyt odotellaan verikokeiden tuloksia, tämä Karengon käynti köyhdytti kukkaroa, mutta olikin hyvää terapiaa korvien väliin. Kannatti. Tämä vahvisti myös sitä, että tunnen hevoseni ja olen ollut Tuikun kanssa sitä mieltä, että sen oireilu ei ole hiekasta eikä vatsahaavasta. Jälkimmäistä voidaan vielä arpoa, kun kuvattu ei ole, mutta siihen en aio lähteä. Tyhjät tynnyrit koliskoon edelleen. Karengon kanssa käydyn keskustelun pohjalta huomaan omien päätelmieni ja hevoseni tuntien olleeni samoilla linjoilla. Näin aion jatkaa eteenkinpäin.

Saimme myös lähtöluvan viikonlopun kisoihin. Halusin tarkistuttaa vasemman etujalan, sillä Tuikku kompuroi pariin otteeseen ja sitä ennen liukastui heinäpellolla lisänä vielä irtoilevat naulat kengässä. Tunnustelen jalat ja vasemmassa etujalassa sisäsyrjällä on verisuoni, mikä lähtee paksuna polven yläpuolelta ja kulkee polven sisäsyrjällä alas. Ja tämä oli mielestäni koholla vasemmassa etujalassa verrattuna oikeaan. Tätä tunnustelin pitkään ja hartaasti, mietin kuvittelenko vai onko totta. Pienoinen ero oli, mutta maanantaina ei ainakaan Karenko nähnyt eroa eikä nähnyt syytä jättäytyä kisoista pois. Parempi varmistaa, sillä ottaen huomioon Tuikun takaosan käytön, tuo se enemmän rasitusta etujalkoihin ja jännevamman riski tätä myöten on isompi. Myös etupolvien kulumille on riskinsä, kun kompensoi takaosan puutteitaan.

13 kommenttia:

  1. Hiekkakuvat olisi kannattanut ottaa ennen psylliumkuuria, nythän mahdollista hiekkaa ei
    löytynyt, koska syötetty juuri pitkä psylliumkuuri ja hiekka tehokkaasti poistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psylliumkuuri kesti kuusi päivää, aloitettiin kahden mitan annoksella ja maximi 6 mittaa viimeisenä kertana. Joten sanoisin, että Tuikku ei kerää hiekkaa suolistoonsa eikä vatsaansa. Tuikulla on pidetty hiekanpoistokuureja. Pari vuotta takaperin kuunneltiin myös hiekkaa eikä kuulunut, tuolloin ei kuvattu.

      Poista
    2. Lisään vielä, että hiekkakuvia ei ollut tarkoitus edes ottaa tällä kertaa. Ne oli suunniteltu syksymmälle. Kuvat otettiin ex-tempore ja tuloshan oli hyvä.

      Poista
  2. Heinä ehdottomasti vähäsokeriseen heinään, pois laitumelta, jos vähänkään epäilystä metabolisesta oireyhtymästä. Tuosta kompuroinnista tuli mieleeni, ettei syynä olisi kaviokuume, mikä metabolisilla riskinä. Kaviokuume voi ilmetä pelkästään kompurointina, välttämättä ei oireile aina klassisena kaviokuumeena. Matalasokerinen kuivaheinä voisi muutenkin olla apu vatsaan. Kuivaheinässä yleensä myös alhainen valkuainen verrattuna säilöheinään. Heinän korkea sokeri aiheuttaa monilla vatsaoireita. Hevosille tehty heinä harvoin on liian vahvaa, ennemminkin sokerit ovat korkeat. Lehmille tehty heinä taas on asia erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällähän ei ole aikaisemmin ollut ylipaino-ongelmia. Pysynyt hyvässä lihavuuskunnossa, vaikka on ollut lähes vapaalla heinällä. Klinikkakäynnin jälkeen liikutus kevyttä ja hyvällä heinällä niin johan lihoi. Väkirehua tällä ei ole ollut lainkaan. Lusernin haketta syötettiin talvella alle 300 gr / vrk vatsan vuoksi, jolloin oireilua oli.

      Tällä ei ole nykyisin vatsaoireita. On ollut keväästä lähtien vatsa hyvänä ja esikuivattu (säilöntäaineeton) tallin oma viljelty heinä on sopinut vallan hyvin.

      Ja hyvälle rehunkäyttäjälle sopii paremmin matalammat valkuaiset ja sokerit etenkin silloin jos liikutus on vähäisempää. Sokerinen heinä kuten myös valkuainen voi aiheuttaa vatsaoireita. Terve hevonen kestää sokeristakin heinää. Tästähän Saarelainenkin on alkanut luennoillaan huomauttamaan kun nykyisin on sokerihysteriaa sekä Hevostietokeskus. Normaali terve ja liikkuva hevonen kykenee kulutuksen myötä käyttämään heinää, vaikka sokerit eivät matalat olisikaan.

      Kengitys oli saman viikon maanantaina kun kompuroi perjantaina ja tuolloin kengissä oli pari naulaa jo irtomassa, mitkä otin pois. Näilläkin merkitystä, kengitystä korjattiin ja ei ole ollut kompurointia. Kaviot eivät ole arkoneet eikä ole tuntunut pulssia. Ja eläinlääkärikin tarkasti hevosen eikä havainnut kaviokuumeoireita.

      Poista
    2. Itsekin olen perinteisen kuivaheinän kannalla, että se olisi yleensä parhain vaihtoehto hevoselle, mutta tämä esikuivattu sopii eikä oireile ja hyvä lauma sekä saa olla pihatossa niin jatketaan näin eteenpäin.

      Poista
  3. Kun epäily metabolisesta oireyhtymästä, niin kannattaa kyllä ajoissa reagoida ja ennaltaehkäistä, eikä odottaa sitä, että kaviokuume iskee. Ensiarvoisen tärkeää tällöin on tuo vähäsokerinen heinä tai jos sitä ei ole tarjolla, niin heinien liotus, mikä onnistuu kuivaheinällä. Insuliinitesti tulee tehdä aamulla paastoverikokeena ja sittenkään ei ole luotettava. Eli tuohon verikokeeseen ei kannata luottaa, näin näihin asioihin erikoistunut ell on kertonut. Saattaa tulos olla negatiivinen, vaikka olisikin metabolinen oireyhtymä. Suomenhevoset ovat riskiryhmässä, joten viisainta kyllä ennaltaehkäisy ja ruokinnalla (vähähiilihydraattinen)pääsee jo pitkälle ja on ainoa hoitokeino liikutuksen ohella. Kun metaboliseen ei valitettavasti ole lääkitystä. Ja aina ei edes tuo ruokavalio ja laidunnuksesta pidättäytyminenkään auta. Kaviokuume on kyllä niin salakavala sairaus. Monesti oireilee ainoastaan kompuroinnilla. Metabolisessa varsinkaan ei välttämättä iske rajuna, vaan ilmenee ns. piilevänä kaviokuumeena, mikä sitten tekee hitaasti mutta varmasti tuhojaan. Valitettavasti olen oman suomenhevoseni saattanut sateenkaarisillalle ja vuosia taistellut sairauden kanssa. Usein metabolinen ja cushingintauti kulkevat käsi-kädessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä ja huolenpidosta 💕. Verikokeiden perusteella hevonen voi hyvin.

      Poista
    2. Minä tiedän yhden islanninhevosen, millä on ollut nämä kaikki. Kaviokuume, vatsahaava, cushing ja metabolinen. Jälkimmäistä ei ole todettu verikokeilla, mutta jos se kerta ei välttämättä siellä näy, mitä todennäköisemmin tällä sekin on.

      Poista
  4. Niin no, ainahan sitä voi halutessaan kyseenalaistaa eläinlääkärin epäilykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinlääkärin kanta, että voi hyvin. Arvot hyvät, ei tulehdusta ja sanoi että on hyvinvoiva hevonen. Ei tarvetta tässä vaiheessa lisätutkimuksille.

      Poista
    2. Osuipa hakuun ja päädyin sivuille. Ajankohtainen aihe oman hevosen kohdalla. Minä ymmärsin tekstistä, että metaboliaan taipuvainen (herkästi lihova), mutta ei tuossa nähdäkseni tarkoitettu, että olisi metabolinen.

      Poista
    3. Senpä takia en itse tilanteesta huolestunut kun sopivalla ruokinnalla pysyy kuosissa ja kulutusta riittävästi ja samainen eläinlääkäri meillä ollut Tuikulla omistamiseni ajan, joten on nähnyt sen ennen myös tätä vaihetta kun oli sopiva lihavuuskunto. On ollut vapaalla heinäruokinnalla ja pysynyt kuosissa, vaikka saikin sinimailashakettakin tuolloin 2 litran verran / vrk. Tuhdimmalla ruokinnalla lihoi lisänä liian vähäinen liikunta. Mutta näin vuoden jälkeen on sopivassa kunnossa, onneksi.

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.