perjantai 25. elokuuta 2017

Valmistautumisia

Aika tuntuu vierähtävän niin nopeasti, ettei päivissä pysy mukana. Huomenna olisi matkaratsastuskisat. Kovin vähäisellä treenaamisella olemme lähdössä mukaan. Tosin matka on lyhin 16 km, mutta siltikin. Hevoselle reilumpaa kun kuntoa on nostettu tasaisesti ja päässyt totuttelemaan maastomatkoihin pidemmilläkin osuuksilla. Osallistujia luokkaan tulee 9, joista 3 on suomenhevosta. Tyttäreni ovat lähdössä mukaan. Nuorimmainen on kisapaikalla nimetty minun huoltajakseni ja tästä hän tuntuu olevan erityisen huvittunut. Paljon pitäisi muistaa ja viimeaikoina tai no pidemmän aikaa unohtelen asioita, helposti.

Tiistaina saapui kengittäjä ja etukengät korjattiin. Kengityksestä oli kulunut niin lyhyt aika ja kaviot olivat siltikin liian pitkät, joten niitä lyhennettiin. Ja tämä myös auttoi siihen, ettei takomista enää tullut. Etukaviot pyörähtävät nyt helpommin takajalkojen alta. Pääsimme Tuikun kanssa maastoon, teimme rauhallisen maaston, lyhyen reitin, sillä sää enteili ukkosta. Jyrähteli siihen malliin, että mietin onko parempi jäädä tallin alueelle vai maastoon. Mutta maaston valitsimme. Syksyn saapuessa tulee myös kelirikko ja senkin suhteen joudumme välillä jäämään kentälle. Siellä emme ole juurikaan ratsastaneet muutamaa kertaa lukuunottamatta ja nekin kokeiluluontoisesti. Ja ajot ovat jääneet puolentoista viikon ajaksi pois, joten tänään olisi aikomus valjastaa ja lähteä kärryillä maastoon. Näin saisi palauteltua eilisen maaston rasituksen ja valmistautua huomiseen kisamatkaan.

Matkaratsastusseuramme saapui eilen tallille. Kyseessä on pieni suomehevonen, alle 140 säkäinen ja hyvin liikkuva, esteistä innostuva. Heillä maastot eivät ole kovinkaan hyvät, joten päädyimme Huhtasaaren maastoihin. Lähdimme Iivarintien lenkille ja maasto meni mukavasti. Vieraassa ympäristössä hevonen käyttäytyi todellakin rauhallisesti ja Tuikku sai sitten johdatella kaverin sillan yli, mikä hieman jännitti kaveria. Muutoin tulimme perässä ja olihan kiva maasto. Sääkin oli kaunis ja ilta-auringossa oli mukava mennä. Vauhtiosuuksiakin oli ja minusta tuntuu siltä, että hevosten vauhti alkaa olemaan minulle liian rauhallista, vaikka reippaitahan ne olivat ja järkeviä. Pelto-osuuksillakin mentiin rauhallista laukkaa ja Tuikku tuntui kuullostelevan, missä kaveri menee eikä halunnut mennä sen lujempaa kuin toinenkaan. Uudessa ympäristössä sitä ei halua antaa hevosen mennä ihan liian lujaa, tiedän sen itsekin ja ovathan suomenhevoset järkeviä. Nämä vaikuttivat kivoilta kavereilta ja näin pääsemme yhdessä starttaamaan kisat, toivon mukaan. Kaikkihan on mahdollista kun on kyse hevosista. Mitä tahansa voi tapahtua ennen kisoja, nykyisin en tee mitään varmoja suunnitelmia kun yllättäviä tilanteita voi aina tulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.