keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kevyt viikko

Mistähän sitä aloittaisi. Ihan vain siitä, että hyvin menee. Tuikku voi hyvin, kuten tähänkin asti. Kaikkeen niin tyytyväinen, mistään ei huomauttamista, ei Tuikulla eikä minulla. Mitä teemmekin, sujuu niin mukavasti. Tämän viikon olemme aloittaneet rauhallisesti, ajellen kärryillä. Sunnuntaina lähdimme pihattokaverin kanssa maastoon. Senhän piti olla rauhallinen ja kevyt lenkki. Tallikaveri on suomenhevostamma, yhden koelähdön raveissa tehnyt ja ratsastaja varoitteli, että tämä voi sitten lähteä eli menohaluja on. Ja olihan sitä, Tuikkukin oli hieman ihmeissään kun tähän asti kaverit ovat olleet vauhdissa sangen maltillisia. Nyt olikin toinen vaihde tällä hevosella ja niitä oli tasan kaksi, käynti ja vauhdilla eteen. Tällä maastolla aukesi Tuikun selkä, niin rentoa askellusta, pitkää selän venyttävää laukkaa. Siinä taisi hävitä kaikki lukot nikamista.

Maanantaina kärryillä käyntiä ja rauhallisesti edettiin. Ihailtiin maisemia. Luontohan on kaunis, vaikka on syyskuu. Sääkin lämmin, jopa hieman kostean hikinenkin. Mutta edelleenkin niin rehevän vihreää. Suomen luonto on tosiaan kaunis keväästä syksyyn ja onhan se sitä talvisinkin jos vain lumipeitteen saa päälleen. Tiistaina olikin vuorossa taas kärryajelua ja meillä oli mukana käsihevonenkin. Ja hyvin meni. Tämäkin lenkki kevyt eikä siinä Tuikku juurikaan väsynyt. Maisemakuvia on tullut otettua aina kärryillä mentäessä. Vuodenaikojen vaihtelut näkyvät kuvissa sekä videoilla otetuissa. Näitä voi sitten talvikuukausina katsella.

Tänään keskiviikkona suuntasimme taas reilun viikon tauon jälkeen kentälle. Laitoin kumpaankin päätykulmiin ympyränkaaren mukaisesti neljä puomia ja puomin toisen pään alle laitoin potat korottamaan puomia. Menimme pari kierrosta käyntiä maastoesteradalla ja suuntasimme kentälle. Pitkin ohjin ravia, mistä sitten lyhyessä päädyssä käyntiin, peruutus ja käyntiin. Pitkillä sivuilla ravasimme. Näin toimimme muutaman kierroksen. Sitten aloimme ottamaan ravissa puomit ja ne menivät sangen hyvin, välillä istuin harjoitusravissa ja sehän luonnistui myös hyvin, siirryin kevennettyyn raviin, välillä vaihdoimme suuntaa ja ylitimme puomeja kumpaisessakin päädyssä. Lopussa istuinkin jo harjoitusraviin ja on vain myönnettävä, että Tuikku liikkui hyvin, joustoa oli selässä, harjoitusravi oli pehmeää ja niin joustavaa. Miten hyvältä Tuikku tuntui, joustavalta selästä. Minusta Tuikun ongelma ratsastaessa on ollut juurikin selkä, mitä se on pitänyt yhtenäisenä ja askelluksesta on puuttunut niiaava liike. Tänään sitä niiausta tuntui olevan ja sen huomasi itsekin harjoitusravissa, vaikka liike ikään kuin pompotti, mutta siltikin istunta pysyi satulassa ja liike palautti omaankin istuntaan joustoa. Laukassakin on tapahtunut viime aikoina selvää muutosta. Nykyisin Tuikku menee laukassakin pyöreämmässä muodossa. Me emme viipyneet kovin kauan kentällä, välikäyntejäkin pidimme, mutta en halunnut rasittaa liikaa ihan siitäkin syystä, että oli hyvä lopettaa siihen huippuhetkeen kun hevonen liikkui todella hyvin. Letkeää ravia. Lähdimme loppukäynneille ja nousinkin pois selästä taluttamaan.

Tuikulla oli myös kirohoito tänään ja voin vain todeta, että hevonen voi hyvin. Tuikulta tuntui alahuuli tippuvan ja hoidon lopussa oli jo niin väsynyt ja pihattoon päästyään vaikutti siltä, että väsähtää niille sijoilleen. Niin oli rentoutunut hevonen. Pieniä jumeja löytyi, mutta ei isompaa huomautettavaa ja takaosa on hyvä. Mitä tähän voisi sanoa, kellä onni on se onnen kätkeköön, sanotaan. Huominen on Tuikun palautuspäivä hoidosta. Seuraavan kerran kiro tuleekin marraskuun lopulla. Ja onhan meillä tavoitteena lähteä matkaratsastuskisoihin syyskuun lopulla. Nythän ne pidetään Lohjalla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.