sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Syysmaastoilua

Syksy on yksi upeimmista vuodenajoista. Siinä yhdistyvät monet eri värit ja tälläkin hetkellä pihlajat ovat täynnä punaisia marjoja, saniaiset alkavat menettää vihreää, vaihtavat värin punaisenruskeaan. Koivut ovat edelleenkin vihreitä, joukossa jo kellastuneita lehtiä. Vaahterasta löytyy vihreää, oranssia, keltaista ja punaista. Luonnon värikirjo on rikas, antelias ja jos olisin hyvä kuvaaja, olisin totta kai kamera mukana, tallettaisin ne hienot, upeat kuvat ja jakaisin ne tännekin. Ei ole kameraa, sitä hyvää ja jos vaikka olisikin, vaatii sen hyvän kuvan ottaminen taitoa. Sekään ei onnistu ihan tuosta noin vain, sattumia tosin voi joukkoon tulla, mutta valaistuksella, asetuksilla, asettelulla on merkitystä ja etenkin oikeilla asetuksilla. Joten kuvankäsittelyohjelmalla voi yrittää korjata värikylläisyyttä, kontrastia ja tehostaa valitsemaansa sävyä.


Tuikun kanssa olemme maastoilleet, ihailleet maisemia, ottanut valokuvia. Perjantaina maastoilu oli kevyttä, laitoin Barefootin satulan. Teimme lyhyen maastopätkän ja suurimmaksi osaksi käyntiä, vähän ravia ja laukkaa. Muutoin menimme metsänpohjia sekä metsäteitä pitkin. Lauantaina teimme hieman reippaamman maastoilun ja saimme mukavia laukkaosuuksia, peuransyöttöpaikan kävimme pariin kertaan laukkaamassa. Tänään olikin vuorossa kaverin kanssa maastoilua. Ja olikin oikein mukavaa. Talvikarvan kasvatus on menossa ja sen huomaa siitäkin, että tutut reitit saa Tuikun hikoamaan. Sen verran lämmin tulee uudessa karvassa. Nyt on menossa talvikarvan kasvatus siinä vaiheessa, että se kasvaa pituutta. Tiivishän se on, sen huomaa sateellakin, miten vesi ei kastele kuin pinnasta.


Muutaman kuvan otin Tuikusta satulansa kanssa. Ajatuksena laittaa talvinen valokuva samalla satulalla ja verrata lähtötilannetta nykyhetkeen, tulos nähtävillä. Vielä saa tästäkin hoikistua, ei enää kovinkaan paljon. Liikunnalla on Tuikkua saatu hoikistumaan, laidunkausi oli hidaste, mutta tällä hetkellä näyttääkin hyvältä. Ylipaino on aina rasite jaloille ja kukapa sitä jaksaa lihavana juosta. Kunto on noussut Tuikulla ja se jaksaa hyvin pitkät laukkaosuudet. Kärryajelu on tuonut takaosaan vahvuutta ja Outiltakin sai kiitosta selkälihaksista.

2 kommenttia:

  1. Tuossa pää-kaulakuvassa alussa niska näyttää siltä, että voisi olla metabolinen oireyhtymä. Tuo ihraniska on tyypillinen oire.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa myös huomioida hevosen rakenne. Tällä kaula ollut alusta lähtien, lyhyt ja paksu, ruunattu myöhään. Nyt laihtumisen myötä on kaulasta rasvaa lähtenyt reippaasti harjamarron päältä sekä kaulan sivusta samoin lapojen edestä sekä takaa. Alkaa olemaan huomattavasti parempi, kyljistä vielä saa lähteä lisää. Mutta hyvä, varoittava esimerkki siitä, että hevosen ruokinnassa ja liikutuksessa on pidettävä tasapaino ja reagoitava ajoissa. Ylipaino kun nykyisin on iso ongelma eikä sitä edes moni hevosestaan tunnista. Pyöreä kun on enemmänkin normaali ja normaali nähdään laihana.


      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.