lauantai 23. syyskuuta 2017

Tuikun vastuullinen tehtävä

Olen pyrkinyt rytmittämään Tuikun liikutusta. Tekemään kevyempiä päiviä kuten myös jaksottamaan viikottain esim. pyöröaitaus, käyntilenkki, kärryajoa kävellen, jotta pääsee palautumaan ja jaksaa taas mennä kun vaaditaan työntekoa. Kuten olen tunnustanutkin, pidän enemmän ratsastuksesta. Osasyynä sekin, että valjastuksessa pitää olla niin monta nauhaa ja nippeliä, mitä laittaa. Toiset tekee tämän joutuisammin, vähemmillä välineillä, mutta "turvavarustelu" on itselleni pakollinen, vaikka Tuikun kanssa onkin turvallista mennä. Mutta onhan tässä jo kokemusta kun kaikki ei mennytkään ihan odotustenkaltaisesti ja tulikin unohdettua liivit päältä. Ja juuri sillä kerralla sattuikin. Joten potkuremmikin on kaiken varmuuden vuoksi, vaikkei sille ole ollut edes käyttöä eikä yhden ainoatakaan kertaa ole muistini mukaan Tuikku kärryillä osoittanut sille olevan tarvetta. Mutta siltikin, ei se vara venettä kaada.

Olemme menneet pari kertaa perätysten vuorostaan kärryillä. Ja Tuikulla on ollut eskarilainen mukana. Niin hienosti on Tuikku toiminut, olemme menneet käyntiä ja pätkittäin ravia ja eskarilainen on tullut mukavasti perässä. On niin järkevä suomenhevosvarsa kuin olla ja voi. Kaikkeen tuntuu suhtautuvan viileän rauhallisesti ja perässä tullaan ravilla tai käynnissä, mitä vain pyydetään. Kokeilimme jo vauhdikkaampaa ravia eikä nosta laukkaa. Tämä on itselleni ollut myös mielenkiintoista, opettavaista ja siinä mielessä iso yllätys, miten näin nuori varsa käyttäytyy mallikkaasti. Olen jopa liiankin luottavainen sen suhteen. Kavion putsaukset onnistuu hyvin, alussa takajalkojen kohdalla väisti pois, mutta parin harjoituksen jälkeen alkoi luotto pelaamaan ja käy kuin vanhalta tekijältä. Onhan varsan käytös osoitus myös tallinpitäjän kokemuksesta, varsoja on syntynyt jo useampi, saa myös oikein käyttäytyviä ja opetettuja varsoja ja myöhemmin hyvin käyttäytyviä hevosia. Minulla onnekseni perustyön on tehnyt toinen. Sen verran olen lepsu ja rehellisesti myönnettävä, että saan kerätä mansikat kakun päältä Tuikun kanssa. Kun tietää omat rajoitteensa, on hyvä tunnustaa, ettei välttämättä itse ole sopiva itsenäisesti ottamaan vastuuta varsan käsittelystä ainakaan toisen omasta. Käsittelyssä ja rauhallisuudessa olen parhaimmillani hevosen kanssa, mutta rajojen asettaminen voikin olla niin ja näin etenkin varsan kanssa sitä mielellään paijailisi ja rapsuttelisi. Näin siis on parempi olla hieman läsnä varsan kanssa ja varsa pääsee mukaan kärryretkille. Ja pääsen sitten paijaamaan ja rapsuttelemaan kun siitä niin kovin pidän.

Keskiviikkona lähdimme kärryajelulle ja tällä kertaa tuttuni pääsi Tuikun ohjiin ja minä sain pitää varsaa kiinni. Hyvin meni tälläkin kertaa kärryajelut, rauhallisen lenkin teimme, pätkän ravia, muutoin käyntiä. Ravipuolella kun jo vuosikkailla ajetaan kärryillä, ensin muutama lenkki totuttelua ja siitä vähitellen ajot 4-8 km:n lenkkejä. Näin ne jalat vahvistuvat, jänteet sekä nivelet. Kestävät paremmin kuormitusta. Mutta onhan ravihevosen treeni eritoista kuin harrastehevosten. Paperilta luettuna käsitys todellisuudesta voi olla ihan muuta kuin nähtynä käytännössä. Ravihevoset ovat todellakin hyväkuntoisia ja jaksavat. Kääntöpuolena,  etteivät toiset kestä sitä käyttöä, mihin pyritään. Tuikun kanssa meillä on ollut treenit jaksottaisia, kevyitä viikkoja, keskiraskaita ja raskaita. Viikon päästä olisi matkaratsastuskisat ja näihin valmistaudumme. Kisoihin on lähdössä mukaan Jari ja molemmat tyttäret. Matkaratsastuskisat tapahtumana ovat sellaiset, mistä pidän. Niissä on tunnelma samalainen kuin ravikisoissa, mukaan sopii niin tavalliset harrastajat kuin tavoitteellisemmatkin. Kuulumisia vaihdetaan ennestään tuntemattomien kanssa ja varustelu on vaihtelevaa. Toki sääntöjen mukaan. Mutta ei turhaa jäykkyyttä enemmänkin rentoa, mukavaa ja mikä parasta, maastoilusta pitävänä kisat hevosellekin ovat tuttua työntekoa ja matkan varrella katoavat kisapaikan jännitys molemmilta.

Torstaina Tuikulla oli pyöröaitauspäivä. Menikin mukavasti, käyntiosuudet ja siitä raviin. Siirtymisharjoituksia ja katselin Tuikun liikkumista. Harjoituksen jälkeen loppukäynnit rinnakkain kulkien, harjoittelimme pysähdystä ja siitä peruutusta, toimi kuuliaisesti ja herkästi. Tätä voisi Tuikun kanssa olla enemmänkin. Uskoisin Tuikun pitävän agilitytyyppisistä tehtävistä, missä voisi olla hieman haastavampia tehtäviä hevosen näkökulmasta. Tuikulle on lisätty ruokintaan kaura mukaan. Annoskoko ei kylläkään ole kovin suuri, mutta Tuikku tykkää kuinkas muuten. Tähän asti kun on saanut pelkät kivennäiset ja BE-vitamiinin, on välillä jäänyt ylimääräistä astianpohjalle. Nyt kun on mukana kaura, on tapa syödä tarkempi. Kauramäärä meillä on 3 dl ja katsotaan onko se riittävä. Pieni annos, ei suurta vaikutusta, mutta 3 dl annoin keväästä laidunkautena kesäkuuhun asti Selectidiä ja se tuntui olevan riittävä määrä. Kaurahan on siinä mielessä viljoista parhain, tärkkelyksen osuus pienin, rasvapitoisuus hyvä, valkuaista viljoista eniten. Siltikin nykyisin kauran antamista vältetään, minäkin. Lähiruoka-aatetta ajattelin noudattaa Tuikun kohdalla. Mahdollisimman yksinkertaista. Ja maistuu hyvin.
Perjantaina menimme kentälle. Laitoin puomit, tällä kertaa seitsemän puomia ympyräkaarelle vain toiseen päätykaareen. Päätyihin potat nostamaan toista puolta hieman korkeammalle. Meidän harjoitukset menivät hyvin. Alussa pitkä osuus käyntiä. Teimme harjoituksia siten, että päätyyn pysähdys ja siitä peruutus. Pitkillä sivuilla pariin otteeseen pysähdykset ja käyntiin. Ensimmäisellä kerralla kun pysähdyin ja vaadin liikkeelle, Tuikku vanhasta tottumuksesta tarjosi (ennakoi) peruutusta. Tätä harjoittelemme myös maastossa. Joten siinä mielessä oli hyvä tehdä käynti-pysähdys-käynti siirtymisiä. Tästä siirryimme raviin toisella pitkällä sivulla ja päädyssä käyntiin, toinen pitkä sivu käynnissä ja pysähdykset. Aloitin kevyessä ravissa uralla, ympyrätyöskentelyä emme edelleenkään tee. Harjoittelimme temmon vaihteluita, lyhyessä päädyssä hidastusta, pitkillä sivuilla reippaammin. Tämä onnistui hyvin ensimmäiseen käyntityöskentelyyn, minkä aikana Tuikku sai palautua. Jatkoimme taas parin kierroksen jälkeen kevyessä ravissa ja otin mukaan puomit. Ne menivät viiden puomin kohdalla hyvin, tämän jälkeen hieman miettimistä Tuikulla, mihin väliin ne jalat sopisivat. Puomityöskentelyä harjoittelimme molempiin suuntiin ja tulikin hyviä osuuksia, joillakin kerroilla selvästi haparointia. Kokonaisuudessaan meni oikein hyvin, työskentelyosuus ei ollut kovin pitkä enkä pyrikään siihen, että näillä harjoituksilla saisin Tuikun hikoamaan. Tarkoitus on säädellä näillä puomiharjoituksilla ravissa askelpituutta kun sisäkaaren mukaisesti puomien välit ovat lyhyempänä lähellä kaarta ja pidentyy ulospäin. Tämän kertainen harjoitus meni hyvin, molemmat tyytyväisiä ja parasta tietysti, että voi kehua ihan hyvästä syystä hevosta. Minulle nämä sopivat hyvin, jää turha prässäys pois ja harjoitus pysyy hevosenkin kannalta kannustavana ja toisaalta ottaen huomioon Tuikunkin vaivat, on tästä harjoituksesta apua eikä se kipeytä paikkoja.

4 kommenttia:

  1. Kisoissa ollaan tulossa mekin, mutta vähän pitempään luokkaan. :)

    Minäkin olen ahkera potkuremmin käyttäjä, pari kertaa aikoinaan on käynyt että hevonen sai jalkansa väärälle puolelle aisaa ja se ei ollut kivaa!

    Vinkki millä saat valjastusta vähän nopeutettua: jos käytät potkuremmiä koko ajan, niin anna sen olla koko ajan kiinni kärryissä ja kehitä joku pieni solki siihen häntäremmin lenkkiin, jolla saat potkuremmin siihen kiinni. Sitten ei tarvitse joka kerta sitoa potkuremmiä aisoihin kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin Kipasta, että olettekin valinneet sen pisimmän luokan, wau! Onnea matkaan. Me taas valitsimme lyhyimmän.

      Olen yrittänyt nopeuttaa valjastusta, mutta voisin tuon potkuremmin kiinnittää kärryihin. Sekin nopeuttaisi valjastusaikaa. Siihen kun edelleenkin menee aikaa.

      Poista
    2. Meidän oli tarkoitus tulla kahdella hepalla siihen lyhyempään luokkaan, mutta ei saatu huoltajaa, joten menen sitten Netellä nyt pitemmän luokan ja Urjalaan koitetaan saada sitten Taikakin mukaan.

      Poista
    3. Niin jotenkin muistelin, että piti tulla kaksi. Mietinkin jos samaan luokkaan tulette, että miten lähtö järjestetään jos mukana on kaksi kilpailuhenkistä hevosta ja olettaisin, että Nette ei ole se, joka antaa periksi. Ei tosin ihan helposti omanikaan, mutta tässä menimme tamman kanssa niin järjestys oli selvä, tamma edellä ruuna perässä. Näin toimi parhaiten. Ohi ei olisi uskaltanut Tuikkua päästää, tamma ei olisi myöten antanut. :D

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.