maanantai 9. lokakuuta 2017

Arki ja syyssateet

Tuikun kanssa palasimme arkeen. Sai viettää viikon lepolomaa matkaratsastuskisojen jälkeen. Kävimme vain kävelemässä ja se teki hyvää meille molemmille. Alkuviikosta sää oli vielä hyvä eikä sadellut. Ja luonto, värikästä, niin kaunista. Tuikkukin tuntui pitävän näistä kevyistä päivistä. Nyt kun olen touhuillut myös tallin varsan kanssa, tulee Tuikku portille ja jos siellä on tämä varsa odottamassa, häätää sen pois ja haluaa olla ensimmäinen. Kävimme myös yhdessä tekemässä kävelylenkin taluttaen, Tuikku ja varsa. Menikin hyvin, alussa narujen kanssa asettelua. Mutta yllättävän hyvin meni lenkki, Tuikku niin rauhallinen. Kävelyreitit teimme metsäpoluilla ja niittytiellä. Matkaa kertyi lenkille noin 4 km:n verran.

Lauantaina meninkin sitten ensi kertaa selkään. Laitoin Barefootin satulan ja kuinka se onkaan hyvä istua. Nojatuoli. Suurimmaksi osaksi käyntiä, vähän jo ravia ja pieni pätkä laukkaa, mutta muutoin käyntiä. Ja syyssateet alkoivat perjantaista lähtien. Tämähän on varustelukysymys säällä kuin säällä. Niittytiet ovat vetisen liukkaita ja reippaita pätkiä näillä ei voi ottaa ellei sitten ura ole hiekkainen kuten peuransyöttöpaikan mäki. Teimme lyhyen reitin.

Sunnuntaina laitoinkin sitten normisatulan selkään, ratsastusloimen ja varustauduin sadetakilla ja sadesuojilla sekä nyt olivatkin oivalliset ratsastuskumisaappaat. Vettä satoi. Tuikku oli vastassa portilla, odotti heti kun tulin. Loimi niskaan sen ajaksi kun hain tavarat. Ja siitä varustautumaan. Vaikka satoikin oli lämmin ja miellyttävä sää. Tuikku kulki rauhallisesti. Minä napsin kuvia ja katselin järvimaisemia, muuttuvaa luontoa. Vielä jonkin aikaa lehdet pysyvät puissa, mutta vähitellen maisema muuttuu ankean harmaaksi kun pellotkin kynnetään. Metsätiellä raviin ja siitä laukkaan. Laukka oli ponnetonta ja innotonta. Viikon tauko. Ylämäkeen menimme vähän aikaa laukkaa ja laskimme käyntiin. Niittytiellä menimme ravia, rauhallista tahtia. Liukas pohja. Kävimme Iivarintien viereisellä tiellä laukat ottamassa ja Tuikku oli innokas, kiihdytti kun pyydettiin. Laukassa takaosa tuntui jäykemmältä, hieman kulmikkaalta. Palasimme takaisin Lohjansaarentien ylittäen ja teimme peuransyöttöpaikan lenkin. Tutuissa paikoissa Tuikku ehdotti reippaampaa menoa, mutta pohjien liukkauden vuoksi tyydyimme käyntiin. Kääntöpaikalta takaisin, rauhallista ravia, missä oli jo potkua ja tutulla laukkaosuudella annoin Tuikun itse valita laukan. Ja innostuihan Tuikku, matka kävi liian lyhyeksi ja vauhtia olisi riittänyt edelleenkin. Loppumatkan menimme käyntiä, pieni pätkä laukkaa tutussa kohdassa, missä pystyi. Tulevalla viikolla sateita, mutta onneksi kykenee varustautumaan, liikumme säässä kuin säässä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.