maanantai 30. lokakuuta 2017

Maneesissa, toinen päivä

Sunnuntaina maneesiin. Traileriin mentiin mukavasti ja matka sujui yhtä auvoisasti kuin lauantainakin. Ori ja ruuna, ruunikot. Tällä kertaa oli Tuikku ensimmäisenä ja lämmittelin Tuikkua jo maneesissa. Se sai olla yksin, siltikin hyvin meni. Aloitimme maastakäsin harjoituksilla. Nyt sain minä olla ohjien päässä. Ensin myötäysharjoitukset eli reagoi ohjien paineeseen, kun antaa myöten, heti paine pois. Ja tämäkin, miten vaikeaa se on reagoida heti eikä kohta. Ohjeet luettuna helpot, mutta se toteutus. Hevoselle paineeseen palkinto on myötäys. Nämä maastakäsin harjoitukset ovat hyvät ja aion näitä tehdä tai ainakin yrittää ennen maastoilua. Etenkin peruutus on hyvä harjoitus ja siihen myös saada nopeutta.


Peruutuksessa pitää naputtaa polven alapuolelle, saada hevonen reagoimaan paineeseen. Tämä toimi hyvin. Sitten oli vuorossa liike eteen. Otin oikealla kädellä ohjasta kiinni, mutta on huomioitava, että ohjassa ei saa olla painetta, raipalla merkki taakse ja liike eteen, lapa ei saa mennä ihmisen edelle, sitten ollaan myöhässä. Välittömästi kiinni, peruutus ja pysäytys ja uudelleen. Tämäkin onnistui meiltä hyvin tai siis minulta. Tuikkuhan tekee, mitä pyydetään. Seuraavaksi olikin vuorossa minulle jo haasteellisempi harjoitus. Otetaan ulko-ohja tuntumalle, toinen käsi sisäohjassa ja siitä asetusta. Ulko-ohjan kädessä on pitkä kouluraippa, millä annetaan takaosalle merkki väistää eli sisätakajalka astuu alle ristiin, liike samanaikaisesti eteen. Tätä piti harjoitella hieman enemmän. Sillä asetus on saatava läpi, myös tuntuma ulko-ohjassa samanaikaisesti merkki takaosaan sisätakajalkaa väistämään. Monta yhtäaikaista tehtävää. Tätä on syytäkin harjoitella. Mutta nämä maastakäsin harjoitukset, vaikka ne luettuna kuullostavat yksinkertaisilta ja helpoilta, vaativat nämäkin oikeaa ajoitusta ja sitä, että hevonen tekee, mitä pyydetään eikä tee juttuja omin päin.

Maastoiluhan on siinä mielessä mukavaa, että siinä ei tule haastetta ratsastajalle. Hevosen on oltava kontrollissa, mentävä sitä vauhtia kuin halutaan, mutta myös niitä hetkiä kun saa mennä ja painatellaan lujaa. Maastoilussa ainakin omalla kohdalla jää se vaatimustaso kovin vähäiseksi hevosen muodon, liikkumisen kannalta. Pääasia on siis liike eteen sillä vauhdilla kuin pyydän ja tarvittaessa pitää reagoida hidastavasti ja oltava kuitenkin kuulolla. Välillä voidaan mennä löyhin ohjin, rennosti, katsellaan maisemia. Eli ei tule itsellekään painetta vaatia hevoselta tietynlaista suoritusta. Maastoilusta pidän, sen paineettomuudesta ja tunteesta, että nyt saa mennä, mutta ei ole kovin vaikeaa.

Kouluratsastuksessa ajatus on se, että ratsastaja määrittelee jalat, selän, liikkeen, tahdin jne. Eli tavallaan hevonen toteuttaa pyynnöt eikä tee oman päänsä mukaan vaan toimii ratsastajan ohjeiden mukaan. Kontrolli ratsastuksessa on sitä, että hevonen ei ole koskaan ratsastajan edellä vaan alla ja hallinnassa. Vähäinenkin herpaantuminen, on hevonen palautettava välittömästi keskittymiseltään ratsastajaan. Ja tämä vaatii myös ratsastajalta saumatonta keskittymistä ja joka kerta sama. Tietysti on ne huilitauot, pitkin ohjin jne. Mutta se mentaliteetti on eri kuin maastoilussa ja tämä on se vaikein asia, mikä itseltäni puuttuu. Jari oli tällä kertaa kuvaamassa ja hän sanoikin, että hevoset selvästi kunnioittavat Tippaa. Hän ihmetteli myös sitä, miten hän osaa ratsastaa vieraita hevosia jo niin hyvin alusta lähtien. Ottaen huomioon, ettei Jari ole sillä tavoin perehtynyt ratsastukseen, vaan on ikään kuin henkilön näkemys, jolla juurikaan ei ole omakohtaista kokemusta ratsastuksesta eikä termistökään ole tuttua. Havainnointi oli ratsastuksen ytimessä siinä, miten hevonen toimii ja liikkuu. Tippa tosiaan osaa vaatia, hevoset toimivat vaatimusten mukaan, analysoi hevosen kykyä vastata pyyntöön. Osaa myös nähdä hevosen kapasiteetin, ohjata harjoituksia ja voimaharjoittelua eteenpäin sekä jos on tarvetta lisätä kuntoa, jotta hevonen kykenee suoriutumaan vaaditusta tehtävästä. Tuikun harjoitukset olivat kevyitä, mutta Viljami sai tehdä töitä ja sen näkikin siitä. Mutta tavattoman kiltti ori, yhteistyökykyinen, nöyrä ja hyvä käytöksinen.


Maastakäsin harjoitusten jälkeen selkään ja teimme samoja tehtäviä kuin lauantainakin. Tällä kertaa ravi ei tuntunut ihan niin reippaalta kuin lauantaina ja nyt tuli jo tahditustakin kaarteissa mukaan. Mutta harjoittelimme tuttua asetusta eli sisäkäsi viedään sivusuunnassa (johtava ohjasapu) ja saadaan pää seuraamaan. Liikumme isolla ympyrällä. Minulla virheenä on se, että kun hevonen myötää ja tulee tuntumalle, oikean reagoinnin jälkeen minä ikään kuin heitän ohjasotteen pois. Tämä on tuttu virhe itselleni. Pitäisi rohkeasti pitää ohjasote mukana sen oikean reagoinninkin jälkeen. Näitä harjoituksia teimme molempiin suuntiin. Kun sitten ratsastimme suoraan, korjasimme asentoani hieman. Eli tulisi istua satulaan ja mukautua lantiolla hevosen liikkeeseen, alaselkä tukee liikettä myödäten, käteni liikkuvat liian paljon, mikä taas saa kädet liikkumaan eteen, mutta myöskin liian voimakkaasti taakse. Eli aina pitäisi ajatella, että kädet pysyvät sään päällä ja liike on aina eteen. Tämäkin tuttu virhe, mistä tulisi oppia pois. Kun tulimme kulmiin, ratsastan sen niin, että on ulko-ohjan tuki, mikä pitää hevosen kulmassa. Nyt tulikin aivan vastakkainen ohje ja haluttiin katsoa, miten käy. Sillä vanhalla tutulla kaavalla vasemmassa kierroksessa tahtoo Tuikku helposti kantata, tämän estän ulko-ohjalla ja sisäpohkeella, oikea kierros on minulla vahvempi, jolloin tätä ei niin helposti tapahdu, vasen on taas minun heikompi kierrokseni. Sitten vain kulmaan, jossa piti unohtaa se ulko-ohjan tuki, mikä pistää vastaan vaan nyt on johtavana sisäohja ja tämä toimi. Hevonen ei kantannut vaan yllätys-yllätys, kulkikin kulmat oikein. Tätä harjoiteltiin, käännöksiä kulmassa. Ajoissa sisäohjaa sivusuuntaisesti samassa tasossa sään kanssa ja hevonen seuraa ohjaa ja kääntyy. Sitten taas uraa pitkin eteenpäin. Meidän harjoitukset hyvinkin yksinkertaiset, mutta omia virheitä paljon havaittavissa. Videota en ole tehnyt, en aio sitä varmaankaan jakaa, ohjelma ei toimi, joten sen uudelleenasennus illalla. Kun näkee omaa ratsastusta, ei se aina tai useinkaan herätä innostusta. Enemmänkin, miksi ihmeessä sorrun aina samoihin virheisiin. Kuten siihen, että kallistun, könötän tms. ohjat eivät pysy paikallaan. Kun yrittää tunnilla liikaa, virheetkin tulevat korostuneemmin esille. Mutta ohjatut tunnit ovat hyvät, niissä juuri pyritäänkin korjaamaan virheet ja auttamaan ratsastajaa harjoituksiin kotioloissa itsenäisesti. Tästä viikonlopusta jäi paljon hyviä harjoituksia kotona tehtäväksi, etenkin maastakäsin suoritettavat, missä myös pyritään saamaan takaosaa toimivammaksi. Katsotaan, mitä tästä tulee, mihin tämä meidät vie.


Yritystä olisi lähteä säännöllisesti maneesille ratsastamaan ja näin se onnistuisikin kahden hevosen kanssa, jolloin matkanteko ja ratsastus olisi mielekkäämpää. Hevosillakin olisi toisista seuraa ja tietynlaista turvaa kun pääsevät yhdessä, vaikka onkin ori ja ruuna kyseessä.
 

2 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että teillä oli hyödyllinen viikonloppu ja saitte paljon hyviä vinkkejä ratsastukseen! Kyllä niillä ohjatuilla tunneilla kannattaa käydä, sitten voi itsenäisessä menossa treenata niitä opetettuja juttuja tai lähteä nollaamaan maastoon. Tosin ihan yhtä lailla siellä maastossa samoihin asioihin voi keskittyä. Itselläkin alkaa olemaan jo melkoinen polte ratsastamaan ihan kunnolla, mutta odotetaan nyt vielä hetkinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maastossa voi tehdä samoja kuin kentälläkin, mutta meiltä tämä on jäänyt, täysin :O. No, peruutuksia vielä harjoitellaan, mutta muutoin maastoilu on mennyt mukavasti vain ratsastaen eteenpäin. Tosin olen ollut varovainen, ehkä jopa liiaksikin ja siitä opettajakin huomautti. Mutta järkevästi hän harjoitteet meillä teetti, ei liian raskasta kun emme kuitenkaan ole kentällä paljon menneet, mutta juurikin sellaista perusharjoituksia, mistä on hyötyä. Tosin tuo eksytty matkaratsastuskisa taitaa olla kuitenkin fyysisesti paljon raskaampi kuin yleensä sileällä työskentely, joten mihin nyt mitäkin suhteuttaa.

      Mutta hyvä opettaja, tuli pientä innostusta. Kokeilin maastakäsin harjoituksia lyhyesti ennen maastoon lähtöä. Ehkä tässä vähän uskaltautuu neljän aidan sisälle.

      Odottavan aika on pitkä, mutta vähitellen eiköhän ne ratsastushetket teilläkin lisäänny. Parin vuoden päästä jo tuplana ilmeisesti.

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.