torstai 26. lokakuuta 2017

Tuulta päin

Tuikulla oli tiistai vapaa, muutoin olemme maastoilleet, melko kevyitä lenkkejä, pehmeillä osuuksilla ravattu ja laukkaakin kokeiltu. Emme ole törmänneet ensimmäisen pimeälenkin jälkeen metsästäjiin, mutta Iivarintietä olen vältellyt. Lokakuu väistyy pian ja se on ollut suhteellisen lämmin ja märkä. Mutta ei ole meidän menoa haitannut eikä eilinenkään. Tuuli oli jo aika kova, mutta siltikin töiden jälkeen suuntasin maastoon, heijastinloimi hevosella minulla liivi. Järvikin aaltoili ja laineet hieman pärskivät tien reunoihin, mikä vähän sai Tuikun valpastumaan. Rauhalantie ravattiin, ylämäki mentiin käynnissä ja kun pääsimme niittytielle, menimme niillä osuuksilla ravia, missä pystyi. Tällä kertaa vähän toiveissa hiota. Teimme peuransyöttölenkin x 2 laukaten ylämäen ja tästä käännyimme laukassa oikealle. Tuikku pystyy hyvin hidastamaan laukkaa ja katsomaan, miten ja mihin jalkansa asettaa. Vaikka emme kentällä juuri työskentele. Siitäkin taas aikaa. Olemme maastossa harjoitelleet peruutuksia ja nyt vähän jo asetuksia, jälkimmäiset hukassa meiltä täysin. Syynä näihin "harjoituksiin" on viikonlopun parin päivän maneesitunnit. On ensimmäinen kerta Tuikulle kun se seinien sisälle pääsee ratsastamaan. Saa nähdä, miten vireä on ja meneekö ensimmäinen vartti kipitellessä. Eikä näilläkään tunneilla ole tarkoitus raskasta kouluvääntöä, sen puitteissa, mitä Tuikun kanssa kykenee tekemään ja hyviä ohjeita maastoon haluaisin, millä voisin itse ratsastajana auttaa parantamaan takaosan käyttöä juurikin huomioiden oikean takapolven. Opettajana meillä on Tarja Teräväinen. Saas nähdä nauretaanko meidät pihalle, no ei.

Mutta tämä tuulinen maasto meni hyvin ja päämäärään päästiinkin hyvin, vähän hiottiin. Tosin osuutensa varmasti ratsastusloimellakin, mikä on lämmin ja pitää Tuikusta huokuvan lämmön, mutta takareidet, selkä ja kaula vähän hikiset. Meillä on vielä tavoite päästä hoikemmaksi. Kyljistä pois ja lavan takaa. Onhan Tuikku laihtunut mukavasti,  kylkiluut löytyy tunnustellessa juuri ja juuri, mutta vaatii vielä vähän painonpudotusta. Taannoin olinkin kaverin kanssa maastossa ja hän oli ottanut valokuvankin meistä, mistä näkyy, ettei ratsastaessa vatsa tule sivuilta enää esille ei siis ole kantava ruuna kyseessä. Joten uskottava se itsekin on, että hyvältä jo näyttää eikä näytä enää tonnikeijulta takaakaan kuvattuna. Hevosen laihduttaminen ei ole helppoa, hitaasti lähtee kilot pois, mutta miten nopeasti ne kilot sitten tulevatkaan. Liikuntaa pitää olla, jotta pysyy paino hallinnassa.

Myräkästä tuulesta huolimatta nautin tästä maastoilusta. Siitä harmaasta säästä, kylmästä tuulesta ja puhakasta, järven vaahtopäistä. Kävimme Tuikun kanssa kylmäämässä jalat taas järvessä, seisoimme kohti tuulta ja katselin kaukana olevia vaahtopäitä. Raikas sää. Tuikku olisi jo ollut valmis kotiin, mutta tämä on niin oivallinen keino kylmätä jalat ratsastuksen jälkeen. Tälläinen myräkkä sää kun ei sada ja mennään hevosen kanssa, voi sitä vapauden tunnetta, huolien unohtamista ja kun saa kaveria rapsuttaa sään päältä ja tuntea tyytyväisyyttä molemmista. Kylmäyksen jälkeen alas ja taluttelin tallille. Luvassa lumisadetta ja etukenkiin  en saanut kantahokkeja paikoilleen. Takakengissä kantahokit Tuikulla on, onneksi maanantaina kengitys. Saa nähdä, millaista talvea etelään saadaan. Onko taas samanlaista kuin viime vuonna, välillä jäistä, lunta ja sitten taas sulaa. Säät tosiaan ovat muuttuneet. Ei enää oikeita talvia. Mutta entäs jos tänä vuonna sellainen tulisikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.